Mieluummin poika

poikavauva2.jpg

Tämä yllätti. Tilastojen mukaan pariskunnat, joille on syntynyt poika tai poikia, menevät todennäköisemmin naimisiin ja pysyvät todennäköisemmin yhdessä kuin tyttölapsen saaneet.

Economistin uudessa erikoisnumerossa (kesä/heinä 2016) oli älyttömän kiinnostava feature-juttu It’s a boy thing, jossa avattiin syitä siihen, miksi poikalapsen saaminen näyttää parantavan heteroparin suhdetta enemmän kuin tytön saaminen. Taustalla on amerikkalaisia tilastoja ja tutkimuksia, joita ei ihan sellaisinaan pysty iskemään suomalaiseen arkeen, sillä jenkeissä ollaan ainakin mun mielestä sukupuoliuskovaisempia kuin Suomessa. Jutussa oli kuitenkin niin kiinnostavia pointteja, että aattelin poimia ne tähän.

Tässä muutamia kirjoittajan (Emily Bobrow) löytämiä syitä siihen, miksi poikalapsi pitää avioliitot paremmin kasassa kuin tyttö:

Miehet samastuvat poikiin enemmän kuin tyttöihin. Miesten on ihan perustavanlaatuisesti helpompi nähdä pojassa itsensä tietyn ikäisenä. Näin he pystyvät identifioitumaan poikiinsa. ”Tiedän, miten poika tehdään onnelliseksi, mutten tiedä, miten tytöistä minulla ei ole hajuakaan”, yksi jutussa haastateltu mies kertoi. Kun amerikkalaisgallupeissa on 1940-luvulta saakka kysytty miehiltä, haluaisitko mieluummin pojan vai tytön, enemmistö on aina sanonut, että pojan. Taustalla on mini-me-ilmiö, eli ajatus siitä, että lapsesta luodaan samanlainen mutta parempi versio itsestään.

Kun äiti pystyy bondailemaan luonnostaan vauvan kanssa heti alusta alkaen (raskaus, synnytys, imetys jne.), isällä menee pidempään muodostaa suhde lapseen. Isät eivät välttämättä heti löydä paikkaansa eivätkä he oikein tunne, että heitä tarvitaan mihinkään. Pojan kohdalla he voivat sentään ajatella, että ”ainakin hän tarvitsee minut heittämään palloa kanssaan”.

Mä ymmärrän tämän perustelun, mutta kyllä tästä tulee vähän semmonen fiilis, että miehet taitavat todella pitää naisia avaruusolioina eikä ihmisinä, jos heillä ei oikeasti ”ole hajuakaan, miten tytön saa onnelliseksi”. Miten olisi vaikka: heittämällä palloa tytön kanssa?

poikavauva1.jpg

Miehet viettävät enemmän aikaa poikien kuin tytärtensä kanssa. Uuden tutkimuksen mukaan kalifornialaismiehet pitävät kaksi kertaa todennäköisemmin isyysvapaat poikalapsen kohdalla kuin tyttölapsen. Ja amerikkalaisten ajankäyttötutkimuksen mukaan (vuosilta 20032006) miehet viettävät poikiensa kanssa päivässä 40 minuuttia (!) enemmän kuin tytärtensä, sillä poikien kanssa voi urheilla tai katsoa telkkaria. ”Yritin viedä tytärtäni baseball-otteluun, mutta minulle tuli olo, ettei hän tajua baseballin tai koripallon eroa. Jos minulla olisi poika, saisin varmaankin hänet helpommin innostettua peleistä, ja näin ollen meillä olisi enemmän yhteistä”, yksi isä kertoi jutussa.

Jälleen: kyllä sitä tyttöäkin voi innostaa baseballista. Toki tässä on myös mukana se, että koko ympäröivä kulttuuri olettaa, että poika innostuu baseballista ja tyttö ei, joten siksikään tyttö ei alun perin ole pelistä niin kiinnostunut. Toisaalta, muutos lähtee yksilöstä. Kyllä mä ajattelin yrittää saada mun pojan innostumaan vaikkapa lukemisesta, elokuvista tai purjehtimisesta, koska ne on mun intohimon kohteita, eikä sillä ole merkitystä, koetaanko nämä harrastukset maskuliiniseksi tai feminiiniseksi.

Poikien isät osallistuvat perhe-elämään enemmän. Kun mies tuntee itsensä tarpeelliseksi, hän osallistuu enemmän perhe-elämään. Mitä enemmän mies osallistuu, sitä vähemmän nainen turhautuu ja on kiukkuinen miehelle: päinvastoin, sitä todennäköisemmin nainen kehuu ja kiittää miestä, mikä taas positiivisena noidankehänä pitää suhdetta kunnossa, jolloin ero on epätodennäköisempää.

Mikäli näin on, mä todella ymmärrän, miksi nämä avioliitot pysyvät todennäköisemmin kasassa. On luonnollista, että jos toinen joutuu tekemään kodissa enemmän (oli hän mies tai nainen), alkaa pikkuhiljaa ärsyttää.

Miehet arvostavat poikia enemmän kuin tyttöjä, joten he kohtelevat myös pojan synnyttänyttä vaimoaan paremmin. (say whaaat?!) Tämä oli kreisi juttu, mutta poikien isät tienaavat tilastojen mukaan enemmän kuin tyttöjen isät. Ja he myös käyttävät rahaa enemmän esimerkiksi lentolippuihin, ravintolaillallisiin tai koruihin, eli naisten hemmotteluun. Jutussa pohdittiin, palkitsevatko miehet alitajuntaisesti vaimojaan siitä, että nämä ovat synnyttäneet heille pojan.

Hahahah, Tiki, missä on mun synnytin pojan -palkintolentolippu?!

poikavauva3.jpg

Sitten on myös tämä toinen tulokulma aiheeseen:

Naiset haluavat erota epätodennäköisemmin poikansa isästä. Nainen haluaa, että hänen pojallaan on miehen malli, ja hakee tästä syystä epätodennäköisemmin eroa, jos hän on huonossa suhteessa. Tutkimukset myös osoittavat, että isästä on hyötyä pojalle enemmän kuin tytölle: isättömät pojat ajautuivat väkivallan ja huumeiden pariin todennäköisemmin kuin isättömät tytöt.

Jutussa haastatellun psykologin mukaan aikuistuvalle pojalle on esimerkiksi hyödyllistä voida haastaa fyysisesti ja henkisesti jotakuta aikuista, ja on helpompaa, jos tämä joku on fyysisesti vahva mies. Miehen on helpompi opettaa pojalle, miten hallita aggressioitaan. Isän on myös tietyllä tavalla helpomi puhua pojalle kuin äidin. Kun isä neuvoo poikaa, se on toverillista miesten kesken puhumista. Kun äiti neuvoo poikaa, äiti vaan kyttää ja nalkuttaa. Sen sijaan, jos perheessä on tyttö, surkeassa avioliitossa elävä nainen haluaa opettaa tyttärelleen, että ”tällaiseen suhteeseen ei kannata jäädä”. Lisäksi naiset eivät ajattele, että tyttö välttämättä kaipaa ”miehen mallia” elämäänsä.

Mä ymmärrän kyllä tämän pointin, niin typerää kuin se onkin. Täydellisessä maailmassa näin ei olisi, mutta kyllä se tuntuu jotenkin tärkeältä, että omalla pojalla on miehen malli kotona. Hyvä juttu toisaalta on se, että mummiäs (sana, jota Tiki vihaa syvästi) ei ole stereotyyppinen maskuliininen juro uros, vaan kohtelias, sosiaalisesti lahjakas, feministinen ja kultainen miekkeli. Siitä on hyvä ottaakin mallia miehenä olemiseen.

Miehet toivovat pojasta sydänystävää. Miehillä on usein naisia vähemmän sellaisia tosiystäviä, joille voi puhua ja avautua elämän tärkeistä jutuista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteivätkö miehet kaipaisi sellaisia elämäänsä. Miehille on vaikeaa näyttää tunteitaan toisille miehille. Pojan kasvattaminen tarjoaa miehelle mahdollisuuden olla vahva ja voimakas mutta samaan aikaan tunteikas ja hellä.

Tämä on tosi liikuttavaa ja suloista, mutta vielä liikuttavampaa olisi, jos mies voisi saada sydänystävän myös tyttärestään.

 Nämä oli mun mielestä aika kiinnostavia väittämiä. Oletteko itse huomanneet omassa arjessanne mitään vastaavaa meinikiä, vai tuntuvatko nämä pointit ihan huuhaalta?     

Kommentit (35)
  1. No mä ymmärrän näitä tuloksia about samalla tasolla kuin säkin. Ja siinä omassa kontekstissaan. Siinä kontekstissa, jossa mieheys ja naiseus ja tyttöys ja poikuus nyt ovat…sellaisia kuin millaisiksi ne stereotyyppisesti usein määritellään. Kyllä sellaisessa kontekstissa varmasti saadaan tällaisia tuloksia, en epäile.

    Meillä on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Lasten sukupuolella ei ole ollut meillä kyllä mitään havaittavaa vaikutusta. Mihinkään. Ei oikeastaan ennen teini-ikää, jolloin on pitänyt alkaa jutella lapselle hänen omaan sukupuoleensa kiinteästi liittyvistä fyysisistä muutoksista. Mutta siinäpä ne olennaiset sukupuolen vaikutukset toistaiseksi.

    Ai niin ja ne on pitänyt opettaa pissaamaan eri tavoin pihalla.

    1. Joo, aika karu meininki, jos isyys on enimmäkseen pallon heittelyä pihalla tai pelin katsomista.

      Onneksi Pohjoismaissa ollaa selvästi edellä tällaisesta mies-naisrooleista, mutta mietin, että jos tällaisia ajatuksia löytyy alitajunnasta, ne on hyvä kaivaa esiin, tiedostaa ja sitä kautta mahdollisesti muuttaa ajattelutapojaan.

      1. Kyllä. Ja tosi monelta löytyy, täällä Suomessakin, eikä se ole mikään ihme. Aika monen tän päivän 3-kymppisen vanhemmat eivät ole olleet vielä mitään tasa-arvon edelläkävijöitä. Ja vaikka teoriassa olisi oltukin, niin se ei välttämättä ole näkynyt arjen tasolla lasten kasvatuksessa eikä siinä, miten sukupuoliroolit oikeasti ovat perheissä toteutuneet. Tällaiset arvoihin ja oletuksiin liittyvät kulttuurinmuutokset ovat yhteiskunnan tasolla hiiiiiitaiiiiiitaaa.

        Mä olen itse elänyt 70-80-luvulla lapsuuden perheessä, jossa tehtiin aika tietoista tasa-arvokasvatusta ja oltiin tiedostaen sukupuolisensitiivisiä jo kauan ennen kuin koko termiä oli edes lanseerattu. Mä ymmärrän, että on eri asia lähteä tämän päivän tuoreena vanhempana pohtimaan näitä kysymyksiä, jos koko pohdinta on aloitettava tietyllä tapaa aivan ”alusta”. Moni kuitenkin siinä tilanteessa on – ja musta on tosi tärkeää puhua ja kirjoittaa näitä asioita auki.

        Ja kyllähän varmasti meidän jokaisen mielissä muhii jonkinlaisia piintyneitä stereotypioita, harva on täysin sellaisista vapaa. Niiden tiedostaminen on jo hyvä askel eteenpäin.

        1. Tasa-arvoisen kasvatuksen saanut mies
          8.6.2016, 15:16

          — Tällaiset arvoihin ja oletuksiin liittyvät kulttuurinmuutokset ovat yhteiskunnan tasolla hiiiiiitaiiiiiitaaa. —

          Kyse ei ole kulttuurimuutoksesta. Kyse on siitä, että teidän – naisten, myös äärifeministinaisten – pillu ei kostu tasa-arvoiselle miehelle. Jos feministit haluavat muuttaa yhteiskuntaa, heidän täytyy muuttaa naisen seksuaalisuutta. Ei miehen. VAAN NAISEN.
          Niin ja ehkä kannattaisi muistaa myös vanha lause ”muutos lähtee itsestä”.

          1. Äh, tässä sun kommentissa voisi olla kiinnostava pointti ja lähtökohta keskustelulle, mutta kun mua iljettää niin paljon se, että puhut ”pillun kostumisesta”, niin enpä taida jatkaa tätä keskustelua 🙁

  2. Raskaushormonit tässä hei, tää tutkimus teki mut äärettömän surulliseksi. Ja jep, kävin miehen luona kyyneleiden kera varmistamassa että oisko hän pitänyt vähemmän isyysvapaita jos oltaisiinkin ultrasta saatu kuulla tyttöuutisia? 😀 

    Venäläisenä olen huomannut näitä enemmän juuri Venäjällä, missä edelleen kulttuuri on hyvin miesvaltaista ja konservatiivista. Poikalasta ylipäätään pidetään ns.parempana ja pojasta tulee ”äijä” joka ei saa olla pehmeä taikka herkkä.

    Mietin itsekin samaa, onneksi oma mieheni on herkkä ja pehmeä tyyppi, joten uskon ettei meidän poikaa tulla kasvattamaan ”miehet eivät itke” periaatteella. Onneksi. 

    1. Voi eiih! Kamalaa jos tein sut eilen illalla surulliseksi tällä postauksella! Se ei todella ollut tarkoitus.

      Mutta sinällään ymmärrän, koska nämä sukupuoliroolit tekevät myös mut surulliseksi, kun tajuaa, miten paljon ne voivat rajoittaa ihmisten elämää tai perhesiteitä ja siten tehdä ihmisiä onnettomiksi. Siispä pois ne meistä!!

      1. Joo en ajatellut, että eilen kirjoitit tätä postausta juuri pilataksesi minun iltani 😀 😀 😀 

        Juuri se miten paljon nuo sukupuoliroolit rajoittavat elämää ja ”tytöt/pojat eivät käyttäydy näin” lausahdukset tekevät surulliseksi. Ja niinpä – pois se meistä!!! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *