Magneettikuvauksen äänimaisema (wtf!)

Juliaihminen

Kun elokuvissa joku menee magneettikuvaukseen, kohtaus on yleensä semmonen eteerisen traaginen. Taustalla soi rauhallinen klassinen musiikki, päähenkilö näyttää vakavalta, ja katsoja tietää, että nyt ollaan syvällisten asioiden äärellä.

Tällaisen dramaattisen naisen rooliin mä olin varautunut maanantaiaamuna, kun mun lantiota kuvattiin Lastenklinikalla. Yksi juttu niistä elokuvakohtauksista on jätetty pois. Nimittäin se magneettikuvauksen äänimaisema on täy-sin absurdi!

Kun makasin sen parikymmentä minuuttia siinä putkessa, ehdin ajatella paljon. En tosin kovinkaan syvällisiä pohteita. Mietin, että tähän voisi helposti liittyä sellainen Siskonpeti-tyylinen sketsi, jossa joukkio lääkäreitä ja teknikoita suunnittelee magneettikuvauslaitetta:

 

"Hei mitäpä jos lisättäisiin siihen muuten niin tylsään laitteeseen jotain pikku jäynää!"

"Todellakin! Tehdään sen äänimaisemasta semmonen kunnon huvipuisto, jossa pelotellaan sitä kuvattavaa niin sairailla äänillä, ettei se ehdi miettiä muita ikäviä asioita. Aloitetaan jumalattoman kovaäänisen rakennustyömaan äänillä ja lähdetään siitä sitten rakentamaan sellaista suuronnettomuuden hälytysajoneuvojen kuoroa."

"Oo, fanttastinen idea! Saisko johonkin kohtaan sellaista 1980-luvun Nintendo-pelien tunnaria, tietkö paljon bassoa ja semmosta konemaista vinguntaa? Ja mun mielestä kiva lisä olisi laittaa välillä semmosta outoa ryskettä, vähän kuin dinosaurus lähestyisi uhkaavasti."

"Mahtava idea. Lyödään vetoa, ettei kukaan kyseenalaista sitä mitenkään, meillä on kuitenkin auktoriteetti niihin potilaisiin."

 

Se oli kyllä mielenkiintoinen kokemus. Opin myös itsestäni uuden piirteen: Mulla taitaa olla aika hc ahtaanpaikankammo. Olin etukäteen ajatellut, että onpa mukava päästä köllöttelemään sinne turvalliseen putkiloon musat päässä. Joo ei. Kun se laveri lähti hilautumaan sinne putkeen, mun oli pakko kiljua (nolon) paniikin vallassa röntgenhoitajalle, että ei kai tää mene ihan tonne syvälle saakka?! Tunsin paniikin nousevan, ja pelkäsin, että nyt pyörryn viikon sisään jo toistamiseen (eli toisen kerran elämässäni).

Onneksi se ei mennyt kuitenkaan ihan sinne syvälle, koska kuvattavana oli mun lantioluut. Pystyin sieltä putkesta käsin näkemään vähän sitä huonetta ja laskeskelin, että jos velociraptor tulisi riehumaan sairaalaan, mahtuisin kyllä pakenemaan siitä aukosta. Sen sijaan jos mun olisi pitänyt mennä sinne putkeen pää edellä, en varmaankaan olisi pystynyt siihen edes parin diapamin voimin. Vaikka siinä kuvauksessa ei ollut mitään kivuliasta, uhkaavaa tai vaarallista (järkihän sen sanoo, että oikeasti olisin ollut käytännössä turvassa siellä putkessa siltä lihansyöjädinosaurukselta). Eli te, joilta on skannattu päätä tai vaikka rintaa tommosessa putkessa, arvostan teidän psyykkistä kestävyyttä syvästi!

Ai niin, lääkäri soitti mulle tänään klo 08 (eikö se ymmärtänyt, että mä olen äikkärillä ja klo 08 on mulle käytännössä keskiyö!?), ja kertoi, että "Sinulla on täydellinen lantio perätilassa olevan lapsen synnyttämiseen. Tuollaisilla mitoilla olisi hirveää tuhlausta, jos et yrittäisi alatiesynnytystä." (Btw, raskaana ollessa sitä saa niin omituisia kehuja, että mitkään "kiva huulipuna" -hommelit ei tunnu tämän jälkeen enää miltään.)

Lääkärin sanoihin Anna Karhunen vain kommentoi, että Hips don't lie, joten fok it, kai mä nyt sitten kokeilen sitä synnyttämistä. Tämän kerran!

 

ps. Mulla on joku omituinen perversio noihin sairaalavaatteisiin, niissä tulee aina kotoisa fiilis. Ehkä se johtuu siitä, että joskus 20-vuotiaana "harrastin" lääketutkimuksissa käymistä (mikä oli myös hiton helppoa rahaa siitä, että katselee leffoja sängyssä makoillen ja syö vähän randomlääkkeitä).

 

Kommentit

Joo ne on yllättävän kovaäänisiä! Mutta pitääkö siellä keskeytyksettä maata 20 min selällään kovalla alustalla!? En mä pysty tän pötsin kanssa ees puoleen siitä kun tulee huono olo... vaikka onhan siis tietty mahdollista että tää nyt sattuisi vaikka kääntymään siinä yrityksessä. Näin siitä TAAS unta että se oli jo kääntynyt ja myös että sen nimi oli Sylvia :D Enneuni, jos kääntyy niin pakko nimetä Sylviaksi? :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Se mun röntgenhoitaja oli supermukava tyyppi, joka kyseli, että pystynkö olemaan selälläni sen 15-20 minuuttia. Se alusta taas oli tosi mukava ja pehmeä, minkä lisäksi jalat sai laittaa semmoseen kolmiomaisen tyynyn päälle vähän yläkenoon, joten se asento oli oikeastaan aika rentouttava. Mäkään en pysty olemaan omassa sängyssä selälläni ollenkaan (mun istukka on takaseinässä kiinni), mutta tuolla ei ollut mitään ongelmaa! (Ja jotenkin käsitin, että kai siellä voi olla ehkä kyljelläänkin, mikäli ei onnaa yhtään se kuvaus selällään.)

Hihi, Sylvia, se on kyllä aika kiva nimi! :) Go for it!

Laura T.
M O L

Kun menin pään magneettikuvaan (kyllä), kaikki vakuutteli että nou big diil, ei oo paha.

EIPÄ.

Eivät ottaneet huomioon, että vihaan, vihaan, vihaan kovia ääniä. Ei ollut rentouttava lepohetki ei - sitäpaitsi kuvista tuli suhruiset koska en pystynyt pitämään päätäni siinä jyskeessä puolta tuntia paikoillaan. Jännä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, eihän siinä kuvauksessa itsessään ollut mitään muuta ikävää kuin se äänimaisema. Ja no oikeastaan ei sekään enää sen jälkeen, kun olin puhutellut itseäni (Hannes Hynösen lailla) siellä ja kehitellyt siihen semmonen pikku taustatarinan, jotta pystyin nauramaan niille äänille enkä pelkäämään niitä. Lisäksi vastamelukuulokkeista tuleva Jackson 5 auttoi. En muuten enää koskaan pysty kuuntelemaan ABC-biisiä ajattelematta tätä kokemusta.

Mutta mää ymmärrän sua kyllä todella todella hyvin, että et pystynyt olemaan paikoillaan. Kaikki sympatiani!!! 

Asikaine
Asikaine

Ai jai ai jai! Onpas jännittävää! Putkihomma ja synnytys erikoistilanne päällä..

toivotan onnea! Hyvin se menee! <3

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos kiitos! <3 Niin meneekin, ihan varmasti! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Lastenlinnassa ei tehdä magneettikuvauksia... Olisikohan paikka ollut Lastenklinikka?

Juliaihminen
Juliaihminen

Öö, joo todellakin! Hitto mikä taukki mä olen :) Korjaan sen tuonne tekstiin.

NinnuS (Ei varmistettu)

Hei!
-Magneettikuvauksesta ei voi tulla kesken kaiken pois, muuten homma alkaa alusta. Aloitetaan suunnittelukuvilla ja yleensä seuraava kuvaussarja suunnitellaan suunnittelukuviin tai uusimpaan valmiiseen kuvaussekvenssiin. Jos potilas tulee kesken pois niin joudutaan aloittamaan tutkimus jossain määrin alusta. Ja aikataulu sairaalamaailmassa ei myöskään anna anteeksi tälläistä; tule pois putkesta, mutta takaisin et pääse; kuvattavien potilaiden määrä on valtaisa ja jonot ovat kuukausin mittaiset kiireettömiin ajanvaraustutkimuksiin.
-Pelvimetria magneetti tehdään Lastenklinikalla. Lastenlinna on eri rakennus, missä ei tehdä mitään kuvauksia.
-Ääni on kammottava. Mutta vain ääni. Tutkimuksesta riippuen kouluikäiset kuvataan hereillä, sitä nuoremmat nukutuksessa. Lapsilla ei ole ahtaanpaikankammoa, mutta kaikkea muuta kyllä pelkäävät. Mutta jopa 7 vee saadaan motivoitua tutkimukseen musiikilla/tarinoilla yms. Meteli on pienten työmiesten ääntä jotta kuvat saadaan aikaiseksi. Kuvauskela pääntutkimuksessa on sukelluskypärä yms. JNE...
-Älkää peloitelko ketään mri tutkimuksella; jonot kasvaa kun aikaa käytetään puhumalla potilaita putkeen. Mutta kukaan ei ole samanlainen potilas kuin edellinen :)
-Ota oma cd mukaan/mieti kiva radiokanava. Ole silmät kiinni. Vaikka putki tuntuu ahtaalta, niin jos olet normaalikokoinen, mahtuisi ihmisiä kaksi tai kolme päällekkäin pötköttelee kuvaukseen. Mieti kaikkea muuta kuin kuinka tylsä ääni tai missä olet. Hoitajat näkevät sinut koko ajan. Nukahda, jos ei tarvitse noudattaa hengitysohjeita. Hoitajat tekevät kaikkensa, että tutkimus on niin mukava kuin mahdollista!
-Yleensä pelvimetria kestää 10 minuuttia. Nopeempaa magneettia saa hakea. 9/10 jaksaa maata selällään tämän ajan, vaikka masu painaa suonta selällään ollessa. Kyljellään kuvattaessa aika monikertaistuu.
-Hyöty on suurempi kuin haitta! Magneetiin ei pääse heppoisin perustein, tutkimus mihin tulet on tärkeä!

hoitajat jakavat ilon ja ylpeyden, mitä potilas tuntee kun selviytyy magneettitutkimuksesta( tai muusta tutkimuksesta) :)

Terveisin röntgenhoitaja pohjoisesta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hei kiitos ihan mahtavasta kommentista! Tosi informatiivinen ja tärkeä teksti.

Mulle jäi tuosta hommasta pelkästään positiivinen fiilis, hoitaja oli ihan älyttömän kiva ja ymmärtäväinen (mun noloista huuteluista huolimatta) ja huomasin kyllä, että kaikki tehtiin niin mukavaksi mun kannalta kuin vain mahdollista. Ja kuten oon moneen kertaan jo sanonut täällä blogissakin, niin ylipäänsä jokaisesta raskauteen liittyvästä kohtaamisesta jonkun terveydenhuollon ammattilaisen kanssa on jäänyt pelkästään tosi kiitollinen ja hyvä mieli, alan ihmiset on huippua porukkaa! On jotenkin niin liikuttavaa huomata, että nämä ihmiset haluavat vain mun hyvää ja tekevät kaikkensa sen eteen.

Siellä odotusaulassa olikin muuten kattava lista kaikista saduista ja radiokanavista, mitä kuvauksessa sai kuunnella, joten lapset on todellakin huomioitu. (Kiinnostavaa ja helpottavaa, ettei lapset pode ahtaanpaikankammoa, koska se oli tuossa ainakin mulle se tiukin juttu.)

Eli en missään nimessä pelottelisi ihmisiä tuolla kuvauksella, mulla on tapana muuttaa pelottavat asiat huumorin avulla itselleni siedettäviksi, siksi kirjoitin tämänkin horinan :)

Hei Beibi

Aaahhahahahahaha, nyt on pakko kommentoida tuota omituiset kehut -aihetta. Multa nimittäin kätilö kysyi kesken kiivaimman ponnistusvaiheen, että olenko urheilijatyttö, kun mulla on niin hyvät lihakset down there. En saanut hämmennyksissäni puuskutettua mitään muuta kuin "en" ja jatkoin sitä mitä olin sillä hetkellä tekemässä. :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahaha!! Kuolen nauruun! Just tommosia mahtavia tyyppejä ne kätilöt on, vievät ajatukset hetkeksi ihan muualle kivusta ja tukaluudesta, ja ne kommentit muistaa kyllä lopun elämäänsä :D

Vivi
Elämäni palasia

Siis mä oon aina ihmetellyt että miten kummassa joku laite muka voi olla niiin kauhistuttava kuin ihmiset sitä kuvailee, mutta jos sunkin vertauskuvat nyt on tätä luokkaa niin pakko kai se on uskoa! Melkein toivon että pääsen joskus ite kokeilemaan! (Vaikka en tietysti toivo.)

PS tän tekstin jäljiltä en malta odottaa synnytyskertomusta à la Julia. Sä ja tää blogi on parasta. Ihania mamalomapäiviä! <3

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Hihii, ihana Vivi! <3

Joo, katotaan, millaisia vertauskuvia sieltä synnytyksestä irtoaa. Toivottavasti ei tarvitse tehdä kamalasti intertekstuaalisia viittauksia Stephen Kingiin tai Edgar Alan Poehen.

Kahvin parhaaksi

Et ole yksin tän sairaalavaateasian kanssa! Kehuttiin mun yhden kaverin kanssa Kättäriä ja se huokaili, että "miten siistii oli monta päivää vaan leijua ne sairaalakaavut päällä".

Ihmiset on erilaisia. Muistan, että eräskin Raisa oli silmin nähden huojentunut, kun kerroin, että siellä saa olla omat vaatteet päällä myös. Itse vaihdoin omat oloiluvaatteet (mä taas rakastan kotiasuja) päälle vissiin tokana päivänä.

Kao Kao

Mun olkapää kuvattiin pari vuotta sitten. Sen piti olla sellai asennossa joka sattui ja jouduin sinne putkeen kokonaan. Tärisin paniikissa niistä äänistä ja vaivoin olin kiljumatta ääneen. Ainoa millä kestin sen oli tieto, et joudun sinne uudestaan jos en nyt kestä tätä. Mut ne verhot again. Tosin mun kömpelyydellä joudun varmasti uudelleen..

Kommentoi