Luukku 11: Pepun vemputtaja

Juliaihminen

 

Elämässä on sellaisia hetkiä, jolloin itkettää, vaikkei tilanteessa saisi itkeä. Näitä tilanteita varten tarvitaan sellainen kappale, joita kuunnellessa ei vain voi enää itkeä. Taika on siinä, että keskittyy kunnolla sanoituksiin ja miettii, mitä tässä nyt tarkoitetaan. On hyvä, jos myös sävelmä on iloluontoinen.

Yksi varma tällainen kappale on Eveliina Kurjen legendaarinen Sä osaat sillä lailla peppua vemputtaa -biisi. Kun alkaa mielessään pohdiskella, mitä kertosäkeessä oikein tapahtuu, suru haihtuu kuin itsestään. 

”Sä osaat sillä lailla peppua vemputtaa.

Astua tahdot onnen laivaan.

Huulillas kutsuvalla ahmit sä suudelmaa.

On kuin aukeisi portit taivaan.”

 

Ja jotta maailma olisi täydellinen paikka, löytyy YouTubesta myös tällainen upgreidattu a cappella -versio pepun vemputtelusta. Löysin sen juuri äsken tehdessäni tätä postausta. Olisi tietenkin pitänyt arvata, että tottahan toki biisin esittäjien on oltava Kosteat Kosijat -mieskvartetti, ja näistä tyypeistä satun tuntemaan kaksi. Uskomatonta.

 

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin edelliset osat:

1. luukku: fanttasia

2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina

3. luukku: vihamuki

4. luukku: kulttuurikodin kasvatti

5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät

6. luukku: Hannes Hynönen

7. luukku: suuren suuri puurokauha

8. luukku: Timpsin snäppijoulukalenteri

9. luukku: kaksi kuukautta

10. luukku: snapsin siemailijat

 

 

Kommentoi