Mistä puhumme kun puhumme vauvalle

keskiviikkokerho1.jpg

keskiviikkokerho2.jpg

Paasasin täällä taannoin siitä, miten vauvalle pitää puhua kaikenlaista. Olen kuitenkin huomannut, että kun vauvalle puhuu julkisessa tilassa, sanansa osoittaa usein oikeastaan läsnä oleville aikuisille vauvan sijaan. Esimerkiksi näin:

Sanot vauvalle: ”Kulta pieni, mä ymmärrän, että sulla on nälkä. Me jäädään kahden pysäkin päästä ratikasta pois, ja kotona saat heti ruokaa.”

Haluat oikeasti sanoa kanssamatkustajille: ”Tämä helvetillinen huuto loppuu ihan just, teidän tarvitsee sinnitellä enää maksimissaan minuutti.”

Vauvalle jutustelu avaa myös otollisesti oven ilmiölle, jonka nimi on kansalaiskasvatus.

Oltiin pari vuotta sitten Kumpulan maauimalassa saunassa ja alettiin jostain syystä muistella, miten lapsena oli joskus tullut huijattua, että on harjannut hampaat, vaikka olikin vain hämäyksen vuoksi kastellut hammasharjan pään. (Koska kuka nyt hampaitaan haluaisi harjata?!!)

Yhtäkkiä semmonen pierunpidättelijänainen (kiitos Laura tästä uudesta termistä!) tiuskaisi kovaan ääneen lapselleen: ”Ella, älä kuuntele noiden tätien juttuja, ne puhuvat idioottimaisuuksia!”

Ok, me lapsettomat naiset ei ehkä tajuttu, että pikkutyttö voi saada huonoja vaikutteita meidän jutuista, mutta olisi ollut jotenkin enemmän kosher sanoa vain suoraan, että hei mun tyttö on kova matkimaan, niin hehheh, pahoittelen, mutta voitteko puhua tuosta aiheesta myöhemmin.

Tosin nykyään ymmärrän tätä paremmin, sillä mullekin on tullut suuria kiusauksia alkaa kasvattaa kanssaeläjiä höpöttämällä vauvalle:

”Vauvaseni, ymmärrän hyvin, että sinuakin ärsyttää tuo setä, joka kailottaa junassa puhelimeen ankeita bisnespuheluitaan suomi-englannilla, vaikka kuten varmasti huomasit, tuolla olisi tuo puhelinkoppi vapaana.”

”Kultapumppernikkeli, kaikki eivät vain ole samanlaisia kulttuurikodin kasvatteja ja luonnoltaan kohteliaita kuin me. Ei voi olettaa, että tuo nainen olisi viitsinyt kulkiessaan pitää kahvilan ovea auki myös meille. Ai että sinun mielestäsi hän on täysi mulkvisti? Noh noh, vähän vahvasti sanottu, mutta kyllähän äidilläkin kävi tuo ilmaus mielessä.”

Vauva tarjoaa mahtavan tekosyyn kertoa tuntemattomille ihmisille ääneen kaikenmoisista tuntemuksistaan ja aatoksistaan. (No, ihan vielä en ole sortunut siihen, että kommentoisin muiden tekemisiä vauvan avulla.)

Tuossa yksi päivä, olin Kampin ostoskeskuksen lastenhoitohuoneessa (joka on muuten erinomainen mesta, sijaitsee 3. kerroksessa). Mun lisäksi kaksi muuta vanhempaa oli vaihtamassa vauvoilleen vaippaa. Jokainen jutusteli vauvalleen mukavia. Tilanne tuntui absurdilta; kolme aikuista horisemassa itsekseen leikkien, ettei muut kuule näitä dialogeja (eli monologeja). Aloin miettiä, miten kaksi muuta aikuista reagoisi, jos veisin sen homman vielä absurdimmalle tasolle, ja alkaisin jubailla muina naisina vauvalle törkeyksiä, tyyliin:

”Senkin äidin höpönassuli, senkin söpö-köpöläinen. Voi että sinä olet ihana, kaikkein ihanin! Maailman suloisin! Siis selkeästi suloisempi kuin esimerkiksi nuo kaksi muuta vauvaa. Nehän ovat vain vauvan irvikuvia, jos vertaa sinuun, senkin ihanainen!”

En sitten kuitenkaan vienyt tätä ihmiskoetta finaaliin. 

 

Kuvat: Vauvalle juttelemisen erilaisista funktioista on käyty keskusteluja Keskiviikkokerhossa. Joka muuten kokoontui tänään Hakaniemen torille aamukahveille (aamun aloittaminen torilla riisipuurolla on fanttastista, aivan fanttastista!). 

 

 

Kommentit (20)
  1. Haha, repesin ääneen! Tuo on kyllä mahtava keksintö. Itsellä ylittyy myös ärsytyskynnys niin usein, että olisin hyvin otollinen kansalaiskasvatuksen toimeenpanija myös julkisilla paikoilla, häpeärangaistustyyliin. Täydellinen idea! Mun pitää kanssa saada vauva pian jostain alibiksi, edes lainaan 😀

    1. Yksi vaihtoehto on alkaa kuljttaa Babyborn-nukkea ja kertoa sille havaintoja ympäröivästä maailmasta. Veikkaan, että myös sillä saa haluamansa huomion asialleen.

  2. Enemmän vauvaa (ja lasta) käytetään puolison kasvattamiseen. 🙂

    1. Mieheni vanhemmat kasvattivat hänet
      16.6.2016, 06:44

      No hyi helvetti miten kammottavaa puhua puolison kasvattamisesta. Toivoisin kovasti että lapset tehtäisiin suht kypsien tasaveroisten aikuisten suhteeseen tai yksin, todella jäätävää tommonen alentuva puolison infantilisointi.

      1. Hahaha, niinhän sitä toivoisi itse kukin 😀

      2. Isä oli yli 50 % ajasta poissa ja äitikään ei uhrautunut kotiäidiksi. Avioliitto oli lisäksi surkea, jäi kasvatus omalta osaltani vähän puolitiehen. Terapia taas on niin kallista, ettei siihen ole varaa. Toki kaikesta muusta voisi tinkiä, jotta oma kypsyminen edistyisi.

        Puolisoksi en saanut tarpeeksi kypsää aikuista, sillä kukapa kypsä aikuinen ottaisi tällaisen ihmisen?

        Että tässä sitä sitten ollaan.

        …mutta onneksi on ne lapset!

        1. Itse hankin lapsen juurikin samoista syistä. Se (ja puoliso) voi koulia musta paremman aikuisen, kun toi terapia on just harmillisen kallista. Toki lapsi voi myös maksaa mun vanhuuden terapiat, koska hänestä ei tule tämmööstä huruhumanistia.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *