Meikkaaminen on edelleen ongelmallista

trendi meikkaus.jpg

Kirjoitin viime huhtikuussa postauksen, jossa puhuin siitä, miten mielestäni on ankeaa leimata meikkaava nainen epäfeministiseksi. Teksti kirvoitti pitkän keskustelun, jossa puhuttiin siitä, vaaditaanko naisia meikkaamaan, jotta nämä olisivat siistin näköisiä. Ja ennen kaikkea siitä, että jos nainen (eli minä) haluaa meikata, jotta hän tuntisi itsensä siistiksi ja hyvännäköiseksi, niin onko se ikään kuin epäfeministisen narratiivin toistamista.

Jäin miettimään tätä paljon. Itse asiassa niin paljon, että tein aiheesta jutun Trendiin. Älkää huoliko, se ei ole minämuotoinen juttu, jossa vielä toistaisin omat kantani meikkaamisesta, jotta pääsisin sanomaan viimeisen sanan. Sen sijaan haastattelin siihen erästä erittäin älykästä feministiä (eli Minjaa) ja hänen kosmetologi-sisko Meiju Koskelaa, tutkija Satu Lidmania ja Mira Eskelistä, joka on meikkaamisesta pitävä transnainen. He puhuvat siitä, millaisia ulkonäkövaatimuksia naiselle nykyään on, mikä niissä risoo ja miten asioita kannattaisi muuttaa.

Jutusta jäi käteen erityisesti kaksi mun silmiäni avaavaa tärkeää pointtia.

trendi meikkaus2.jpg

Ensimmäinen pointti on vähän vaikea ja akateeminen, mutta kerron sen nyt täällä, koska se ei kunnolla mahtunut juttuun:

Minjan hyvin esittämä pointti siitä, että on olemassa toimijuus ja rakenne, joita hän pyörittelee väikkärissäänkin. On nimittäin yksisilmäistä katsoa meikkaamista vain jommastakummasta näkökulmasta: Voidaan ajatella, että on vain yksittäisiä toimijoita, jotka tekevät itsenäisiä valintoja vaikkapa meikkaamisen suhteen. Tällöin kuitenkin unohdetaan se, että rakenteet, kuten kauneusteollisuus ja kulttuurimme asettamat normit, vaikuttavat valtavasti siihen, miten käyttäydymme ja miltä näytämme.

Toisaalta, jos taas puhutaan pelkästään rakenteiden vaikutuksesta, niin samalla unohdetaan, että myös yksilöllä on päätösvaltaa omaan toimintaansa. Rakenteet ja toimija ovat siis aina suhteessa toisiinsa.
”Pitää pystyä tiedostamaan rakenteet ja haastamaan ne, mutta en usko että pystyn kaatamaan niitä yksin. Jos jättäisin kainalokarvat ajamatta, niin tuskin patriarkaatti siitä murtuisi. Tosin se voisi olla ihan hyvää vittuilua patriarkaatille”, Minja sanoi osuvasti.

Toisin sanoen, kyllä minä tiedostan sen, että vaatimus naisen meikkaamisesta on täysin berberistä. Ja silti minä itse haluan nauttia meikkaamisestani ja koen silloin olevani paremman näköinen. Jos se on minulle itselleni tärkeää, niin ei kukaan oikein voi ylhäältäpäin tulla sanomaan, että nyt et tiedä omaa parastasi ja olet epäfeministinen.

Toinen tärkeä pointti tuli Mira Eskeliseltä. Hän sanoi olevansa onnekas, koska tykkää meikata. Näin on helpompaa tulla sukupuolitetuksi oikein vaikkapa kadulla. Mutta yhtä lailla kuin muutkaan naiset, niin eivät kaikki transnaiset välttämättä tykkää meikata. Ja tässä tulee se ongelma: Pakotetaanko transnaiset meikkaamaan, jotta he olisivat ”todellisia” naisia. Tämä ajatus on inhottava, mutta myös osoittaa hyvin konkreettisesti sen, että edelleen naiseuteen kuuluu tietynlainen ehostautuminen. Kun Mira käy Transpolilla, hän muistaa aina ehostautua, jotta ihmiset varmasti sukupuolittavat hänet myös siellä oikein.

Näin ollen tullaan taas tähän, mitä yksi vieraileva kommentoija tässä postauksessa sanoi niin hyvin:

”Mulla on nyt meikki-/laittautumishommiin yksi ratkaisukeskeinen lähestymistapa: Nollatoleranssi toisten naisten (ja yhtälailla miesten) ulkonäköä koskevien valintojen ja tekojen arvostelulle. Ei meikkiä, liikaa meikkiä, tekoripset ja -kynnet, tekorusketus, säärikarvat – ihan sama! Kieltäydyn arvostelemasta tai kommentoimasta (ja torun omaa sisäistä ääntäni aktiivisesti jos se meinaa mainita jotain). Tämä ei ratkaise yhtään kysymystä lopullisesti mutta opettaa ehkä tytöilleni jotain suvaitsevuudesta ja yksilönvapaudesta sekä poistaa yhden turhan asian (tarkennan: toisten ulkonäkö) puheenaiheista.”

Juurikin näin. Ja tämän huhtikuisen postauksen jälkeen olen noudattanut tätä periaatetta, ja helvete också se on kyllä vaikeaa. Siis niiiin vaikeaa. Mutta pikkuhiljaa mä alan pystyä siihen. Mun täytyy joskus tehdä tästä aiheesta oma postauksensa, koska oman mielen hallitseminen on yllättävän hankalaa, kun on kasvanut kulttuurissa, jossa koko ajan arvostellaan naisten ja miesten ulkonäköä.

Mutta juu! Menkää ja lukekaa koko juttu Trendistä, siinä on paljon hyvää settiä.

 

Kommentit aiheesta kiinnostavat edelleen, koska mulla ei ole mitään tarvetta sanoa viimeistä sanaa!
(Tuskin sitä edes voi sanoa kukaan.)

 

Lue myös:

Meikkaaminen ei ole mustavalkoista

Lihavan tytön rooli on täyttä paskaa

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTASSA

 

 

Kommentit (37)
  1. Ihan en nyt käsitä, miksei muita saa arvostella edes omassa päässään? En kirjoittele nettiin kritiikkiä muiden meikeistä, mutta saatan kyllä jutella kaverin kanssa julkkisten tyylistä. Juuri eräässä seurueessa ihmeteltiin, miksi nuoret tytöt meikkaavat kasvonsa identtisiksi. Minusta olisi aika outoa, jos ei tällaisesta saisi ollenkaan jutella – tai asiaa ei saisi edes ajatella. Mielestäni valtaosa ihmisistä on kauneimmillaan ilman meikkiä. Toki ymmärrän, että monille meikki on suojakuori tai turvakalu ulkomaailmaa vastaan. Kriittinen ajattelu auttaa myös selkeyttämään omia näkemyksiä itselle. Miksi minun pitäisi pakottaa itseni ajattelemaan, että kaikkien meikkityyli on tosi ihana?

    1. Mä ymmärsin tän niin että kirjoittaja on itse päättänyt olla ääneen arvostelematta muiden ulkonäköä, ja toruu itseään hiljaa jos suusta meinaa lipsahtaa joku ulkonäköön liittyvä kommentti -ei siis niin, että kirjoittaja kieltää kaikkia olemaan arvostelematta muiden ulkonäköä päässään.

      Mä en kans nykyään enää lähde mukaan ulkonäköä arvosteleviin keskusteluihin tai juurikaan kommentoi muiden ulkonäköä, koska en näe siinä mitään järkeä. Mun ajatuskulku menis jotakuinkin näin: ”Nuoret naiset näyttää meikkaavan kasvonsa hyvin samaan tapaan.. jaahas, entäs sitten? -> ajatus siirtyy seuraavaan aiheeseen” En tietenkään kiellä seurassani olevilta ihmisiltä ulkonäkökeskusteluja, en vaan lähde niihin mukaan.

      Ja tottakai mielipiteitä saa olla, ei kaikkien ulkonäkö tai tyyli varmastikaan miellytä kaikkien silmää -mutta entäs sitten? Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan jne 🙂

    2. Kuinkakohan suuri osa nuorista työtöistä oikeasti meikkaa kasvonsa identtiseksi? Tartuin tähän, koska tää kuulostaa mun korvaani tosi oudolta. Eihän meikillä edes pysty muuttamaan kasvon piirteitä niin paljoa, että olisi aiheellista puhua identtisyydestä? (Toki hyvin vahvat, mutta samalla myös vaativat meikit, voivat piirteitä muuttaa, mutta esiintyykö niitä oikeasti muualla kuin Youtuben meikkikanavilla?)

      Ehkä kommentoija tarkoitti, että nuoret tytöt meikkaavat keskenään samalla tavalla, mutta tätäkään en oikein allekirjoita. Nuorissa ja vanhemmissakin on toki nähtävissä eri tyylisuuntia ja usein samoista asioista tykkäävät liikkuvat keskenään. Ehkä harha tulee tästä?

      1. Yksi keskustelija oli teinin isä, joka meinasi kaupungilla moikata väärää tyttöä luullen tätä tyttärekseen.

        1. Tuskin teinien tyylin tavoitteena on miellyttää isän ja isän ystävien silmää. Eikä kuulukaan olla. Oma keho on itseä varten ja kukin koristelkoon sen itseään eniten miellyttävällä tavalla.

        2. Mäkin oon nähnyt ihan isäni näköisen keski-ikäisen miehen. Stop the press! 😀

        3. Kun olin teini mun isä jaksoi aina kertoa miten näki ihan saman näköisen tytön kaupungilla ja miten me nuoret tytöt ollaan niiiin samanlaisia vaikka ajatellaan, että ollaan erilaisia. Musta tää oli hurjan hassua, sillä en ajatellut olevani erilainen, tai samanlainen, kuin muut. Olin vaan sellainen kun olin. Teini-ikäisten tyttöjen isät ei siis todellakaan ole välttämättä ihan kartalla asioista.

          Musta on myös vähän väsynyttä puhua jostain ryhmästä, kuten nuoret tai nuoret naiset ja miten ne kaikki tekee jotain jollain tapaa. Usein tähän liittyy vielä pientä paheksuntaa. Sehän on ihan hirveen hajanainen joukko ihmisiä, jotka tekee kaikki kaikenlaista. Ja siis eihän kukaan voi sille mitään, jos joku haluaa tuomita muita. Eri asia vaan, että onko siinä järkeä. Mä esim tykkään meikata ja ennen lasta kun olin töissä mulla oli kaikki rajauksista huulipunaan joka ikinen päivä. Nyt oon ollu aika luonnontilassa, kun oon vaan peuhannut lapsen kanssa kotona, mutta jos ja kun kohta taas työelämä kutsuu alan todellakin taas ehostaa itseäni. Ja teen tämän varmasti vaikka joku jossain olisi sitä mieltä, että ei pitäisi. Mä en ymmärrä mitä se kenenkään muun napaa kutittaa mitä muut ihmiset naamaansa laittavat.

          1. Mun mielestä isoin ongelma stereotyypittelevissä keskusteluissa on syrjivien rakenteiden vahvistaminen. Kun jotain väitettä toistelee tarpeeksi itselleen tai muille, siitä ikäänkuin tulee aina vain todempi. Itse pyrin olemaan osallistumatta tällaisiin keskusteluihin tai kyseenalaistamaan kaikki ”kaikki miehet/naiset/mikä tahansa muu ryhmä ovat tälläisia”-kommentit. Yritän olla ajattelematta muista pahaa ihan oman onnellisuuteni ja mielenrauhan vuoksi, eli siinä missä ennen saatoin ajatella ”miten toi kehtaa lähteä ulos ton näköisenä”, nyt ihan vilpittömästi ihailen saman tyypin rohkeutta. Suosittelen kaikille samanlaista asennemuutosta, elämästä tulee mukavampaa. Toivon lapseni saavan kasvaa antaa kaikkien kukkien kukkia-ilmapiirissä.

  2. Miksi tässä blogissa aina dissataan berberejä?

    1. Todella paha kysymys, johon on vaikea lähteä vastaamaan. Valistunut arvaus on, että tämän blogin kirjoittajalla on selvästi jotain henkilökohtaisia ongelmia, jotka hän pyrkii purkamaan viattomaan (joskaan ei täysin, mikäli lukee Wikipediasta heidän sodistaan Karthagoa vastaan) pohjois-afrikkalaiseen kansaan. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *