Mikä on sinun kotinimesi?

Juliaihminen

 

Luin tuossa yks kerta Jhumpa Lahirin kirjoittaman kirjan nimeltään Kaima (Tammi, 2003). Se on tosi hyvä. Haluan jakaa siitä teidän kanssanne herttaisen ja lohdullisen ajatuksen kotinimestä:

”Bengalin kielessä kotinimelle sana on daknam. Kotinimi on sinnikäs jäänne lapsuudesta, muistutus siitä, että elämä ei ole aina yhtä vakavaa, yhtä virallista, yhtä monimutkaista. Se muistuttaa myös siitä, että ihminen ei ole kaikille kaikkea.”

Musta tämä on ihan fantastinen ajatus! En tiedä, kuuluuko kotinimi pitää salassa vain perheen tiedossa, mutta koska en tiedä sääntöjä, voin paljastaa omat kotinimeni.

Mun rakas mammani kutsui mua nimellä Juppe. En luultavasti hyväksyisi tätä nimitystä keneltälään perheen ulkopuoliselta, mutta kun mamma sen sanoi, se oli todellakin muistutus siitä, että kaikki ei ole niin vakavaa – ja että en ole kaikille kaikkea.

Myöskään Julkku-nimitystä en hyväksy keneltäkään muulta kuin pikkusiskoltani Sofialta. Ja no, en hyväksy enää keneltäkään lapsuuteni (muistaakseni vieläpä itse keksimääni) nimitystä pippelispoppelis. (Isosiskoni Lotta oli valinnut vähän paremmin: hoppelispoppelis.)

Ja vain Tiki saa sanoa mua Turreksi, koska öö, se kuulostaa niin vamukilta.

Sen sijaan töissä mua kutsutaan nimellä Turrukka. Se on vissiinkin sitten mun työnimi. (Ei tosin samassa merkityksessä kuin esim meidän beben ”työnimi”, jonka paljastan jossain toisessa postauksessa.)

 

Kuva: Otettu varmaankin vuonna 1993. Siinä ovat veljeni Otto, siskoni Sofia, mamma ja minä (eli Juppe)

 

Taas pakko kysyä, koska nämä saattavat olla niin liikkiksiä ja paljastaa ihmisestä jotain olennaista:

Onko sinulle omaa kotinimeä? Voitko paljastaa, mikä se on?

 

 

Kommentit

annakarin
Anna Karin

Matti kutsuu mua nimellä "Aanbaseni". Ihan hirveää! Mutta silti söpöä. 

Juliaihminen
Juliaihminen

Musta hellittelynimissä parasta on se, että ne menevät mauttomuuden ja söpöyden rajamaastossa :)

Alisa W
Suusta suuhun

Moi Juppe! Mä oon Aisu.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ooo, Aisu on ihana!

Lotta sofia (Ei varmistettu)

Kotinimi, tosiaan, ei kkaan muu kuin äiti ja isäpuoleni kutsu minua nimellä Sopu haha.

Juliaihminen
Juliaihminen

Sopu on niin söpö!!

Laura T.
M O L

Lore, Laukku, Ansku ja Pylppä. (Kyllä, kaikkia käytetään edelleen.)

Juliaihminen
Juliaihminen

Pylppä! Jeskamandeer! 

Jotenkin mukavan onomatopoeettinen nimi. Alussa on kovaa p:tä, mutta kuitenkin tuommoista hulluttelevaa tupla-p:tä, joka tekee asiasta ei-niin-vakavaa. 

Tykkään Pylpästä.

Suvi55

Iskäni puheissa olen kaikkien näiden 28 (varttia vaille 29) ikävuoden jälkeen edelleen Piltti.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahaha, toi on todellinen kotinimi!

Elina U.
Lentoaskeleita

Elsku, Elbaus. Vanhin ystäväni kutsuu mua myös joskus Elskuksi ja silloin tulee kyllä kotoinen olo,vaikka keltään muulta en tuota haluaisikaan kuulla. 

Ihana tuo kotinimen määritelmä!

saarah
visual diary

Mahtava määritelmä!

Mun äiti kutsuu mua edelleen nimellä Saasa. Musta se on vähän ällö mut suotakoon äiskälle tää oikeus :)

Ja mun työnimen tiiätkin :D :D :D NM forever!

Juliaihminen
Juliaihminen

Omg! Tätä en oo tiennyt susta Saasa :)

ja NM forever indeed!

Elinaelise
Ja kello tulee kolme

Mä olen äidille ikuisesti Elli. Olen inhonnut sitä nimeä koko pienen ikäni, mutta nyt kun musta on tullut pienen tyttövauvan Elli-täti, se onkin ruvennut tuntumaan jotenkin... oikealta.

Anna Karhubear
Pelkkää valoa

Oonko jotenkin omituista vähemmistöä, kun olen aina vaan ollut kotona Anna :D Kavereille tosin Karhu, Andersson, Nunnu tai jotain, mutta lapsena muistan jopa vaatineeni itselleni kotinimeä, tuloksetta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Sun vanhemmat myös puki sut mustaan tutuun balettitunnille. Mitä mä niin arvostan. 

Että ymmärrän, ettei siinä paljon kotinimiä lähdetä lässyttämään.

Tiia Rantanen

Minua kutsutaan kotona Timpeksi ja Timpermaareksi. Hassua sinänsä, sillä vanhempani antoivat nimekseni Tiia siitä syystä, että se on jo valmiiksi niin mukavan lyhyt, ettei siitä voi keksiä lempinimiä. Paskan möivät. 

saarah
visual diary

Unohdin myös mainita et mun ekat elinvuodet mua kutsuttiin nimellä

R A I T A P O I K A

Ei ihme että musta on tullut näin sekava.

Kiti

Ihana postaus! Ja ihania kotinimiä kommentoijilla. :)

Mun kotinimi on Tittami. Sain lempinimen pikkulapsena. Tätini kutsuu mua edelleen sillä nimellä. Ja mieheni aina kun teen jotain hassua. (Eli aika usein.)

 

Kun olin äidin mahassa, iskä kutsui mua nimellä Pimu. :D Ja vielä edelleenkin joskus. Hirveä ja samalla supersöpö sana. 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mun mies kutsuu mua Mylpiksi, en edes tiedä miksi. Hauskoja nää ihmisten kotinimet!

mystery
Vision One

Etunimeni on Kata, fiksu kaverini sitten käänsi sen toisinpäin, Atak -> Attack.  Ois ainakin hyvä ghettonimi jos alkaisin joskus räppäriksi :D  samoin Katapultti ja Katastrofi on olleet käytössä. 

Perheeni kautta mulla ei kyllä ole mitään tälläisiä nimiä, kotona on ilmeisesti sitten vaan virallinen meininki! 

Oranssinen

Äitini kutsuu minua Suttastiiksi tai Rillamariaksi, molemmat tulevat käyttöön (yhä vieläkin) yleensä silloin kun teen jotain, mikä äitiäni ei ihan miellytä ;) Kolmas hellittelynimi on Lillukka, joka saa ihoni inhosta kananlihalle (muistan isoveljen lällätyksen "lillukantillukanpillukka"...).

Kotona miehen "hellittelynimi" minulle on Kotka. Suljen mielestäni kaikki mahdolliset negatiiviset mielikuvat nimestä ja hymistelen tyytyväisenä omalle tulkinnalleni: kotkahan on ylväs ja uljas ja upea lintu, eikös olekin?

Mia K.
Voi taivas

Ihania nimiä :)!

Mulla eka nimi oli nuorena Hippi ja se säilyi pitkään. Sen jälkeen koulunvaihdon yhteydessä nimi vaihtui Kuusistoksi sukunimen käyttöön, jota yritin vaihtaa siinä onnistumatta ;) Nyt on vuorossa nuuttan, ja seuraavaa ootellessa ;D

Kommentoi