Me myös: Aletaan huutaa!

nayttokuva_2017-12-07_kello_21.40.27.png

Olen tällä hetkellä täynnä raivoa. Raivoa vuosisatoja jatkunutta vaikenemisen kulttuuria kohtaan ja raivoa niitä miehiä kohtaan, jotka ajattelevat voivansa tehdä naisille mitä tahansa ilman seurauksia. Olen tässä pari iltaa lukenut Me myös -ryhmästä naisten ja muun sukupuolisten kokemuksia siitä, millaista seksuaalista väkivaltaa ja ahdistelua he ovat kokeneet. Nyt ensimmäiset sata tarinaa on kerätty kampanjan omalle nettisivulle (anonyymisti ja luvalla).

Ryhmä perustettiin muutama päivä sitten, jotta ihmiset voisivat kertoa turvallisessa ympäristössä itselleen häpeällisimmät, traumaattisimmat ja ahdistavimmat jutut ja saada niihin vertaistukea. Ensimmäisenä iltana en halunnut lukea ihmisten kokemuksista. Minulle tuli niin hirveä olo, että päätin piilottaa koko ryhmän Facebookistani. Toisena iltana aloin kuitenkin lukea kertomuksia. Itketti ja ennen kaikkea suututti.

Yksi asia tuntuu toistuvan näissä kertomuksissa, jota olen muutenkin miettinyt paljon. Elokuvissa ja saduissa paha saa aina palkkansa. Me olemme tottuneet siihen, että tarinan lopussa tulee katharsis, jonka jälkeen väärin tehneet joutuvat maksamaan. Sen sijaan tuntuu, että näissä seksuaalisen väkivallan tapauksissa tekijät eivät miltei koskaan joudu todelliseen vastuuseen. Uskon, että moni väärin tehnyt ei edes muista tai tajua aiheuttaneensa hirveästi ahdistusta ja surua, jopa mielenterveysongelmia jollekin toiselle. Valtavasta osasta seksuaalisen väkivallan teoista ei kerrota edes ystävälle, saati sitten poliisille. Moni noista tuon ryhmän tarinoista on sellaisia, joissa ihminen kertoo puhuvansa tästä nyt miltei ensimmäistä kertaa. Häpeä on ollut niin valtava.

Kuitenkin kun noita kirjoituksia lukee tarpeeksi monta putkeen, tajuaa, että seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on mielettömän yleistä. Vaikuttaa siltä, että kaikilla naisilla on jotain kokemusta vähintäänkin huutelusta tai kourimisesta baarissa. 

Sen jälkeen kun näitä kokemuksia lukee, viimeisimmänkin tampion on aika ymmärtää, mikä on flirttailun ja ahdistelun ero. En todellakaan kestä enää yhtäkään ”eikö tässä saa enää flirttailla kenellekään” -kommenttia. Jos ei oikeasti erota seksuaalista ahdistelua flirttailusta, niin suosittelen lämpimästi lopettamaan kaikenlaisen kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa. Onpahan sitten turvassa ”turhilta syytöksiltä”.

Tekijät ovat vuosisadat käyttäneet hyväksi sitä, että uhri vaikenee, uhri kantaa häpeän, uhri nuolee haavojaan yksin. En enää. Ei yksinkertaisesti enää. Nämä tyypit pitää saada vastuuseen. Nyt kootaan tuonne ryhmään valtava joukkovoima, jonka avulla otetaan häpeä pois uhreilta ja kaadetaan se niiden päälle, kenelle se kuuluu. Kuten ystäväni ja tuon ryhmän ylläpitäjä Aiju Salminen sanoi:

”Uskon, että tämä tulee muuttamaan asenneilmapiirin. Niin kuin Tahdon-kamppis teki homojen avioliitoille ja vuosi 2017 veganismille. Ahdistelusta on ajateltu, että se vain kuuluu naisten elämään. No ei vittu kuulu.”

Naiset ja muunsukupuoliset ovat tervetulleita liittymään ryhmään täällä, vetoomuksen seksuaalisen häirinnän lopettamisen puolesta voi allekirjoittaa täällä.

me myös.jpg
 

Lue myös:

Näin siskoni esti raiskauksen 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

 

Kommentit (14)
  1. KIITOS Julia. Iso, valtava kiitos hienosta tekstistä ja rohkeudestasi. Paula

    1. Kiitos kun aloitatte tämän, tämä on supertärkeä juttu!

  2. Olen ryhmässä ja yksi noista sadasta. Kokemusten lukeminen on todella raskasta (omani ei ole pahimmasta päästä).
    Ei anneta #metoo:n jäädä pelkäksi ohimeneväksi ilmiöksi. Kulttuurin on korkea aika muuttua!

    1. Sama juttu! Ja olen täysin samaa mieltä <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *