Margarita-lukupiiri kokoontui (sis BookBeat-alekoodi)

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Pidin viime viikolla Instassa ensimmäisen lukupiirin. Tein sen yhteistyössä BookBeatin kanssa, ja se oli kyllä aivan super kivaa!

Homma meni siis niin, että tammikuun alussa kyselin teiltä ehdotuksia kirjasta, joka luettaisiin yhdessä. Ehdotuksia tuli sadoittain, mutta eniten ääniä saivat Anni Kytömäen Margarita ja Delia Owensin Suon villi laulu. Hauskaa, että tuli kaksi kirjaa, joita yhdistää erinomainen luontokuvaus ja suurinpiirtein samoihin aikoihinkin, 1950-luvulle. Margarita sijoituu Suomeen, Suon villi laulu taas Pohjois-Carolinaan.

Äänestytin, kumpaa luetaan, ja Finlandia-palkittu Margarita voitti juuri ja juuri. Sitten luimme kirjan ja keskustelimme siitä Insta Livessä miltei tunnin viime torstaina.

Päädyin muuten lopulta lukemaan molemmat teokset, Margaritalle annoin 5 tähteä ja Suon villi laulu -kirjalle 4. Eli molempia suosittelen suuresti (ja molemmat löytyvät BookBeatista sekä e- että äänikirjana).

No niin, mutta sitten siihen Margaritaan.

Lukupiirissä puhuttiin juonesta valtoimenaan, mutta tässä postauksessa en paljasta liikaa, sillä täällä lienee ihmisiä, jotka eivät ole Margaritaa vielä lukeneet. Miltei tunnin mittaisen liven voi käydä katsomassa Instassani, tallensin sen ig tv:n puolelle.

Margarita on monen teeman kirja, ja juuri tämä kerroksellisuus tekee siitä niin upean. Se alkaa sodasta, jossa kaksi miestä makaavat sairaalassa lievästi haavoittuneena vierekkäin ja juttelevat. Aluksi pelkäsin, että tässä on vain jotain sotajorinaa, mutta sitten hypätäänkin nopeasti 1950-luvulle Kankariston kylpylään, jossa parikymppinen Senni hieroo ihmisiä ammatikseen. Hän on kirjan päähenkilö.

Etäinen, introvertti, joka elää elämäänsä aika lailla muiden odotusten ja toiveiden mukaan. Senni on myös murtunut, sillä hänen isänsä on kuollut sodassa. Senni tutustuu Aaroon, joka on kesävieraana äitinsä kanssa kylpylässä. Alkaa monimutkainen tapahtumien ketju.

Kaksi muuta minä-kertojaa, sotaa käyvä Mikko ja metsissä samoava Antti, jäävät vähän pienemmälle roolille, mutta heilläkin on tärkeä osa tarinaa – etenkin juonen kannalta.

Juttelimme lukupiirissä, että yksi kirjan teemoista on muita varten oleminen ja eläminen. Puhuimme siitä, miten usein juuri naisilta odotetaan tätä. Odotettiin 1950-luvulla, mutta odotetaan edelleen. Nainen hoivaa, kuuntelee, tottelee, tekee toiveiden mukaan ja pyrkii järjestämään, ettei kenenkään mieli pahoittuisi. Toisaalta myös kirjan miehet ovat muita varten: Mikko on sodassa, puolustaa omaa maatansa oman henkensä uhalla. Antti taas on töissä metsässä ja järjestää puiden kaatamisia, vaikka se tuntuu olevan hänen moraalin vastaista – mutta Suomen on maksettava sotakorvaukset.

Metsä on miltei kirjan neljäs päähenkilö, ja samalla iso teema. Miten Suomessa metsä nähdään enimmäkseen vain omaisuusluokkana, ei itseisarvoisena asiana, joka saisi olla ilman, että tarvitsisi miettiä, mikä on minkäkin arvoista. Juu, metsää kasvaa lisää, mutta avohakkuut turmelevat aika lailla eläinten ja kasvien kodit ja elinolosuhteet. Kuten kirjan viidennen päähenkilön, helmisimpukan.

Vielä yksi teema, jonka nostin esiin on isänmurha, noin kuvainnollisesti. Sennin päässä kaikuu aina isän ääni ohjaamassa lempeästi ja viisaasti, miten kussakin tilanteessa pitäisi tehdä. Isä auttaa ja neuvoo, mutta onko tämä sitten lopulta hyvä asia? Vai pitäisikö ihmisen sitten kuitenkin karistaa vanhempiensa ääni pois päästään ja alkaa elää omaa elämää? Isänmurhaa on vain vaikea tehdä, eli muuttaa isäsuhdettaan kahden aikuisen väliseksi suhteeksi, mikäli isä on todellisuudessa jo kuollut, ja ihminen joutuu pelaamaan enää mielikuvilla isästä.

Nautinnollisimpia juttuja kirjassa olivat hierontakuvaukset (niin taidokkaita, että oli kuin olisi itse ollut hierottavana!) sekä lääkintävoimistelijan ammatin kuvaukset. On ihanaa, kun kirjan päähenkilö on jokin muu kuin kirjailija, toimittaja, kirjallisuuden opiskelija tai poliisi. Paljon kiinnostavampaa!

Nautin kirjan kielestä, luonnon kuvailusta, tunnelmasta. Uskon, että jokaisen suomalaisen kannattaisi lukea tämä kirja, se avaa niin hyvin ihmisen ja luonnon suhdetta. Lisäksi teos on niin kutsuttu kasvaja. Aluksi vähän tympi, mutta pikkuhiljaa vei kokonaan mukanaan.

Suosittelen muuten tämän Anni Kytömäen fiktion pariksi Juha Kauppisen tietokirjaa Monimuotoisuus (2019). Se on loistava, ja avaa silmät sille, mitä suomalaisessa luonnossa tällä hetkellä tapahtuu (kirjoitin aiheesta taannoin kokonaisen postauksen). Itse aion seuraavaksi lukea Metsät meidän jälkeemme, joka käsittelee samaa aihetta. (Molemmat löytyvät BookBeatista.)

Listaanpa nyt muutaman niitä muitakin suosituksia, joita moni ehdotti. Kaikki ovat BookBeatissa.

Juuri tämä on muuten BookBeatin parhaus, sieltä löytyy tosi usein kaikki uutuudet, joihin olisi kirjastossa jumalaton jono. (Huom, myös minun kirjani Kaikki rahasta on BookBeatissa sekä e- että äänikirjana, vink vink!) Luen itse kaikki kirjani nykyään e-kirjana puhelimesta, sillä näin kokonainen kirjasto kulkee koko ajan mukana. Puhelimesta lukeminen vaati aluksi vähän totuttelua, mutta nykyään paperikirja tuntuu raskaalta ja hankalalta käyttöliittymältä, niin kauniita kuin ne ovatkin. Lisäksi näin en tarvitse iltaisin erillistä yövaloa ja saan lapset nukutettua kätevästi samalla. Hehe.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt (2020)

Antti Holma: Kaikki elämästä(ni) (2020)

Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa (2020)

Rutger Bregman: Hyvän historia (2020)

Nina Wähä: Perintö (2020)

Kaikki uudet BookBeatin käyttäjät, saatte koodilla juliaihminen yhden kuukauden palvelun kokeiluun maksutta. Suosittelen!

Minkä kirjan haluaisitte seuraavaksi, että luettaisiin yhdessä ja juteltaisiin siitä lukupiirissä?

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *