Luukku 9: Kaksi kuukautta

Juliaihminen

Tämä ei luultavasti liikuta kamalasti ketään muuta kuin mua ja mun sisällä kasvavaa oliota, mutta kuulkaa, se on juhlan paikka, sillä hänen laskettu ulos työntymisen aika on tasan kahden kuukauden päästä 9.2.2016.

Ja nyt, kun vatsankasvatusoperaatio on kestänyt kunniakkaat 31+1 viikkoa, tämä alkaa olla jo aika nähty homma. Paitsi että kaksi kuukautta vielä. Jos voisin, ottaisin just nyt yhden päivän ilman vatsaa, ja kerron teille millainen olisi tämä unelmien päivä.

 

- Heräisin hyvin nukutun yön jälkeen ja köllisin sängyssä ihan missä tahansa asennossa mieli tekisi (esim vatsallaan).

- Aloittaisin aamun pitkällä juoksulenkillä. Ehkä kuuntelisin Zombies, Run! -asemaa samalla.

- Pukisin kireät farkut jalkaan ja minkä tahansa paidan. (Voin kertoa teille, että kun yksiä housuja on käyttänyt puoli vuotta joka päivä, niihin pinttyy haju, jota luultavasti voi haistella myös Mordorissa.)

- Laittaisin jotain ihanaa hajuvettä (herra tietää miksi, mutta olen lopettanut hajuvesien käytön raskauduttuani, kun foliohattujen mukaan niistä imeytyy ihon läpi kemikaalia bebeen turhaan ja minähän kuuntelen kaiken maailman ituhippejä!).

- Joisin ison aamukahvin, vaikkapa IPI kuppilassa, jossa voisin syödä ihan mitä tahansa ilman pienintäkään pohdintaa siitä, tappaako tuo juustonkimpale nyt mun lapseni.

- Kävelisin kaupungilla normaalin näköisesti, en ”nyt multa taitaa päästä kakkonen” -tyylillä.

- Kävisin iltapäivällä Sushi Bar & Winessä, söisin sushia ja joisin kylmää Kung Fu Girliä. (Kuulkaa ihmiset, mikään ei voita aurinkoisena päivänä pikku hutikassa kaupungilla koikkelehtimista!)

- Illalla joisin punaviiniglögiä ja söisin pipareita, joiden päällä on syvästi homehtunutta homejuustoa. Niin homehtunutta, että se haisisi pahemmalta kuin mun Mordor-farkut.

 

Vielä lopuksi disclamerina, että onhan se maailman kivointa olla raskaana ja saada se lapsi ja blaablaablaa muuta paskaa löperrystä…

 

Hyvän mielen absurdin joulukalenterin edelliset osat:

1. luukku: fanttasia

2. luukku: panhuilu tunteiden tulkkina

3. luukku: vihamuki

4. luukku: kulttuurikodin kasvatti

5. luukku: parhaat Wilma-merkinnät

6. luukku: Hannes Hynönen

7. luukku: suuren suuri puurokauha

8. luukku: Timpsin snäppijoulukalenteri

 

 

Kommentit

Vau mikä vauva!

Mullakin on ikävä hajuvettä. Vauva on 6kk, ja kun sen pää ja naama on suht usein tossa rinnalla/käsivarsilla/olkapäällä, niin ei tunnu kivalta ajatukselta suihkutella siihen KAUHEITA kemikaaleja. Ja kai vauvakin tykkää kun haisen suht paljon iteltäni, dödön käyttöö en sentään oo lopettanut.

Juliaihminen
Juliaihminen

Totta!!! Tota en muuten ajatellutkaan, mutta ei kyllä ole kauheen kiva tunkea hajuvettä toisen feissiin silloin kun se syö. Jotkut kohteliausuussäännöt on oltava vauvankin kanssa. Unelmat hajuvesistä siirtyvät siis vähän tuonnemmaksi :) 

EHKÄ MÄ KESTÄN!

Laura T.
M O L

Nukun aina, aina vatsallani. Tästä syystä olen vakavasti joutunut miettimään, pystynkö tuohon yhdeksänkuukautiseen rupeamaan.

Mutta jee! Kaksi kuukautta bebelitoksen saapumiseen! Woop woop!

Juliaihminen
Juliaihminen

Sun pitää sitten vain opetella levitoimaan, niin se on. Mut sä ootkin niin eteerinen nainen, että uskon sen luonnistuvan sulta ihan kivasti.

Onneksi mä pystyin ainakin ekat kolme kuukautta nukkumaan iisisti vatsallani. Pahintahan tällä hetkellä on se, etten pysty nukkumaan edes selälläni. Se johtaa uskomattomiin kyljelleasettautumistyynyviritelmiin, jossa tyynyjä pitää noin vartin välein asetella uudestaan, koska pitää tietty kääntää kylkeä välillä. (Oh god, mä kyllästytän näillä horinoilla jo itseänikin!)

Mutta nimenomaan: jee :) Kaksi kuukautta <3

Vinkki: osta kokovartalotyyny. Ne oli joku aika sitten Lidlissä (!) tarjouksessa. Ystäväni hankki ja on ollut todella tyytyväinen.

Olen ollut yhden joulun elämäni aikana raskaana ja se oli kyllä todella perseestä. Sympatiani. Lohdutan sillä että 12 vuoden päästä et muista siitä muuta kuin että se oli perseestä (niin kuin minä nyt). Ensi jouluna saat kiskoa ihan mitä haluat. Mutta: saat tänä joulunakin juoda lasin skumppaa, syödä kalaa ja homejuustoa. Tee vaikka jotain ruokaa johon tulee uunissa käytettyä homejuustoa. Joskus silloin jeesuksen aikoina - kun olin itse raskaana - se oli ihan ok. Söin triljoona aura-piparihommaa. Lapsi on nykyään ihan normaali, mitä nyt melko politisoitunut 11-vuotias.

Juliaihminen
Juliaihminen

Jos mä saan homejuuston avulla lapsestani politisoituneen 11-vuotiaan, niin sinihomejuusto, here I come!! (Kunhan siitä ei tule mitään esiteini-ikäistä persua. Jotenkin aattelen, että tuo homejuusto voisi johdattaa sen esimerkiksi RKP:laisuuteen. En kyllä ole sitä puoluetta ikinä äänestänyt, mutta ei mulla ole mitään Carl Haglundia vastaankaan.)

Mutta kokovartalotyyny, siinä on ideaa!

Antisankari
Odotuspäiväkirja

Pidin erityisesti loppukaneetista.

Kommentoi