Meidän rakas Alppu täyttää tänään 3

IMG_9935.jpg

Joku on joskus sanonut, että jokaisessa perheessä pitäisi olla yksi kaksivuotias, sillä kaksivuotiaat nyt vain ovat aika ihania. Huomasin, että tuossa joulun aikoihin aloin puheessani viljellä paljon sellaista ”minun kaksivuotiaani sitä” ja ”meidän kaksivuotiaamm tätä”. Kun Alpun kolmevuotissyntymäpäivä alkoi kolkutella ovella, tuntui siltä, että pitää ottaa viimeiset irti siitä, että meillä on tällainen ihana kaksivuotias kotona.

Tämä on ollut ihan mielettömän kiva vuosi Alpun kanssa. En ole varma, onko se mitenkään mahdollista, mutta tuosta ukkelista on vain päivä päivältä tullut rakkaampi. Huomaan, että ihan vain kun vaikka kesken työpäivää ajattelen hänen olemassaoloaan tai vaikka juuri yksillä illallisilla kerroin uudelle tuttavuudelle, että minulla on kotona 2-vuotias, sellainen mielihyvän hyrskäys lävistää mielen ja kehon. On pakko hymyillä, kun koko tyyppiä ajattelee. Alppu on vain niin järjettömän mainio

Ja kun en ole hänen seurassaan hetkeen, kuten toissa viikonloppuna vietin aikaa yksin kotona, ikävä tulee aika nopeasti. Lapsen seuraa, halauksia, päähänpistoja ja koko ihmistä alkaa ikävöidä hirveästi.

Totta kai 2-vuotiaan ihmisen toimintaan kuuluva uhma on tuntunut välillä täysin kohtuuttomalta, enkä todellakaan ole selvinnyt siitä kuivin nahoin äitinä. Usein olen onnistunut olemaan raivostumatta ja hallitsemaan mieltäni esimerkiksi silloin, kun on täytynyt lähteä jonnekin ja lapsi ei ole osoittanut pienintäkään yhteistyöhalua. Mutta välillä hermo on mennyt aivan totaalisesti, ja niistä hetkistä en todella ole ylpeä.

IMG_9936.jpg

Hoen itselleni, että on hieno saavutus, kun meidän pieni täyttää nyt kolme. Mutta tällaisina etappeina, kun lapsen vanhenemista pysähtyy miettimään, nousee väkisinkin luopumisen tuska pintaan. Tuosta meidän pienestä pötkylästä on kovaa vauhtia tulossa koko ajan itsenäisempi. Ja vaikka välillä olen aivan raivoissani, kun se edelleen haluaa mieluiten istua minun sylissäni silloin, kun ruokaillaan, niin niinä hetkinä pidän mielessäni: Nauti nyt, sillä tämä ei ole ikuista.

Sain tästä esimakua yksi ilta. Tammikuussa Tiki vain yhtäkkiä päätti, että nyt Alppu alkaa nukahtaa itsekseen ilman, että me makaamme siinä vieressä tunnin ja odotamme, että lapsen hengitys tasaantuu uneksi. Seurasin tätä projektia ihaillen vierestä: Luettuaan noin puoli tuntia Alpulle Tiki ilmoitti menevänsä viereiseen olohuoneeseen sohvalle odottamaan, että Alppunen nukahtaa. Aluksi Alppu tietenkin protestoi ja ulisi tätä, mutta pikkuhiljaa hän tyytyi kohtaloon. 

Kun sitten viikon kuluttua oli minun vuoroni viimein kokeilla tätä huoneestapoistumistaktiikkaa, olin varma että muserrun kuin kuiva keksi. Viisi kirjaa luettuani kerroin Alpulle, että nyt minä menen viereiseen huoneeseen. Ensin Alppu itki ja kietoutui minuun ja pyysi, että jäisin. Pysyin kovana ja selitin, että jätän oven auki, kuuntelen kun hän nukahtaa ja tulen välillä tarkistamaan. Itkua kesti ehkä noin viisi minuuttia, ja olin jo luovuttaa. Sitten Alppu yhtäkkiä sanoi vakavasti: ”Äiti menee sohvalle.” Ja niin minä sitten nousin Alpun sängynlaidalta ja menin viereiseen huoneeseen ja jäin odottamaan, että ukkeli nukahtaa. Olohuoneen sohvalla sitten aloin itkeä aivan valtoimenaan. Tuntui ihan kammottavalta, että nyt tuo pieni itse päätti, ettei hän tarvitse äitiä makoilemaan siihen viereensä, hän nukahtaa itse. Niin itsenäinen siitä yhtäkkiä oli tullut.

Onneksi Tiki halasi minua pitkään ja lohdutti ja sanoi, että hän tietää tasan, miltä tämä tuntuu.

Siitä lähtien Alppu on nukahtanut itsekseen. Tämä oli Tikiltä todellinen neornleimaus ja työvoitto, sillä ensinnäkin Alppu nukahtaa ainakin kolme kertaa nopeammin, kun se saa nukahtaa yksin. Lisäksi kun toukokuussa meille syntyy tuo seuraava, on tosi paljon kätevämpää, ettei jompikumpi ole sidottu nukutusbisnekseen joka ilta tunnista puoleentoista.

Kyllä tämä samalla on ottanut koville. Meidän pieni kasvaa ja itsenäistyy koko ajan, näitä hetkiä ei saa takaisin.

IMG_9934.jpg

Vaikka tällainen vuosietappi on keinotekoinen ja ikävuosille laitetut merkitykset ovat pitkälti ihmisen itse luomaa konstruktiota, niin kyllä tämä tuntuu merkitykselliseltä. Olen nyt valmis alkamaan puhumaan ”meidän kolmevuotiaasta”. Se tuntuu omassa suussa ja mielessä tosi erilaiselta kuin kaksivuotias. Mutta toisaalta, onhan kolmevuotiaskin oikeasti vielä ihan pieni ja pikkuruinen. Ja olen käsittänyt muiden puheista, että kolme vuotta vasta hauska ikä onkin! 

Ihanaa syntymäpäivää, rakas, itsenäinen ja pikkuinen Alppusemme!

 

Lue myös:

Kyllä makeaa mahan täydeltä

Uhmaiän kohtuuttomuudet

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit (4)
  1. Onnea Alppu!

    Kaksivuotiaat on ihania, kolmevuotiaat ihanampia jne 😀 Ei kun oikeasti, 2v. on kyllä mahtis ikä (mutta niin on 3v., 4v. jne). Oma kokemus ulottuu nyt 6v. eskariin ja voi vitsi että eskarit vasta onkin ihania. Samaan aikaan isoja ja toisaalta niin kovin pieniä. Tytsyllä on edessä ihan just 7-vuotissynttärit (joita hän itse odottaa kovasti) ja kyllä tässä välillä tulee mieleen pistää paniikkivaihdetta päälle (mun pieni, kohta kouluun, apua!). Toisaalta, ihan mahtavaa (mutta apua, miten aika juoksee näin!). Mutta tosiaan siskon lapset on nyt 2v. ja on jotenkin niin ihanaa päästä sitä kautta 2-vuotiaiden maailmaan kurkistamaan (itse asiassa vielä ihanampaa, kun mä saan vaan ne hyvät puolet, kikatukset ja hassut leikit ja lasten vanhemmat saa lisäksi ne 2-vuotiaiden mälsät puolet).

    1. Voi että, seitsemän vuotta! Onnea isolle tytölle! <3

      Ja haha, olet kyllä oikeassa tuossa, että joskus olisi hauska saada vain ne hyvät puolet siitä kaksivuotiaasta 😀

  2. Onnea Alppu!! 🙂

    Mut apua kuinka itsenäinen lapsi meillä sitten on, kun opeteltiin hänen kanssaan nukahtamaan itsekseen parin kuukauden iässä, se ei varmaan enää asu kotona kolmevuotiaana 😀 Vai onko nää niitä juttuja joissa tulee takapakkia myöhemmin…?

    Joo mutta totta tuo, että sitä on niin onnellinen kun lapsi oppii uutta ja ylpeä siitä, kuinka hienosti lapsi kasvaa, vaikka se on tosi raastavaa tajuta tuo hetkien ohikiitävyys.

    1. Kolmevuotiaana hänellä on oma menestysyritys tai sitten hän on eduskunnassa ratkomassa ilmastonmuutosta! <3

      Ja joo, aina välillä sitä on vain pakko pysähtyä miettimään, että tuo ukkeli vain kasvaa ja AIKA KULUU!!! ); );

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *