Mä voin, koska se on mun

raitapöksyt.jpg

raitahousut.jpg

raitapökät.jpg

Alppu kertoo päivä päivältä enemmän kantojansa maailman menoon. Kun kymmenen kuukautta alkaa lähestyä, suusta tulee jo vaikka mitä. Kuten:

”Bääbääbääbää!” ”Äitäätäätää!” (tämän kuulen luonnollisesti ”Äiti, rakastan sinua valtavasti. Lisäksi näytät tyylikkäältä tänään.”) ”Bäbbä bäbbäh bäbbä.”

Näistä sen jokelluksista mulle nousi mieleen semmonen sattumus, kun olin noin kuusivuotias. Jostain syystä muistan sen todella elävästi. Meidän perhetuttujen vauva oli jokellusvaiheessa, ja se päästeli semmosta ”googi googi googi” -ääntelyä. (Kyllä, väitän, että muistan jopa sen, mitä jokellusääntä se päästi.) Musta se oli tosi lystikästä, joten vastasin sille: ”Googi googi googi!” Jossain vaiheessa sen äiti tuli ja tiuskasi mulle: ”Anna sen vauvan olla. Jätä se rauhaan!”

Ehkä juuri siksi muistan tämän, että mua hävetti ihan älyttömästi. Mun tarkoitus oli vain pitää hauskaa sen vauvan kanssa (ei sen kustannuksella) ja rupatella menemään vauvojen kielellä. Puna levisi mun kasvoille ja pala nousi kurkkuun. 

Okei, näin jälkikäteen ajateltuna, se naikkeli oli hilppasen takakireä kanttura. Mun mielestä kuusivuotiaille (ei omille eikä muiden) ei kuulu tiuskia noin. Mutta en nyt pura tätä traumaa täällä siksi, että se jotenkin vaivaisi mua edelleen, vaan siksi, että mä oon niin iloinen siitä, että vihdoin mulla on oma vauva, jolle voin ihan rauhassa vastata: ”Bääbääbää!” ”Äbä äbä bää!” Eikä kukaan tule tiuskimaan tai sanomaan, että älä noin.

Kun on 28 vuotta elämästään tavannut ja hoitanut muiden ihmisten vauvoja, tuntuu tosi hauskalta, kun tajuaa, että mä saan olla mun oman vauvan kanssa just sellainen kuin haluan. (Toki siis Suomen lakien puitteissa. Öhöhöhöh.) Muiden ihmisten vauvoja aina vähän varoo ja niitä sillä lailla aristelee. Jopa mun lähimpiä vauvveleita, kuten pikkusisaruksia tai isosiskon lapsia kohtelee muiden vauvoina.

Oman vauvan kanssa on oma määräysvalta. Se tuntuu vähän samalta kuin kymmenen vuotta sitten, kun muutin pois vanhempien luota ensimmäiseen omaan kotiin. Ihan järjettömän siistiltä!

 

Kuvat: Alppunen ihaili upeita maisemia ystävämme Ainon kotona Arabiassa

 

Mitä sellaisia juttuja olette tehneet oman vauvan/lemmikin/whatever kanssa, jota ette muiden kanssa kehtaisi tehdä?

 

 

Lue myös:

Puhu hänelle – tutkimus kertoo miksi

 

 

 

Kommentit (13)
  1. Öhöm, vai että ”vähän” takakireä kanttura? 😀 Hauska postaus, jaan fiiliksen!

    1. Lapsena sitä joutuu altistumaan kaikenlaisten takakireiden kantturoiden vallan alle. Aikuisena niitä voi sitten disautella julkisesti. Ähähähähähäh!! (cheek-nauru).

  2. Haha hyvä postaus! Mulla on tosi vähän kokemusta vauvoista, mutta nyt niitä on syntynyt kaveripiiriin jokunen. Yksi kävi äitinsä mukana kylästä joku aika sitten, ja esittelin itseni ”sun äidin opiskelukaveriksi” ja sanoin käsipäivää. Paljon muuta kommunikaatiota en sitten saanutkaan aikaan, kun oli kuulemma vierastusvaihe päällä, mutta ihailin äidin kykyä arvata jokeltelun sävyn muutoksesta, milloin on nälkä/uni/kakka/jne.. 😀

    1. Oikein. Käsipäivää on juuri oikea tapa aloittaa uusi ihmissuhde, oli kyseessä minkä ikäinen hahmo hyvänsä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *