Melkein kymmenen vuotta

Juliaihminen

Tänään on minun ja Tikin neljävuotishääpäivä. Mennään siis Linnanmäen vuoristorataan ja syömään, kuten aina hääpäivänämme. Me oltiin oltu melkein kuusi vuotta yhdessä silloin, kun mentiin naimisiin, joten kymmenenvuotispäivä kolkuttelee ovella. Tämän takia kerron nyt kymmenen asiaa, joista pidän hänessä.

Tiki on hauskin ihminen, jonka tunnen. Hänen huumorinsa on välillä täysin käsittämätöntä ja vähän törkeää (siis hyvällä tavalla törkeää, sovinismi/rasismihuumori on vain huonoa huumoria). Esimerkiksi meidän viisivuotispäivänä hän toi minulle kolme ruusua ja kertoi, että "tässä on kolme ruusua kolmesta ihanasta vuodesta". (Ei sitten lähtenyt erittelemään, että mitkä kaksi vuotta olivat olleet surkeita.) Useimmiten Tikin huumori kohdistuu häneen itseensä, ja itseironia onkin mielestäni täysin vastustamatonta.

Tiki on kiva ja kiltti. Se tuo viikonloppuaamuisin minulle espresson sänkyyn, tekee arkisin meidän ruoat ja käy kaupassa. Se antoi minulle aivan eeppisen ihanan syntymäpäivälahjan ja järjesti mun 30-vuotisjuhlat. Tiki on niitä ihmisiä, jotka eivät viitsi laittaa lentokoneessa tuolia taaksepäin, jottei häiritsisi takana olijaa ja pitää yllä sellaista hillittyä kohteliaisuutta. Tiki on myös äärimmäisen oikeudenmukainen, ja mulla on tapana sanoa, että siitä tulisi myös hyvä ex-mies, kun sen kanssa olisi niin helppo operoida. Mutta toivon mukaan se pysyy nykyisenä. 

Tiki elää eri maailmassa kuin minä. Meillä on vahvasti omat elämämme, ja se on aina ollut molemmille todella ok. Joskus kun joku on kysynyt, otanko mieheni aveciksi vaikkapa johonkin blogitapahtumaan, niin mua on alkanut oikein naurattaa. Olisi aivan vihoviimeinen ajatus roudata tuo mies Savosta johonkin sellaiseen. Ja toisaalta en minullekaan tulisi mieleen kysyä, voisinko tulla mukaan, kun hän käy keilaamassa Kauppalehtiaikaisten ystäviensä kanssa tai juhlii vanhojen opiskelukavereidensa luona. On meillä nykyään yhteisiäkin ystäviä, mutta sopiva erillisyys toimii hyvin.

Tikillä on kivoja ystäviä. Kaikki ihmiset, jotka olen hänen kauttaan elämääni saanut, ovat mahtavia. 

Tikillä on aina jotain kiinnostavaa sanottavaa. Sillä on koko ajan luvussa monta kirjaa ja se tilaa hyviä lehtiä kotiin. Sitten se esilukee ne ja vinkkaa, jos vaikka Economistissa on joku juttu, josta voisi olla kiinnostavaa kirjoitettavaa vaikka mun blogiin. (Näin mä voin vaikuttaa älykkäältä!) Tästä syystä mulla ei ole ollut koskaan tylsää sen kanssa, ja jos autiolle saarelle pitäisi ottaa mukaan joku, niin ottaisin kyllä Tikin.

Tiki on kunnianhimoinen. Musta se on viehättävä piirre ihmisessä, kunhan ei mene överiksi.

Tiki saa mut poikkeuksetta hyvälle tuulelle. Tämä tapahtuu yleensä musta huumorin kautta. Jos mä valitan sille vaikka likaisesta keittiöstä, hän sanoo lakonisesti, että olisin kiitollinen, kun hän ei ole vaimonhakkaaja. Okei, kirjoitettuna tämä ei kuulostanut hauskalta vaan sairaalta, mutta ehkä ymmärrätte, tai sitten ette.

Tiki on hauska isä. Se kutsuu Alppua usein herraksi, ja puhuu Alpulle niin kuin aikuiselle. Joskus tosin asiallinen kielenkäyttö menee vähän överiksi. Tiki on juuri sellainen miehen malli, jonka toivon lapseni saavan: kohtelias, älykäs, herkkä, ilman vaatimuksia jostain tietynlaisesta maskuliinisuudesta tai no, ilman vaatimuksia yhtään mistään. On hienoa nähdä, miten ihaillen Tiki kohtelee Alppua ja arvostaa ihan vain sen olemassaoloa. Se myös sanoo Alpulle päivittäin, miten paljon rakastaa sitä. Siitä on tullut meidän perheessä hyvä tapa, jonka toivon jatkuvan ihan elämän loppuun saakka.

Tiki tuntee elokuvat. Me ollaan tutustuttu Turun yliopiston mediatutkimuksen oppiaineessa, kun Tiki tuli lukemaan sinne elokuvaa (minua kiinnosti enemmän journalismi). Tiki tietää etenkin vanhoista elokuvista ihan aspergertyylisen paljon, ja joskus mulla on tapana huvitella kyselemällä siltä Kinovisa-kirjasta sairaita kysymyksiä, joihin se aina tietää vastaukset. Tyyliin: Kuka suomalainen ohjaaja kaatui talvisodassa vain 28-vuotiaana? Vastaus: Tietenkin Nyrki Tapiovaara.

Tiki tykkää musta. On vaan tosi kiva juttu, että on joku, joka tykkää. Tulen siitä erittäin hyvälle tuulelle!

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Tää oli niin liikkis <3 Onnea lähestyvästä kympistä!

Ja tuo vaimonhakkaaja kolahti ihan täysillä :D Mun mies sanoo ihan samanlaisia juttuja!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos!! <3

Hehehe, musta huumori perhepiirissä pitää liiton toimivana :D 

riikkaJV (Ei varmistettu)

Kolahti minuunkin! Meillä on kanssa tuttu lausahdus jonkun aiheettoman narinan keskellä, "No, ainakaan mä en hakkaa sua."

Onnea Julia ja Tiki

Riikka12345 (Ei varmistettu)

Olipa ihana lukea tällaista aamun alkuun. Todelliset timantit olette toisillenne!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos! <3

S a a r a H (Ei varmistettu)

&lt;3 &lt;3 &lt; 3
Onnea päiväänne ja keep up with the Your Thing!

Ihana kirjoitus, itken täällä myötäilosta silmät päästäni!
Mulla lisäliikutuksen toi se, että ukkelini on joissain kohdin näköjään samantapainen (Savo, need I say more, buahhah) ja myös meillä ei p u h e t t a k a a n , että ronttaisin se mukanani jonnekin mun o m a a n juttuun! Post-vauvavuoden tunnelmissa, kriisiaikojen savujen hälvetessä, on ollut hyvä käsittää, että se mun Riitapukarini voikin olla täyttä kultaa &lt;3

Juliaihminen
Juliaihminen

Kyllä! Välillä on ottanut koville, kun on monia paikkoja, minne tuota miekkosta ei todellakaan saa roudattua, mutta nyt olen alkanut ymmärtää, että ihmisellä pitää olla omat juttunsa. Kyllä niitä yhteisiäkin on sitten ihan tarpeeksi :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana postaus, ja ihan paras toi 3 ruusua juttu:D

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahah :D

Hennasa
Kaiken annan

Ihana teksti<3 Meijä parisuhtees kans huumoria riittää ja siks just sovitaa toisillemme. Vaikka ollaan tosi erilaisia esim mun kumppani on tosi impulsiivinen kun itse taas olen tosi harkitseva ja mietteliäs. :)

Kommentoi