Luultavasti muitakin ärsyttää juuri nyt

Nyt on pakko vähän vänistä. Eilen illalla Didi onnistui paiskaamaan minun läppärini lattialle niin, että puolet näytöstä on nyt sellaista surisevaa moskaa. Toisella puolella pystyy vielä jotenkuten operoimaan, mutta jotain pitää kyllä tälle asialle pian tehdä. Tiki on nyt viikonlopun huvilalla kaverinsa kanssa, ja minä olen lasten kanssa kolmistaan.

Kun tämä tietokoneenrikkoutumisepisodi tapahtui, sain aivan infernaalisen tuskavitutuskohtauksen. Ongelma vain oli se, että kun oli ainoa aikuinen talossa, ei oikein saanut purettua kiukkua kenellekään. 1-vuotiaalle raivoaminen ei tuntunut siinä hetkessä mielekkäältä.

Oli pakko tuutata paske fiilis jonnekin, elikkäs tietenkin someen eli insta storyyn. Ensin mietin, että kysyn siellä, miten saa vitutuksen pois. Mutta sitten tajusin aika nopeasti, että en kaipaa nyt neuvoja, vaan luultavasti ne vain lisäisivät ärsyyntymistä. (Mikä siinä on, että hyväntahtoisetkin neuvot vain saattavat ärsyttää?) Sitten tajusin, että oikeasti juuri tällä hetkellä kaipaan vertaistukea. Tunteen siitä, että minä en ole ainoa ihminen maailmassa, joka tuntee väsymystä, kiukkua, turhautuneisuutta, pahaa mieltä siitä että on kiukkuinen äitin lapsilleen lauantai-iltana. En tietenkään erityisesti halunnut hekumoida kenenkään muun pahassa mielessä, mutta se vain on niin, että joskus helpottaa tietää, että muillakin on kurjaa.

Niinpä kysyin, mikä vituttelee, ja vastauksia tuli paljon. Koin ilman muuta empatiaa vastaajia kohtaan, mutta samalla myös helpotusta.

Tällaiset jutut ihmisiä raivostutti eilen illalla:

Sain vertaistukea siihen, kun jotain tärkeää tai kallista menee rikki. Eräs kertoi, että 2-vuotias oli änkenyt pleikkarin levyluukkuun pastillin ja laite oli mennyt rikki. Toinen taas oli ymmärrettävästi harmistunut siitä, että äiti oli hyvää hyvyyttään pessyt kalliin lempimaton mutta tuhonnut sen samalla. Kolmannen 1-vuotias oli heittänyt puhelimen mereen.

Yksi oli saanut kolmet parkkisakot samalla kertaa,180 euroa!  Ja rahan menetyksestä: ”Koira söi tatteja eilen ja eläinlääkäristä tuli 650 euron lasku!”

Yksi oli saanut ruokamyrkytyksen. Toinen oli vatsataudissa kolmatta päivää.

Aika monia kiukutti myös ihan vain yleisesti ottaen, ilman mitään sen suurempaa syytä. Ymmärrän täysin!

Lasten riitelyt, sairastelut ja sekoilut ärsyttivät.Todella monia risoi lasten nukutus, joka kestää ja kestää. En voi muuta sanoa kuin much relate. (Ja se joka tulee antamaan nyt lastennukutusneuvoja –> ei jatkoon.)

”Lapsi tekee hampaita ja tekis mieli repii omat irti.”

”Lapset. Miksi tein kolme? Hullu minä.”

”Teinin sairaalloinen symbioosi kännykkänsä kanssa.”

”4-vuotias lapseni on ollut koko päivän ihan hirveä vittupää.” Fiilaan!

”Äitini. Tietenkin. Ja mummo ja vähän lapsetkin. Ah, tätä sukupolvien ketjua!” Hahahahahha ymmärrän!

Myös moni kertoi, että Sanni Grahn-Laasosen Twitter-hyökkäys Emma Karia kohtaan oli pilannut päivän. Itse pidän myös tuota huonona käytöksenä, että otetaan screen shotteja insta storystä ja laitetaan Twitteriin. Ne ovat kaksi eri kanavaa, joissa viestitään eri säännöillä. Screen shotin toisen storystä ottamnen poistaa storyn kontekstin, mikä on tarkoituksellista piruilua.

Ihmissuhteet, ne on pahoja! Yksi suri epäreilua eroaan ja yksinäisyyttä, toinen miehen juupaseipäs-meininkiä. ”Kerroin henkkoht asioita kaverille, joka ei tajunnut YHTÄÄN ja nyt vituttaa.” Ah, tuo on niin pahin tilanne!

Ja sitten oli hetkellisiä ärsytyspiikkejä:

”Ei oo pullaa. En jaksa hakea pullaa.”

”Naapurissa on megalomaaniset bileet. Eihän siellä biletetty viimeks ku torstaina.”

”Naapurin karaoke-, piano- ja ukuleleharrastus, joka alkaa yleensä klo 22 jälkeen. Tänään bonuksena rumpukone!”

Ja totta kai nämä antoivat perspektiiviä omaan vitutukseen: Yksi kertoi, miten paskalta tuntuu olla alle 30-vuotiaana syöpähoidoissa, toinen sitä, miten kamalaa on olla sairaalassa ja saada jatkuvasti erinäisiä pistoksia. Yksi myös kertoi, että lapsettomuus vituttaa. Totta kai se vituttaa! Ymmärrän sata pros. Ja yhtä kiukutti puoliso, josta haluaisi eroon, mutta kun ei ole rahaa muuttaa pois.

Ja tämä voi nyt olla tällaista naiivia nuoren perheenäidin lässynläätä, mutta minusta on jotenkin kivaa, kun ihmiset laittoivat viestiä, että hei, sun tunteet on sallittuja. Saa vituttaa!

Niin se on. Ei se tee minusta huonoa ihmistä tai äitiä, että olen suuttunut siitä, että tietokone meni paskaksi (eikä vaadita näin isoa asiaa, jotta vitutus olisi oikeutettu, kyllä saa olla harmistunut ihan muuten vain – se on vain tunne.).

Illalla laitoin Alpulle elokuvan pyörimään, sain nukutettua Didin ja annoin kiukun tulla.En mitenkään edes yrittänyt päästä paremmalle tuulelle, ei energiat riittänyt siihen. Olin vain niin sanotusti naama norsunvitulla. (Anteeksi.)

Kun heräsin aamulla, kiukku oli jo mennyt pois.

Lue myös:

En kaipaa neuvoja kiitossssss

Pahan mielen anatomia

Kommentit (9)
  1. Just niin,välillä ne v-mäiset tunteet pitää vaan käydä läpi. On ärsyttävää, jos joskus haluaisi vaan olla huonolla tuulella ja sitten heti joku sanoo että äläs nyt… Meidän 5-vuotias oli eilen tosi huonolla tuulella, koko ajan kiukkusi jostain. Tajusin, että tässähän onkin itse asiassa melkein koko kesä menty niin hyvissä fiiliksissä, että olin jo unohtanu millaisia raivareita voi esim. uloslähteminen aiheuttaa… Lapsi itki, että haluaisi paremman mielen, mutta mikään ei auta. Ja huuto vain yltyi, kun sanoin, että ei aina oo hyvä mieli, joskus kiukuttaa ja sekin on ihan ok. Sain pidettyä itseni kasassa ja otin vastaan kiukuttelun tyynenä. Iltaa kohti lapsi oli taas paremmalla tuulella.

    1. Voi miten inhimillistä! Just tommosta elämä on, että joskus vaikka haluaisi olla paremmalla tuulella, se ei vain pakosta onnistu. Välillä meilläkin lapsi valittaa, kun paha mieli ei vain mene pois. Ei se aina heti menekään, mutta ei se onneksi ole vaarallista.

  2. Vierailija S
    6.9.2020, 15:51

    Ah, kyllä se vaan niin on, että ihanaa kun muillakin menee ees joskus huonosti! Eilen muakin otti päähän, oli päänsärkyä yms. Ei nyt kuulosta isolta mut sanotaanko näin että on ollut paljon vaikeuksia, niin ei vaan jaksais mitään yhtään ylimääräistä ikävää. Kyllä sitä välillä täytyy päästää paineita ulos, ei oo hyvä sulloa kaikkea sisäänsä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *