Meidän lapsemme ovat kärsivällisempiä kuin me olimme

Juliaihminen

Ai että miten uskomattoman tyydyttynyt olo minulle tuli, kun Tiki linkkasi kesällä tämän Wall Street Journalin artikkelin. Jutussa osoitettiin tieteellisesti pointti, jota olen monet kerrat yrittänyt sanoa. Nykylapset eivät ole pilalla, vaan päinvastoin, nykylapset ovat parempia kuin me tai meidän vanhempamme olivat. (Näin vähän kärjistäen, hehe.)

Tutkimukset nimittäin osoittavat, että nykyajan lapset osaavat kontrolloida impulssejaan paremmin kuin aiemmat sukupolvet. Moni on varmaankin kuullut "vaahtokarkkitestistä". Testi tehtiin ensimmäisen kerran Stanfordin yliopistossa vuonna 1968 ja siihen osallistui 165 lasta, jotka olivat 3-vuotiaita. Kokeessa lapsi jätettiin yksin huoneeseen niin, että hänen eteensä laitettiin kaksi lautasta. Toisessa oli yksi ja toisessa kaksi vaahtokarkkia. Lapsille sanottiin, että aikuinen käy nyt tekemässä vähän hommia, mutta palaa heti jos lapsi soittaa kelloa.

Mikäli lapsi soittaa kelloa, hän saa syödä yhden karkin. Mutta jos lapsi ei soita kelloa ja odottaa aikuisen tuloa, hän saa syödä kaksi karkkia. Sitten aikuiset menivät peiliseinän toiselle puolelle katsomaan, nuoleskeliko tai söikö lapsi keksiä, vai pystyikö lapsi kontrolloimaan itseään. 15 minuutin kuluttua he palasivat.

Nykyään hoetaan, miten puhelimet ja pädit ovat turmelleet meidän lapsemme, ja lapsien pitää koko ajan saada pikavoittoja, eikä heillä ole keskittymiskykyä. Tällainen puhe on musta aina vähän ankeaa, kun ei ole suoranaisia todisteita siitä, että nykylapset olisivat jotenkin huonompia kuin aiemmat sukupolvet. Samalla nämä syytökset satelevat lasten vanhemmille, jotka selvästi "hoitavat hommansa niin surkeasti, että lapset vain päivät pääksytysten pelaavat laitteillaan eivätkä osaa enää edes leikkiä!"

Vaahtokarkkitesti on toista mieltä. Samaa testiä on tehty myös 1980-luvulla ja 2000-luvulla, ja on käynyt ilmi, että lasten kyky ja kärsivällisyys odottaa aikuisen takaisin tuloa on järjestäen kasvanut. 2000-luvulla lapset odottivat keskimäärin 7 minuuttia kauemmin kuin 1980-luvun lapset, ja 1980-luvun lapset keskimäärin 2 minuuttia kauemmin kuin 1960-luvun lapset.

Kokeet on pyritty tekemään niin, että lapset ovat mahdollisimman samanlaisista taustoista kotoisin, jotta tulokset pysyisivät vertailukelpoisina. (Itse asiassa kyse oli valkoisista, keski- ja yläluokan lapsista.)

Syitä sille, miksi testitulokset ovat parantuneet, saattaisi olla esimerkiksi se, että vanhemmat viettävät tilastollisesti nykyään enemmän aikaa lastensa kanssa. Jutun mukaan 1960-luvulla vanhemmat leikkivät lastensa kanssa ja opettivat heitä keskimäärin 36 minuuttia päivässä, vuonna 1998 sama luku oli 78 minuuttia. Toisaalta myös opettajat ovat paremmin koulutettuja, joten he osaavat opettaa 3- ja 4-vuotiaita paremmin. (Jutussa puhutaan nimenomaan Yhdysvalloista.)

Vaahtokarkkikokeesta on puhuttu paljon, ja tuolloin 1960-luvulla huomattiin, että ne lapset, joilla oli parempi itsesäätely, menestyivät paremmin myös aikuisena. He pääsivät todennäköisemmin yliopistoon. Tätä johtopäätöstä on kuitenkin kritisoitu paljon, sillä todellisuudessa lapsen tausta vaikuttaa sekä siihen, jaksaako hän odottaa vaahtokarkkia että siihen, pääseekö hän yliopistoon. 

Asetelma on vähän sama kuin taannoin uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan varhain, alle 3-vuotiaana päivähoidon aloittaneet lapset kouluttautuvat todennäköisesti pidemmälle kuin kotihoidossa olleet. Kausaliteetti ei ole selkeä, sillä tilastojen mukaan korkeakoulutetut laittavat lapsensa varhaisemmin päivähoitoon kuin vähemmän koulutetut, ja koulutusaste periytyy vahvasti myös Suomessa.

Tulin tästä vaahtokarkkitestijutusta kuitenkin hyvälle tuulelle. Nykyaikana vanhemmilla on niin paljon tietoa, resursseja ja taitoja olla hyviä kasvattajia, että uskon tämän päivän lasten voivan keskimäärin paremmin kuin koskaan aiemmin maailmanhistoriassa. Totta kai kaikissa ikäluokissa esiintyy myös vanhempia, jotka eivät ihan kykene siihen hommaan, mutta noin yleisesti ottaen vanhemmuus on elintason ja koulutustason myötä parantunut monella tavalla.

Tästä syystä pidänkin perusvanhempien syyllistämistä typeränä. Se, että meillä lapsi hengailee pädin ja Pikku Kakkosen kanssa ei tarkoita sitä, että hän tekisi sitä koko ajan. Ainakaan ei kannata hairahtua voivottelemaan, miten ennen oli kaikki paremmin. Koska ei ollut.

 

Mitkä asiat ovat mielestänne nykylapsilla paremmin kuin teidän lapsuudessanne?

 

 

Kuvassa: Kesälomalla sitä oltiin sivistämässä lapsen sielua ja näyttämässä hänelle, millainen on Suomen pisin silta, eli 1045 metriä pitkä Raippaluodon silta Vaasan edustalla.

 

Lue myös:

On turha syyllistää vanhempia puhelimen käytöstä

Pikkuvauvojen äitien tylyttäminen on vihoviimeistä

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanaa, rauhallista settiä! Sellainen mutuiluna maailman tilan selittäminen ja voivottelu on niin raskasta.

Ensin ajattelin et enpä nyt tiedä mikä oikeastaan ois paremmin, mut sit tuli mieleen että tietynlainen sukupuolisensitiivisyys ja "vapaamielisyys" sen suhteen mitä pojilta ja tytöiltä odotetaan on nykyisin varmaankin paremmalla tolalla. Ei tietysti joka paikassa, mutta noin niinkuin yleisesti vaikkapa varhaiskasvatuksessa tai kerhotoiminnassa. Ja lasten seksuaalisuudestakin (ja seksuaalisuuden moninaisuudesta) ajatellaan ja puhutaan vähän eri sävyyn, luulen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä aika moni asia on paremmin. Esimerkiki lasten kuritus kiellettiin vuonna 1984, nykyään vanhemmat antavat lapsilleen enemmän aikaa (kuten WSJ:n jutussa sanottin), isät ovat ruvenneet leikkimään lasten kanssa, vanhempainvapaat ovat paremmin järjestetty kuin 1980-luvulla jne. 

Ihan vain jo sekin, että Helsingin kaupungilla on varaa tehdä kamppis liittyen siihen, että ihmiset eivät käyttäisi puhelinta lastensa seurassa kertoo siitä, että hierarkian alapäässä ollaan päästy korkeammalle: ei ole esimerkiksi isoa kampanjaa siitä, ettei lapsen läsnä saa tupakoida tai vaikka raskaana juoda alkoholia.

Joo, siis en yhtään epäile etteikö olisi moni asia paremmin isossa mittakaavassa. Mutta näitä ehkä peilaa helposti omaan lapsuuteensa (tai niin itse tein) ja en heti jotenkin hahmota että mitkä kaikki asiat omalla lapsella ois jotenkin selkeesti paremmin kuin itsellä saman ikäisenä.

Mietin myös että kaikissa asioissa edistys ei oo niin suoraviivaista, esim. laman lapset verrattuna 80-luvun lapsiin ei välttämättä ole onnekkaampia. 

Kessi (Ei varmistettu)

Mulla on kaksi nykyajan lasta (kuten he itse asian ilmaisevat), 7- ja 9-vuotiaat, ja oon huomannut että he on hiton paljon mutsiaan parempia just kännykän käyttöön liittyvässä ärsykekontrollissa. Meitsi säntää puhelimen luo joka piippauksella, ja mua ärsyttää myös kun lasten puhelimissa pelit lähettelee äänekkäitä notifikaatioita, mutta lapsoset on kasvaneet tän jatkuvan ärsyketulvan keskellä ja osaa suodattaa paljon paremmin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Haa. Tosi kiinnostava pointti. Eli ehkä me ollaan niitä väliinputoaja taukkeja :D

SE (Ei varmistettu)

Mietin itse myös sitä, että kuinkahan paljon "yleinen karkkisaatavuus" vaikuttaa näihin testituloksiin. 60-luvulla karkit olivat luultavasti (ihan omaa mutua) paljon harvinaisempia kuin tänä päivänä. Tai siis lapsille annettiin niitä harvemmin kuin nykyään. Tämäkin vaikuttaa testiin - onko karkki se harvinainen herkku jota sai vain kerran vuodessa jouluna vai melkein joka päivä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, ei tuo ole mitenkään aukoton. Mutta kiinnostavaa joka tapauksessa, kun kaikkialla hoetaan, että lasten keskittymiskyky on huono. Aina riippuu vahvasti siihen, että mihin vertaa, ja kuinka luotettavia ne menneiden aikojen muistot sitten ovat.

ElinaVa (Ei varmistettu)

Ajattelin samaa. Ja luulen myös että tuo lapsen yhteiskuntaluokkakysymys on aika lailla oleellinen. Etuoikeutetun lapsen on helpompi malttaa odotella karkkeja.

Mutta silti olen samaa mieltä siitä, että nykyajan lapset noin yleisesti ottaen ovat mahtavia. Ja nuoret myös. Kunhan me edellisen sukupolven edustajat nyt välillä koetaan tarvetta marista ja nostaa vähän itseämme, vaikka itse olimme aika lailla levoton nuorisovuosikerta. (:

Vierailija (Ei varmistettu)

No siis vaikka eliniänodote. Nyt syntyvää pojalla on odotettavissa muistaakseni 8 vuotta enemmän elinikää kuin 80-luvulla syntyneellä. Lasten tieliikennekuolemat on pudonneet ihan hurjasti, vaikka liikenteen määrä on kasvanut. Tai vaikka se, ettei tarvi syntyä traumaattisesti äidin kärsiessä kipua, mun äidille oli 80-luvulla sanottu että tänään ei saa epiduraalia koska on sunnuntai :D

Että mäkään en usko sitä kun sanotaan että kyllä sitä on ennenkin pärjätty, vähän huono argumentti. Joskin siitä vaahtokarkkikokeesta voidaan olla montaa mieltä kuten kirjoititkin, mittaako se vaan lapsen luottamusta aikuiseen, että ne jotka pystyy luottamaan siihen että aikuinen antaa karkin jos on niin luvannut elävät luultavasti muutenkin melko vakaissa perheissä ja päätyvät kouluttautumaan paremmin jne. Mutta ihan eniten raivostuttaa just se päivähoitotutkimuksen uutisointi ja oikeastaan että niin huonoa tutkimusta on ees tehty, eihän siitä selviä mitään muuta kuin että yleensä ne joilla on työpaikka johon palata palaa nopeammin työelämään kuin ne joilla ei ole.

riikkaJV (Ei varmistettu)

Aikkauhee :'D Mun äiti sai 80-luvulla sunnuntaina epiduraalin, koska oli niin vanha ensisynnyttäjä - 30v

Vierailija (Ei varmistettu)

Yhdellä tutulla on jo teinejä ja hän sanoi ihanasti, että nykyajan lapsissa ja nuorissa on upeaa se, miten laajasti he ymmärtävät maailmaa verrattuna meihin siinä iässä ja miten fiksusti he osaavat keskustella, kun ovat kasvaneet siihen, että ihan mistä tahansa voi puhua, ei ole vaiettavia aiheita.

Kuunari (Ei varmistettu)

Mahtaisikohan ero 1980- ja 2000-lukujen välillä olla niin suuri (7 min), jos tutkimus olisi tehty Suomessa?

Oon kyllä ehdottoman samaa mieltä yleisesti ottaen siinä, että vanhemmuus ja kasvatusmetodit ovat kehittyneet parempaan päin. Mutta ihan kaikki ympäristötekijät ei tosiaan niin suoraviivaisesti täällä Suomessa varsinkaan. 80-luku taisi olla Suomessa monien julkisten palveluiden kulta-aikaa, jolle tasolle ei olla noustu takaisin sittemmin. Esim. omassa kunnallisessa päiväkodissani oli pienten ryhmässä 5-6 lasta kohden 3 aikuista hoitajaa/opettajaa - ei tulisi kuuloonkaan nyt. Useampi hammaslääkäri on minulle surkutellut, että minun ja muiden nykyvanhempien (70-80-luvulla syntyneiden) hampaat ovat paljon paremmassa kunnossa kuin lapsiensa, koska lasten julkiseen hammashuoltoon satsataan nyt murto-osa entisestä (samaan aikaan kuin makean syönti on lisääntynyt). Lasten mielenterveystyöstä on leikattu. Koulutuksesta on leikattu. Kaikki muuttui laman aikaan ja vaikka sen piti olla väliaikaista, niin eihän siinä niin käynyt, ja sitten tuli uusi taantuma. Nyt ollaan jälleen nousukaudella ja hallitus silti leikkaa peruspalveluista lisää.

Lisäksi sukupuolisensitiivisyys on monissa asioissa tullut harmillisen ja kummallisen alamäen (vrt. esim. monet nykyään tiukasti eritellyt tyttöjen ja poikien lelumallistot - mitä *ttua Lego!! - sekä viimeisessä 20+ vuodessa kasvanut tyttöjen ja poikien vaatteiden erittelyn trendi sekä vanhempien asenteissa että kaupoissa). Omat vanhempani ystävineen ovat pöyristyneitä ja surullisia näistä takapakeista. Onneksi moni asia on mennyt silti tälläkin saralla eteenpäin! Ei ehkä niiiin paljon 80-luvusta, mutta varmasti 60-luvusta.

Noup (Ei varmistettu)

Pakko nyt todeta, että olen täysin eri mieltä, vaikka tutkimus sanoisi mitä. (Itse asiassa aiemman kommentoijan huomio herkkujen saatavuuden lisääntymisen vaikutuksesta on varmasti yllättävän merkityksellinen.)

Sanonkohan tosi rumasti, jos totean, että toki lastenkasvatus on parantunut siinä "kuplassa", jossa itse luultavasti elät. Tarkoitan nyt niitä vanhempia, jotka ovat koulutettuja, sensitiivisiä kasvatuksen suhteen, aktiivisia vanhempia ja halukkaita kehittämään itseään vanhempina. (Ja hyvä, että näin on!) Jotenkin uskon, että istut aika hyvin tähän kuvaukseen ja luultavasti niin tekee suuri osa lähipiirisi vanhemmista. Sellaiselle porukalle tämä tutkimus on kiva itsetunnonpönkitys, mutta ei kerro mitään siitä suuresta osasta lapsiperheitä, joissa vanhemmat eivät ole kiinnostuneita kehittämään itseään, ovat "laiskoja" kasvattajia, eivätkä näe omassa tai lastensa toiminnassa mitään väärää riippumatta siitä, miten he tai lapset maailmassa toimivat. Heille diginykyajan tarjoamat virikkeet ovat todella keinoja hiljentää lapsi ja viedä hänen huomionsa muualla, jotta lapsi jättäisi heidät rauhaan. Kiukuttelevalle lapselle ei selitetä asioita, sääntöjä tms, vaan huudetaan välittömästi kurkkusuorana riippumatta siitä missä ja millaisessa tilanteessa ollaan. Tunteiden sanoittamisesta ei ole kuultukaan ja koko perhe saattaa kiroilla kuin merimiehet, kun lapset ovat vielä alle kouluiässä. Jos joku erehtyy kritisoimaan vanhempien toimintamalleja, on luvassa melko kylmää kohtelua. Omia mussukoita kun ei saa arvostella. Ja sanoinko jo, että nämä perheet ovat niitä ihan tavallisia ydinperheitä, joissa vanhemmat käyvät töissä, asutaan omakotitalossa jne?

Oma nyt jo eläköitynyt äitini oli pitkään töissä lastenhoitoalalla ja on jo vuosia harmitellut sitä, että lapsien käytöstavat, kyky kuunnella ja toimia ohjeiden mukaan ovat romahtaneet täysin ja tilalle on tullut levotonta, tarkoituksellisen ilkeää ja tottelematonta käytöstä. Hänellä on melko laaja otanta tähän asiaan.

Eihän tämä ole lapsien vika, eikä täysin vanhempienkaan. Olen itse 80-luvun lopulla syntynyt ja olen sitä viimeistä sukupolvea, joka sai elää lapsuuden ilman kännyköitä ja tietokonetta. Silläkin riskillä, että saan tämän kaiken kuulostamaan aivan liian nostalgiselta, aion väittää, että nykyaika on kaiken somettamisen ja digilaitteiden keskellä ihan väärä paikka lapselle kasvaa. On tämä aika väärä paikka aikuisellekin, jos ei osaa vastapainoksi tehdä jotain muuta. Meiltä aikuisiltakin jää herkästi maailma ympärillämme huomaamatta, kun tuijotamme kännyköitä, tabletteja ja läppäreiden näyttöjä. Tuntuu pahalta ajatella, että lapset kasvavat suoraan tuohon samaan ja alkavat elää ikään kuin näytön kautta kaikkea kokemaansa. Kukaan ei ole vielä päässyt toteamaan millaisia aikuisia nykyajan digilapsista tulee, mutta eipä tämän päivän nuorissa ja teineissä ole paljon hurraamista, kun työharjoittelijoillakin on lähes järjestäen kännykät kasvaneet kiinni kämmeneen ja kommunikointikyky kanssaihmisten kanssa on sen mukainen.

Olen yleensä positiivinen ihminen ja itsekin käytän todella paljon somea työssäni (vastapainoksi asun maalla eläinten keskellä). Jotain on kuitenkin menossa pieleen ja pahasti.

Luokanope (Ei varmistettu)

Luokanopettajana allekirjoitan hyvin pitkälti tämän kommentin. Joissain perheissä on todella isoja ongelmia ja ne heijastuvat lapsen käytökseen jo hyvin varhain. Näkyvät esim. aggressiivisuutena, keskittymisvaikeuksina, itseohjautuvuuden ja motivaation puuttumisena jo alakouluiässä. Ns. hyvätuloisissa perheissä lapsilla on kaikki materia muttei riittävästi aikuisten huomiota. Lapsi saattaa kertoa kiusaamisen syyksi huomion hakemisen, koska kukaan aikuinen ei muuten kuuntele häntä kotona eikä koulussa.

Eli en nyt lähtisi riemusta pomppimaan tämän vaahtokarkkikokeen perusteella.

Juliaihminen
Juliaihminen

En kiellä, etteikö monilla lapsilla menisi huonosti, mutta tässä ei vertailtu eri tuloluokkien lapsia vaan ajallisesti, esim 1950- ja 2000-luvun lapsia. Jotenkin vaikea kuvitella, että vaikkapa 50-luvulla lapset olisivat saaneet hirvesti enemmän huomiota kuin nykyään.

Luokanope (Ei varmistettu)

Ei, eikä se tuloluokkien vertailu varsinaisesti mun pointtini ollutkaan. Jokainen pitkän linjan opettajakollega, jonka kanssa olen ko asiasta jutellut, on sanonut että trendi on selvä. Lasten on aiempaa hankalampi keskittyä pitkäjänteisiin, ei heti valmistuviin projekteihin tai harjoitella asiaa joka ei ole itselle se mieluisin, vaan jatkuvasti pitäisi olla kivaa. Valitettavasti kännykkä ja sen pelit tuovat nopeasti palkitsevia kokemuksia, joita aiemmin on saatu ponnistelun tuloksena saavutetulla uuden oppimisella. Tämä taas johtaa siihen, ettei haluta ponnistella koska se voi olla epämiellyttävää tai haastavaa tai ainakaan se ei anna nopeita palkintoja. Kivaa pitää olla jatkuvasti, ei tylsää eikä varsinkaan sellaista mikä on vaikeaa tai minkä eteen pitää oikeasti tehdä töitä.

Ja kyllä joillekin puhelimesta irtipääseminen koulupäivän ajaksi on erittäin hankalaa. Jotkut lapset eivät osaa puhua mistään muusta kuin pelaamisesta tai tubettajista. Niitä lapsia, joilla peliajat ovat valmiiksi pitkiä, palkitaan esimerkiksi hyvistä koenumeroista lisäämällä peliaikaa eikä yhteisellä ajalla aikuisen kanssa. Kaupoissa taaperoikäisillä on viihdykkeenä puhelin tai tabletti, jotta aikuinen saa rauhassa tehdä ostokset. Ei tarvitse jutella, hyssytellä, kiinnittää huomiota johonkin, edetä hitaasti, opetella tai tehdä yhdessä, kun voi antaa lapselle kännykän kouraan ja pistää lastenohjelman pyörimään. Niin kuin aiempi kommentoija toi esille, monille vanhemmille puhelin tai tabletti on keino hiljentää lapsi, laite jonka avulla he saavat olla rauhassa. Jos tällaiseen opettaa lapsensa alusta alkaen, mitä lapsi tekee viitosluokkalaisena koulun jälkeen mennessään kotiin vanhempien ollessa töissä? Saattaa pelata tuntikausia.

Jos lapsille on elektroninen laite kasvanut käteen, on se myös monelle aikuiselle. Ekaluokkalaisen kouluuntulotarkastuksessa vanhempi räpeltää puhelinta. Koulun avointen ovien päivässä opettaja saa huomauttaa vanhemmille koulun kännykkäsäännöistä. Vanhemman viesti lapselle näissä tilanteissa on selvä: et ole minun huomioni arvoinen.

Ei ole myöskään yksi tai kaksi kertaa, kun olen nähnyt perheitä kahviloissa ja ravintoloissa ja kaikki tuijottavat omaa laitettaan. Onko tämä sitten sitä lasten ja aikuisten lisääntynyttä yhteistä aikaa? Ollaan yhteisessä tilassa fyysisesti mutta ei henkisesti. Voihan sitä sanoa, että nämä ovat vain yksittäistapauksia, ei perusvanhempi näin toimi, mutta mun mielestä silloin pistää kyllä päänsä pensaaseen.

Optimisti (Ei varmistettu)

Pitkän linjan trendi on, että kaikki menee päin helvettiä!! Ennen oli kaikki paremmin!!

uopghjklplm (Ei varmistettu)

Aiheeseen ei sen enempää ole kommentoitavaa, piti vaan tulla sanomaan, että oot ihan huippu. Sun blogin sisältö on niin laadukasta verrattuna moneen moneen muuhun, että tuntuu, kuin saisi lukea ilmaiseksi hyvää naistenlehteä. (Sillä erotuksella, että vaikka kuukausittain ilmestyvässä hyvässäkin naistenlehdessä olisi muutama mielenkiintoinen, pidempi artikkeli, kun taas blogiisi ilmestyy kiinnostavia juttuja tuon tuosta.)
<3<3<3 Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Aika pitkälle vietyjä päätelmiä yhden, hyvin suppean tutkimuksen perusteella, vaikka suurin osa tutkimuksista taitaa viitata siihen, että asia on toisin päin.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.