Me ei olla koskaan raskaana

raskaana.jpg

On paikkoja ja tilanteita, joissa miesten kannattaisi harkita, miten omaa sananvapauttaan käyttää. Yksi näistä pakoista on synnytysvalmennus. 

Tuttuni oli valmennuksessa, jossa käsiteltiin pitkään synnytyksen kivunlievitystä. Mun mielestä valmennuksen pointti on rauhoittaa naisia, lievittää heidän pelkojaan (koska kukapa nyt ei ainakin vähäsen pelkäisi sitä, että vaginasta työntyy lähitulevaisuudessa kolmikiloinen jötkäle) ja kertoa asiallisesti, mitä synnytyksessä tapahtuu ja mitä eri vaihtoehtoja siellä voi omalle kohdalleen valita.

Oli puhuttu epiduraalista, ja valmennus oli loppumassa. Yhtäkkiä takarivistä viittasi itsevarman oloinen mies, joka melko tylyyn sävyyn alkoi tentata kätilöitä: ”Täällä on nyt puhuttu paljon epiduraalista ja kivunlievityksestä. Mutta miksi ette ole kertoneet mitään niiden haitoista?!!”

Ei näin.

raskaana2.jpg

En tarkoita, etteikö miehellä olisi roolia raskaudessa. Hänen oikeus ja velvollisuus on ehdottomasti olla kiinnostunut raskaana olevan naisen ja lapsen hyvinvoinnista. Tekemistä riittää: Voi kysellä, miten toinen voi ja miltä tuntuu. Sanoa, että olet edelleen hirmuisen kaunis. Valvoa öisin, kun toinen ei saa unta. Kasvaa siihen tulevan isän rooliin. Voi ilman muuta ottaa selvää ja perehty kaikkeen. Oikeastaan tätä mun alkuperäistä ränttäystä suurempi ongelma taitaa yleensä olla se, että mies ei uskalla tai osaa ottaa tällaista roolia silloin, kun hänestä on tulossa isä.

Mutta jos mies on innokkaana messissä raskaudessa, hänen pitää muistaa, että toisen kehoa ei saa alkaa määräillä tai johtaa. (Jostain syystä tällaista ongelmaa ei ole ollut niillä mun naispuolisilla ystäväpariskunnilla, joista toinen on kantanut yhteistä lasta.)

Niin kauan, kun mies ei itse aio puskea jostain reiästään lasta läpi, hänen ei pidä kritisoida ja kylvää syyllisyyttä tai epävarmuutta niihin naisiin, jotka ovat synnyttämässä ja haluavat tehdä sen ilman pelkoa järjettömästä kivusta. Joo, mies saattoi tarkoittaa hyvää. Kyllä, hän haluaa lapselleen parhaan mahdollisen alun maailmaan saapumiseen. Mutta tämä meni liian pitkälle.

Mun terkkari kertoi, että hänen vastaanotollaan kerran yksi juuri synnyttänyt nainen sanoi itkuisesti, että synnyttäminen oli hänen elämänsä hirvein kokemus: Hänen miehensä oli estänyt häntä käyttämästä kivunlievitystä. ”Mehän sovittiin näin.” Terkka sanoi, että hän on harvoin suuttunut mistään näin paljon. Olen samaa mieltä, ja mä lasken tuon oikeastaan pahoinpitelyksi.

raskaana3.jpg

Raskaana oleminen on siitä jännä juttu, että vaikka melkein kaikki vanhemmuuteen liittyvä voidaan nykyään jakaa, niin raskaana olemisen kokemusta ei voida. Siksi mua ihmetyttää, kun kuulen miesten huomauttelevan vähän tylysti raskaana oleville puolisoilleen: ”Hei, tuohan on muuten sun toinen kahvikuppi tänään.” ”Et voi käydä baarissa, vauvan kuulo huononee.” ”Et saa lakata kynsiäsi, kun lapselle tulee kemikaalikuorma.” 

Mies ei voi koskaan omistaa naisen kehoa, ei edes silloin, kun tämä kantaa miehen lasta.

Jos lapsen terveys on oikeasti uhattuna, niin sitten tuleva isä voi toki puuttua. Kyllä mä sen hyväksyn, että mies huomauttaa vaikka tupakoinnista tai alkoholin käytöstä, joskin silloinkin se pitää tehdä jotenkin rakentavasti: ”Lopetetaan yhdessä polttaminen, minäkin lupaan olla juomatta nyt.” 

Osallistuminen tarkoittaa kiinnostumista, kyselemistä ja tasavertaista juttelemista. Ei ylhäältä tulevia käskyjä tai saarnoja. Mies ei voi omia raskaana olemista itselleen. 

”Me ollaan raskaana”, on ihan sympaattinen ja hauska lausahdus, ja sinällään se on suloista, jos mies on niin messissä, että kokee olevansa yhtä lailla odotuksessa mukana. Mutta mä koen sen silti jotenkin vaikeana. Asian voi ilmaista toimivamminkin, kuten: ”Meille tulee vauva” tai ”Meille syntyy lapsi.”

 

Onko teille tullut vastaan kokemuksia, joissa mies kohtelee puolisoaan liian omistavaisesti?

 

 

Kuvat: Raskaana oleminen on taas pyörinyt mielessä, kun pikkusiskoni saa kesällä vavvan!

 

 

Lue myös:

Tietenkin isä jää hoitovapaalle

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

 

Kommentit (28)
  1. Olisin kyllä aika varovainen ennen kuin lähtisin määrittämään toisen ihmisen sananvapauden rajoja. Mieshän on sitä paitsi voinut kysyä asiaa naisensa puolesta, jos he ovat siitä yhdessä olleet huolestuneita ja nainen on vaikkapa ujo puhumaan ryhmän edessä. On ihan eri asia määrätä toisen puolesta, mitä tämä saa tehdä, kuin kysyä ja ihmetellä asiaa tilanteessa, joka on nimenomaan kai tarkoitettu tiedon saamista varten. Musta on aika tympeetä asettaa raamit miehen osallistumiselle määrittämällä, mistä tämä saa olla huolestunut.

    1. Mä taas koin tämän niin, että julkisesti kivunlievityksen huonojen puolien penääminen tai epiduraalin kritisointi – mikäli neuvola ei ole niitä erikseen tuonut esiin – on tietynlaista kiusantekoa muita synnytysvalmennuksen raskaana olevia ihmisiä kohtaan. Kaverini, joka tuolla synnytysvalmennuksessa oli, kuvaili tilannetta niin, että mies alkoi mansplainaa synnytystä naisille. Kuulosti siltä, että hän on kyllä lukenut epiduraalin haittavaikutuksista etukäteen, mutta halusi vielä vähän saarnata siitä muillekin läsnä oleville naisille.

      Ylipäänsä kaikki rivien välistä syyllistäminen, että ”olet huonompi nainen, jos et kestä synntyskipua”, on todella tympeää. 

      1. Potilaalla on tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus häntä koskevan hoidon suhteen. Sitä oikeutta rikotaan, jos esim. lääkehaitat jätetään mainitsematta. Paha mennä sanomaan millä mielellä kysymys on esitetty, mutta yksi mahdollisuus on ollut ihmetys siitä että kaikkea ei ole kerrottu mitä pitäisi. Jokainen synnytys ja kipukokemus on erilainen ja niihin vaikuttaa niin monta asiaa, että kaikenlainen vertailu kestämisistä on todellakin ihan turhaa ja typerää eikä lääkkeitä ole turhaan kehitetty.
        Synnyttäjällä on kuitenkin oikeus saada tietoa kehostaan ja sille tehtävistä toimenpiteistä, lääkkeistä jne. (informed choice). Jotkuthan menee sillä että ihan sama, henkilökunta tietää mitä ne tekee ja joillekin se tuo turvallisuuden tunteen. Tämä ajattelutapa mahdollistaa kuitenkin yhtälailla pahimmillaan väärää vallankäyttöä. On muuten hyvin huonosti tunnistettu ja tunnustettu rakenteellinen naisiin kohdistuva väkivallan muoto. Tästä voi ottaa feministisen kopin!

        1. Mangonsiemen
          8.5.2017, 17:09

          Totta kai potilaalla on oikeus saada kaikki tieto häntä koskevasta hoidosta. Kysymys nyt ehkä olikin siitä, onko potilaan tukihenkilö oikea henkilö esittämään kysymys ja vertaistukiryhmä oikea paikka. Kuten tuolla toisaalla laitoinkin, tällaiset kysymykset voisi laittaa etukäteen sähköpostilla (synnytysvalmennusryhmään, jos haluaa keskustelua asiasta siellä tai suoraan synnytyssairaslaan) en edes usko, että neuvolan terveydenhoitajat osaavat synnytyssairaalassa käytettyjen lääkkeiden mahdolliset haitat ulkoa. Vaihtoehtoisista kivunlievityskeinoistakin kannattaa ensisijaisesti kysyä niihin erityisesti perehtyneeltä henkilöltä (toki tällaisia henkilöitä voi tiedustella omalta terveydenhoitajalta).

          1. Toisaalla arveltiinkin että ehkä ujo synnyttäjä on pyytänyt tukihenkilöään tukemaan siten että sanavalmiimpana kysyy heitä mietityttäviä asioita. Ikävää tietysti, että ainakaan ulosanti ei ollut täysin onnistunut.
            Synnytysvalmennus ei olekaan vertaistukiryhmä vaan terveydenhuoltohenkilökunnan vetämä valmennus, jossa käydään läpi synnytykseen liittyviä asioita ja jaetaan siihen liittyvää tietoa sisältäen erilaiset synnytyksessä käytettävät niin ensisijaiset kuin lääkkeelliset kivunlievitykset. Harmi että haittavaikutukset jäi tuolla kertaa käsittelemättä asiallisesti kun siihen tuli möläytysaspekti.
            Synnytysvalmennukset ehkä kannattaisikin olla kätilöiden vetämiä ja hyvätuloiset äänestää jo jaloillaan yksityiselle puolelle, mutta se on oma kysymyksensä.

            1. Mangonsiemen
              8.5.2017, 19:54

              Joo, sori mä vähän sotkin asiat, kun meillä synnytysvalmennus oli osa laajempaa perhevalmennusta, mutta kyllähän se synnärikerta oli kätilöiden vetämä. Silti kyllä ainakin itse koin kaikki ne pienryhmäjutut nimenomaan vertaistukena, faktat tuli parhaiten kirjallisista materiaaleista. Ja vähän ihmetyttää tuo haitoista kysyminen tuossa muodossa, kun kaikkien sairaaloiden synnytysvalmennuspaketissa kuitenkin on ne yleisimmät haitat.

               

  2. Oon tosi samaa mieltä, naisen kehoa ei tulisi puolison tai kenenkään muun määräillä ulkoapäin, tosin oon päätynyt samaan hiukan erilaisen kokemuksen kautta. Tuossa alun esimerkissä olisi voinut kyseessä mun mies, joka kysyy asiaa koska introvertti vaimonsa ei ole uskaltanut ryhmässä julkisesti sanoa mitään, mutta haluaisi oikeasti aidosti että myös erilaiset lääkkeettömät kivunlievistysmenetelmät esiteltäisiin paremmin ja että epiduraalin yms haitatkin kerrottaisiin rehellisesti. Syynä että introverttiyden lisäksi mulla on seksuaalisen pahoinpitelyn jättämä trauma, jonka vuoksi lääketieteelliset toimeenpiteet esim pistäminen tuntuu pelottavammilta kuin kipu itse. Kivun sietokyky itselläni on kohtuullisen korkea, mutten halunnut testata siinä jo valmiiksi stressaavassa (synnytys)tilanteessa miten kehoni tai lapseni keho reagoi lääkeaineisiin. Kaipasin synnytysvalmennuksessa enemmän henkistä ja psyykkistä valmennusta. Mieheni oli mahtava, hän epäili hiukan ensin mutta perusteltuani kantaani hän lähti mukaani etsimään lääkkeettömiä kivunhallintatekniikoita ja -keinoja ja doulan. Synnytys itsessään oli lopulta ihan 10/10.
    Sitten oonki surrut kun raskaana olevan ystäväni Lääkäri-puoliso (mies) on ilmoittanut että lähtökohtaisesti ei tarvita edes miettiä mitään muita apuja kun mitä sairaalassa sitten saa, eli just näin kun Julia kirjoitit, mies päättää…tässä tapauksessa vielä pitää itseään alan asiantuntijana koska on lääkäri.

    1. Mangonsiemen
      7.5.2017, 16:10

      Mä olisin tässä täysin samoilla linjoilla Julian kanssa, eli on 100% synnyttävän ihmisen oma valinta, millaisia kivunlievityskeinoja haluaa käyttää, ja on oikeus etukäteen ajatella, että mennään luomusti ja sitten kuitenkin synnärillä valita epiduraali, tästä pitäisi lisätä tietoisuutta, niin niiden kumppanienkin olisi helpompi tukea, kun ymmärtäisivät, missä tukevat, eli äitiä raskaudessa ja synnytyksessä, ei etukäteen yhdessä sovituista asioista kiinnipitämisessä.

    2. Sun mies kuulostaa huipulta! Just näin: tuetaan ja etsitään tietoa yhdessä. Ja ihana kuulla, että synnytys meni hyvin, doulista olen kuullut hirmu hyviä juttuja! <3

      Tuossakin tilanteessa olisi voinut tietty positiivisen kautta kysellä, että voitaisko puhua vielä lääkkeettömästä kivunlievityksestä enemmän, eikä töksäytellä kritiikkiä epiduraalia kohtaan.

      Ja joo: ihan sama toisinpäin, ei mies voi myöskään tuputtaa kivunlievitystä kellekään, vaikka kuinka olisi lääkäri itse.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *