Kiinnitetty postaus

Luurit looppiin eli nyt vien nostalgisen puhelimen kierrätykseen

Kaupallinen yhteistyö: Elisa

Tidy-dyy-dyy tidy-dyy-dyy tidy-dyy-dyy-dyy!

Vuosi 2007 soitti ja pyysi puhelintaan takaisin. Tai oikeastaan ei pyytänyt. Nimittäin 14 vuotta sitten puhelimien kierrätys ei ollut vielä sellaisella tolalla kuin se nyt alkaa olla.

Voisikin oikeastaan sanoa, että vuosi 2021 soitti ja sanoi, että halojata haloo, me tarvittaisiin nyt sinun vanha luuri kiertoon, siinä on tärkeitä materiaaleja!

Nolottaa myöntää, että kaapissani on lojunut yli kymmenen vuotta tuo vanha Nokia. Mutta nyt vien sen kierrätykseen. Kiitos Elisan tänään lanseeraaman Luurit looppiin -kampanjan!

Tässä postauksessa puhun ensin vähän puhelinten materiaalien kiertotaloudesta, ja lopuksi puhun… vähän erilaisesta kiertotaloudesta.

Miksi en ole jaksanut kierrättää vanhaa puhelintani?

Olen ihan valtavan innoissani siitä, että saan olla tässä Elisan Luurit looppiin -kamppiksessa mukana, sillä kampanjan missio on niin mielettömän tärkeä.

Kuten olen kertonut,olen viimeisen vuoden kirjoittanut tietokirjaa kuluttamisesta (sen nimi on Kaikki kuluttamisesta, ilmestyy elokuussa). Eräs ympäristöpolitiikan tutkija kertoi, että Suomessa on tällä hetkellä surullisen huono kierrätysaste. Ihan noin yleisestikin, mutta erityisesti elektroniikkajätteessä.

Sähkö- ja elektroniikkajätettä saa tällä hetkellä viedä ilmaiseksi kierrätykseen isoihin marketteihin, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden erikoiskauppoihin tai ihan vain perus kierrätysasemalle. Mutta silti ihmiset eivät tee niin. Suomalaisten nurkissa pyörii valtava määrä kierrätyskelpoisia datalaitteita, kuten puhelimia.

Aloin miettiä, miksi en itse ole saanut vanhaa puhelintani vietyä kiertoon. Ensinnäkin, en ole ollut ihan varma, mihin sen sitten ihan oikeasti saisi tuupattua. Kuinka iso marketin pitää olla, jotta voin viedä puhelimeni sinne, ja mihin siellä? Toiseksi minua on pelottanut kaikenlaiset tietoturvajutut. Olen lukenut monia juttuja, joissa käsketään deletoimaan järein keinoin puhelimen muisti, koska muuten voi käydä kalpaten. En ole ollut varma, osaanko tehdä sen.

Kolmanneksi, minua on laiskottanut.

Elisa on huomannut saman ongelman, eli että ihmiset eivät kierrätä vanhoja puhelimiaan. Nyt operaattori ja päättänyt reagoida siihen. Elisa on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen periaatteisiin (niistä aion kertoa muissa postauksissa myöhemmin, liittyvät mm paljon myös vastuulliseen sijoittamiseen).

Puhelimen raaka-aineet täytyy saada kiertoon 

Elisa kannustaa nyt kaikki suomalaiset tyhjentämään kaappinsa ja laittamaan vanhat puhelimet kiertoon. Matkapuhelinten valmistuksessa tarvitaan nimittäin monia arvokkaita raaka-aineita, kuten kultaa. On täysin kestämätöntä louhia näitä materiaaleja neitseellisestä luonnosta, etenkin kun niitä lojuu kaapeissa ja laatikoissa käyttämättömissä vanhoissa puhelimissa.

Parhaimmillaan jopa 99 prosenttia romutettavan puhelimen raaka-aineista saadaan hyödynnettyä uudelleen. Tämä on aivan uskomaton luku!

Parasta hiilijalanjäljen ja luonnonvarojen säästämisen kannalta on ilman muuta puhelimen elinkaaren pidentäminen niin pitkäksi kuin mahdollista. Suurin osa puhelimen ympäristövaikutuksista syntyy sen tuotannossa.

Miten puhelimen voi kierrättää Elisan kautta?

Puhelimen voi laittaa kiertoon joko tänään Helsingin Sanomien etusivun muodossa ilmestyvässä palautuskuoressa tai tilata Luurit looppiin -sivulta itselleen palautuslaatikon ja postittaa puhelimensa siinä.

Kolmas vaihtoehto on puhelimen palauttaminen Elisan myymälään. Tämä kannattaa etenkin silloin, jos epäilee, että puhelimella olisi vielä jälleenmyyntiarvoa. Myymälässä voi kysyä aiheesta myyjältä, joka osaa arvioida puhelimen. Jos aikoo joka tapauksessa hankkia uuden puhelimen, voi hyödyntää Elisan Vaihtoedun, jolloin saa vanhasta puhelimesta hyvityksen uutta hankkiessa.

Myös Fonum ostaa ja myy käytettyjä puhelimia, ja heidän sivuiltaan voi katsoa, minkä arvoinen oma puhelin on.

Elisa haluaa ylipäänsä kasvattaa käytettyjen ja kunnostettujen puhelinten myyntimäärää. Itse asiassa tällä hetkellä kysyntää käytetyille puhelimille on enemmän kuin tarjontaa.

Mutta, tämän kamppiksen tarkoitus on nyt ennen kaikkea saada kaikki vanhat toimimattomat puhelimet kierrätykseen.

Palautuskuori toimii näin:

1. Tallenna ja varmuuskopioi puhelimestasi haluamasi tiedot. Nollaa ja tyhjennä puhelin eli palauta se tehdasasetuksiin puhelimen valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Jos kuitenkin puhelin on hyvin vanha eikä sitä vaikkapa saa enää käyntiin, ei haittaa! Se voidaan kierrättää joka tapauksessa. Minun Nokiaan ei esim ole enää olemassa laturia, joten en saa sitä päälle. Elisa poistaa joka tapauksessa tietoturvallisesti kaikki tiedot puhelimesta.

2. Leikkaa Hesarin palautuskuori irti katkoviivaa pitkin.

3. Taittele kuori numeroituja ohjeita noudattaen ja teippaa reunat.

4. Kääri vanha puhelimesi palaan sanomalehteä ja sujauta palautuskuoreen.

5. Teippaa palautuskuori kiinni ja vie se lähimpään postiin tai kirjelaatikkoon. Postimaksu on valmiiksi maksettu.

Osattiin sitä kiertotaloutta ennenkin

Nyt kun nämä viralliset asiat on käsitelty, niin voimmeko käyttää hetken muistellen vanhoja aikoja? Tuon vanhan simpukka-Nokian esiin kaivaminen aiheutti minussa nimittäin välittömän nostalgiaryöpyn. Minulla oli niin lihasmuistissa tuo, miltä tuntuu avata simpukan kansi ja se ääni, mikä kuuluu kun sulkee puhelimen.

Ja miten se voi olla noin pieni verrattuna nykyiseen iPhoneen! Lilliputtipuhelin!

Tuo puhelin minulla oli mukana vuonna 2007 kun kävin Interraililla silloisen poikaystäväni ja hänen parhaan kaverinsa kanssa. Reililtä palattuani jätin poikaystävän ja aloin seurustella hänen parhaan ystävänsä kanssa. Sellaista kiertotaloutta. 

Mutta mitään en kadu, sillä siitä alkoi oikein kiinnostava ja intensiivinen suhde mieheen, joka kuunteli ranskankielistä filosofiaa niin kovalla, että hänen naapurinsa jätti hänelle heippalappuja. (Erosimme vuoden kuluttua.)

Luultavasti jos saisin tuon puhelimen auki jollain konstilla, sieltä löytyisi äiteliä kuvia minusta ja poikaystävistäni. Tosin selfieitä ei taidettu olla keksitty vielä tuolloin, eikä ainakaan etukameraa.

Luurit looppiin -haaste:

Nyt kun kiusalliset salaisuudet on paljastettu, minä haastan teidät kertomaan jonkin hauskan muiston vanhasta puhelimestanne. (Ei tartte olla yhtä kiusallinen kuin oma muistoni.)

Mikäli tämä puhelin vielä löytyy kotoa, niin laita siitä kuva Instaan (stooriin tai kuvaksi) ja täggää minut ja @Elisa . Olisi ihan super hauska nähdä vanhoja puhelimia ja kuulla niistä muistoja!

Ja tämän jälkeen tietenkin toimita puhelin kierrätykseen,

Kommentit (9)
  1. Jes, kiitos tästä! Oon ihan samoista syistä jättäny vanhat puhelimet laatikkoon lojumaan, nyt täytyy ryhdistäytyä!

    1. Jeeee! Nyt kaikki joukolla viemään luureja kierrätykseen!!!

  2. Asuimme Haagassa viidennessä kerroksessa. Makoilin sohvalla ja puolella silmällä seurailin kun 1,5v esikoinen kantoi tavaroita parvekkeelle ja höpisi itsekseen. Liian myöhään virkosin tilanteen tasalle ja näin että tyyppi oli heitellyt tavaroita alas asfalttipihaan. Siellä lojui myös puhelimeni. Juoksin alas, kokosin kännykän ja kas, toimi taas eikä särön säröä!

    1. Ahahahhaha klassista 1,5-vuotiasta 😀 Oli siis hyvin taapero-proof puhelin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *