Mikä ei ole turhaa paskaa?

IMG_0635.JPG

Minut tunnetaan naisena, jonka paras (rahan, luonnon ja oman mielenterveyden) säästövinkki on yksinkertaisesti:

Älä osta mitään turhaa paskaa.

On helppo sanoa, että älä tee sitä ja älä tee tätä, mutta ei elämä ei voi tietenkään olla pelkkää kieltäymystä. Tai voi se olla, mutta ehkä siitä tulee vähän ankeaa siten.

Me elämme maailmanaikaa, jolloin asioiden ostamiseen liittyy suuria ristiriitoja. Meistä suuri osa pohtii näitä suurinpiirtein joka päivä jollain tasolla. Kaikenlainen kuluttaminen on kasvanut meidän elinikänämme valtavasti. (Joskus hurvittelen vertailemalla Tilastokeskuksen tietokannasta sitä, kuinka paljon kotitaoudet laittoivat vaikkapa sipseihin keskimäärin rahaa vuodessa: vuonna 1985 neljä euroa, vuonna 2016 kaksikymmentä euroa).

Me kulutamme koko ajan enemmän, mutta olemmeko koko ajan onnellisempia, siitä en niinkään ole varma. 

Minä en ole ehdotonta tyyppiä, ja harva asia on minulle joko tai. Arvostan ihmisiä, jotka ovat ehdottomia päätöksissään, mutta uskon, että kysymys on paljon luonteesta, ja suurin osa jengistä on minun kaltaisia: mukavuudenhaluisia, tottumuksensa orjia, jotka syyllistyvät helposti mutta eivät silti muuta käytöstään. Minun on vaikea sitoutua johonkin uuteen juttuun sataprosenttisesti.

Jos joku sanoo, että lopeta kaikki mitä olet tekemässä, niin ärsyynnyn tai ahdistun ja ajattelen, etten kuuntele tällaista moskaa. Mutta jos joku ehdottaa järjellä perustellen, että vähennä tätä ja tuota ja harkitse sen vaihtamista tuohon, niin voin jo harkita. 

Uskon siihen, että jos puhumme yksilötason kuluttamisesta, niin isot muutokset tapahtuvat massojen kautta. On hyödyllisempää, että suurin osa kansasta päättää alkaa syödä arjessaan kasvispainotteisemmin kuin että muutama ihminen ryhtyy täysin vegaaniksi. Kokonaiskuvan kannalta merkitsee enemmän, jos kymmenet tuhannet ihmiset päättävät lomailla tänä talvena mieluummin Espanjassa kuin Thaimaassa kuin että pari ihmistä lopettaa lentämisen kokonaan.

Tämä ei kuitenkaan millään tavalla poista sitä hyvää, mitä täysvegaanit tai lentolakkoon ryhtyneet ihmiset pienentyneellä hiilijalanjäljellään tekevät tälle maapallolle. Ja parhaimmillaan he toimivat inspiroivana esimerkkinä, jotka tekevät pienemmällä hiilijalanjäljellä elämisestä enemmän normia, johon sitten pikkuhiljaa massatkin mukautuvat.

Olen alkanut ennen kaikkea uskoa tietoiseen kuluttamiseen. Se nimitäin on vähentänyt automaattisesti omaa kuluttamistani. Minä mietin aina, mitä ostan ja kannattaako sitä ostaa. Minusta hyvän elämän merkki ei ole se, että on mahdollisuus tilata netistä ihan mitä huvittaa tai ostella koska tahansa lennot mihin tahansa. Sen sijaan olen alkanut ajatella, että perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen saan enemmän nautintoa sellaisten asioiden ostamisesta, joita harkitsen pitkään ja joihin päätän satsata.

Ajattelen ylipäänsä, että minun pitää priorisoida asioita ja miettiä, minkä juttujen ostaminen ihan oikeasti lisää onnea arjessani. Ja sitten taas on koko joukko asioita, joiden kuluttaminen ei tee minua sen tyytyväisemmäksi, mutta olen ostellut niitä, koska olen kuvitellut näin olevan. Tällaisten asioiden ostamisen olen lopettanut tai vähentänyt minimiin, esimerkkinä nyt vaikka uudet vaatteet

Kun kysyin tätä instassa, sain taas varmaan parisataa vastausta. Yllättävää oli, että aika monet jutut olivat aineettomia: potkunyrkkeilytunnit, hieronta, siivooja, teatterissa käyminen. Toki osa kertoi myös aineellisista jutuista (kuten hyvät alusvaatteet!). On totta, että myös palveluilla on oma hiilijalanjälkensä, eli niihin rahansa laittamista ei voi yksiselitteisesti julistaa ratkaisuksi ilamstonmuutokseen. Tajusin kuitenkin sen, että me edelleen usein ajattelemme, että tavaraan voi satsata ja siitä voi maksaa, koska se on jollain lailla pysyvää. Sen sijaan vaikka kotisiivoojan tilaaminen tai 50 euron teatteriliput ovat liian kalliita, koska ”ne katoavat vain jonnekin”. Tästä ajattelutavasta olen pyrkinyt nyt itse eroon.

 

No mitä tulee sitten tähän keskusteluun, että pitäisikö yksilön vai rakenteiden muuttua? Hesarissa on käyty siitä viime päivinä kiinnostavaa keskustelua. Esimerkiksi psykologit Sanna Hyyhön ja Soili Laukkasen pointti oli mielestäni erinomainen, ja tunnistin siitä välittömästi oman ajatteluni:

Yksilö altistaa itsensä sosiaaliselle paheksunnalle, jos vaatii ilmastotoimia mutta ei onnistu omassa elämässään toteuttamaan ekologisuutta. Kun ilmastovaatimuksia on sosiaalisesti suotavaa esittää vasta, kun itse elää ilmastovastuullisesti, toimia vaativien kansalaisten lukumäärä jää pieneksi. Tämä jarruttaa ilmastotavoitteiden toteutumista.”

Toisaalta tutkija Sami Keto vastasi tähän niin ikään hyvin:

”Lainsäädäntö ja taloudelliset ohjauskeinot ovat siihen oleellisia välineitä, mutta ne menettävät tehonsa, jos sosiaaliset normit ovat ristiriidassa haetun muutoksen kanssa. Sosiaalisiin normeihin taas vaikuttaa ennen kaikkea se, mitä näemme tai uskomme muiden tekevän.”

Tästä aiheesta keskustelimmekin uusia näkökulmia herättävällä tavalla viime viikolla, kun puhumme ilmastosheimauksesta. Viime viikon keskustelun ja kommenttien perusteella tulin muuten siihen lopputulokseen, että yksilön sheimaus ja syyllistäminen ei ole ratkaisu ilmastohommiin. Tarvitaan enemmän kannustamista ja toiveikkuutta kuin syyllistystä ja ahdistusta. Tarvitaan vaihtoehtoja.

Nämä aiheet ovat pyörineet viime aikoina niin paljon päässä, että halusin purkaa niitä johonkin. Lisäksi tämä on monen toiveaihe podcastille: Raha, kuluttaminen ja ilmastonmuutos liittyvät paljon yhteen, ja siksi on vain asiallista käsitellä aihetta vähintään yhden jakson verran.

Niinpä kutsuin valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen projektisuunnittelija Riina Pursiaisen (kuvassa kanssani) purkamaan tätä. 

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podin uusi jakso: Kuluttaminen tekee onnelliseksi

Ja kyllä vain, aion tänäkin iltana pitää aiheesta insta liven. Voimme jatkaa siellä keskustelua:

Juliaihminen Insta Live kello 21

 

 

Ja sitten kiinnostaa tietää: 

Millaisten asioiden kuluttaminen tuo elämääsi eniten onnellisuutta?

 

ps. Suosittelen myös tekemään tämän Sitoumus 2050-testin, joka mittaa hiilijalanjälkeä. Minulle tuli siitä toiveikas olo, pienillä teoilla voi oikeasti saada aikaan kaikenlaista.

 

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Tunnistatko taloudellisen väkivallan?

Kun rahasta tulee pakkomielle

Sijoitin häihin 13 000 euroa enkä kadu (paitsi vähän)

Lopeta jo se richsplainaus!

Neljän päivän työviikko tuo elämään luksusta

Kannattaako asunnon ostaminen?

Haluatko lisää rahaa? Hanki sivutyö!

Miten fiksu ihminen päätyy ottamaan pikavippejä?

Kääk, olen väärällä alalla!

Näin kasvatamme lapset halvalla

Kun raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trendaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Älä jää taloudelliselle tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

 

Lue myös:

9 säästövinkkiä, jotka toimivat omalla kohdallani

Yksi oudoimmista säästövinkeistä

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (47)
  1. Tutkin joku aika sitten sitä, mihin meidän rahat menee. Polttoaine ja autot on perheemme suurin yksittäinen menoerä. Ja sen hyväksyn mukisematta. Se mahdollistaa meidän asumisen täällä, se mahdollistaa meidän liikkumisen ja töissä käymisen. Ja toden totta se tuo meille eniten iloa. Elintapamme on sen verran pihi että pysymme kulutustestien mukaan siinä osassa suomalaisia joiden kulutus ilmaston kannalta on liikkumisesta huolimatta pientä tai maltillista.

  2. Hyvä postaus vaikeasta asiasta! Erityisesti noi sitaatit asiantuntijoilta kolahti. Täytyy vielä kuunnella podcast.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *