Mitä jos sijoittaminen ei kannatakaan?

Olen nyt jo noin kolmen vuoden ajan saarnannut sijoittamisen ilosanomaa blogissa, instassa, lehtijutuissa ja blaablaa monessa paikassa.

Aina välillä mieltäni alkaa kalvaa karmea ajatus: Mitä jos sijoittaminen ei oikeasti kannatakaan ja johdan vakuuttavasti ihmisiä harhaan? Jos heidän vaivalla tienaamansa eurot valuvat kankkulan kaivoon, ja korkoa korolle -efekti onkin vain lässähtänyt vitsi?

Sijoittamisen tuotto perustuu siihen, että talous kasvaa. Yksittäisten osakkeiden kohdalla sijoitusten tuotto perustuu siihen, että yritys, jonka osakkeita ihminen omistaa, saa tuotteitaan myydyksi ja tekee voittoa. Sitten tästä voitosta jaetaan omistajille osinkoa eli rahaa. Ja jos yritys menestyy, myös sen osakkeiden arvo nousee.

Suuressa mittakaavassa talouden kasvu perustuu tuottavuuden ja tehokkuuden kasvuun.Eli siihen, että keksitään ja perustetaan uusia innovaatioita, joiden avulla jokin asia (vaikkapa valaistus, paikasta toiseen liikkuminen, mikä vain) käy nopeammin, helpommin ja pienemmillä resursseilla. Näin pienemmällä määrällä työtä saadaan enemmän tuottoa.

Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeiset 30 vuotta olivat nopean talouskasvun aikaa länsimaissa. Myös ysärin loppu ja 2000-luvun alku ovat olleet voimakkaan kasvun aikaa. Sen sijaan vuosien 2008–2009 finanssikriisin jälkeen vuosittainen talouskasvu on ollut useimmissa länsimaissa heikkoa.

Aleksi Neuvonen kirjoittaa kirjassa Hyvinvoinnin seuraava erä (Sitra & Demos Helsinki, SKS 2018) siitä, miten tutkijoiden mukaan länsimaiden teollistumiskehityksen tavoin tapahtuva hyvinvoinnin lisääminen ei ole koko ihmiskunnan tasolla mahdollista yhden planeetan rajoissa. Ainoa keino olisi saada ympäristökuormitus ja hyvinvoinnin kasvu kytkettyä toisistaan irti. Tekonologialla on tässä merkittävä rooli: monista prosesseista on saatu päästöttömiä ja energiaa tuotetaan yhä enemmän myös päästöttömästi. Toisaalta samaan aikaan vanhat hiilivoimalat, bensakäyttöiset autot, terästehtaat ja energiatehokkuudeltaan heikot kodinkoneet tuottavat suurta ympäristökuormitusta.

Talous ei vain voi kasvaa enää näillä ehdoilla, mitä meillä on nyt käytössä. Rahan on yksinkertaisesti pakko virrata sellaiseen teknologiaan ja keksintöihin, jotka vähentävät päästöjä, mikäli haluamme turvata oman tai lastemme tulevaisuuden. Toinen vaihtoehto on se, että talous ei enää kasvaisi. Jos talouskasvu on synonyymi sille, että raaka-aineita käytetään samaan malliin kuin ennen ja päästöjä tuutataan ilmaan, me sahaamme oksaa, jolla istumme.

Välillä mietin, että onko raha tarpeeksi fiksua? Virtaako se oikeisiin paikkoihin? Kapitalismin perusajatus on, että näin kävisi. Että raha virtaisi sinne missä sitä tarvitaan, mutta tällä hetkellä en aina ole niin optimistinen. Päinvastoin, nyökyttelen yhä useammin kirjoituksille, joissa kapitalismia kritisoidaan ja puhutaan siitä, miten se on ”rikki”. Pitäisi olla enemmän sääntöjä, ”puhdas” kapitalismi ei vain toimi – ihan jo siksi, että luonnonvaroja ei ole otettu hintoihin mukaan.

Yksilön kannalta mietin sitä, että jos tässä säästää ja sijoittaa vaikkapa siihen kuuluisaan passiiviseen indeksirahastoon (Maailman indeksirahasto, siinä vasta hyvä kivijalka säästöille), mutta sitten indeksissä olevat yritykset kaatuvatkin yksi toisensa jälkeen omaan mahdottomuuteensa. On olemassa poliittinen riski siitä, että jotkut toimialat yksinkertaisesti tehdään laittomiksi – case kivihiili Euroopassa.

Ei sellaisiin kannata sijoittaa, se ei ole oman rahan turvaamista.

No, okei indeksirahastot ovat siitä kivoja rahastoja, että jos joku yritys niissä menestyy huonosti, se tipahtaa rahastosta ja tilalle nousee seuraava.

Mutta sitten joskus mietin, että mitä jos aivan kaikki yritykset yhtäkkiä alkavat pärjätä huonommin. Jos talouskasvu ei vain ole mahdollista ja osakkeiden arvo putoaa pysyvästi. Mitä jos ihmiset sijoittavat vuodesta toiseen rahojaan ja sitten lopulta rahan ostovoima on pienempi kuin mitä se aiemmin olisi ollut. Tällöin koko sijoittamisen idea kääntyy nurinkurisesti. Vaikka historiassa talous olisi kasvanut ja sitä myötä kurssit nousseet niin se ei takaa vielä tulevaisuutta.

Tähän mennessä olen kuitenkin päätynyt näissä ajatuskehissäni sellaiseen lopputulokseen, että luultavasti koko maailmantalous ei tule droppaamaan pysyvästi, vaan jatkaa tällaista syklistä kulkuaan.

Myönteinen skenaario olisi, että raha alkaisi virrata sellaisiin uusiin keksintöihin ja teknologioihin, joilla tämä planeetan ylikulutus saataisiin kuriin. Pessimistinen sknaario taas on se, että jos kaikki maailman indeksissä olevat yritykset menevät kertarysäyksellä konkurssiin, niin sitten meillä on isompiakin ongelmia kuin pelkkä omien säästöjen menettäminen.

Lisäksi olen miettinyt asiaa yksilön kannalta näin: Rahan säästäminen ja säästössä pitäminen on oikeasti aika vaikeaa. Minulle nuo sijoitukset ovat nimenomaan sellaista rahan pitämistä poissa pahanteosta. Jos tuo samainen raha olisi tililläni, luultavasti keksisin sille jonkun käyttötarkoituksen. Ostaisin jotain ties mitä sisustuskräppiä kotiini.

Ajattelen, että myös maapallon kannalta sijoitettuna (jonnekin muualle kuin kivihiileen tai halpavaatemuotiin) raha on paremmassa paikassa kuin kulutettuna.

Minua kiinnostaisi lukea kommentteja tästä aiheesta. Oletteko miettineet tätä talouskasvu vs nollakasvun ongelmaa ja minkälaisia näkökulmia teillä on aiheeseen?

Ja hei, tämän viikon Melkein kaikki rahasta -podcastissa puhutaan paljon arkisemmalla tasolla sijoittamisesta. Löysin jaksoon Helena Rostedtin, joka kyllästyi nelisen vuotta sitten siihen, että hän joutuu aina taskulaskin kädessä käymään ruokakaupassa, kun mihinkään ei ollut varaa. Hän oli tuolloin työtön ja yksinhuoltaja, mutta päätti silti ottaa säästämisestä ja sijoittamisesta selvää.Helenan tarina on kiinnostava ja jopa innostava.

Lue myös sijoitusguru Heikki Keskivälin haastattelu Yle Oppimisen sivuilta. Juttelimme Keskivälin kanssa siitä, mitä osakepoimiminen vaatii verrattuna siihen, että tuuppaa vain rahansa johonkin mukavaan indeksirahastoon.

Tänään torstaina myös ig live aiheesta sijoittamine. Käy kommentoimassa ja kysymässä instassani, niin jutellaan aiheesta illalla ig-karkeloissa.

Kommentit (12)
  1. Yhtä asiaa en ymmärrä: jos sijoitan halpavaateyhtiön osakkeisiin tai kivihiileen, niin eihän se raha mene tämän yrityksen tukemiseen, kun kauppaa käydään ihmisten välillä, joku myy niitä osakkeita mitä ostan. Eli sijoituksillani ei ole muuta panosta maailmantilaan kuin jonkinlainen yleispössiksen ylläpitäminen ja mahdollinen medianäkyvyys?

    1. Yhtiön osakekurssi on käytännössä valuuttaa yhtiölle. Kun osakekurssi on ylhäällä, yhtiön on helpompi saada rahoitusta tekemiseensä ja laajentumiseensa. Lisäksi yhtiöt myös omistavat usein omia osakkeitaan, joten sitäkin kautta osakkeiden arvo on tärkeä.

      On totta, että osakkeen ostaminen pörssistä on nimenomaan jälkimarkkinaa, eli vain IPO:ssa raha menee sinne yhtiön taskuun suoraan.

  2. Näitä asioita tulee pohdittua ja sitä, milloin mahdollinen ”romahdus” voisi olla ajankohtainen. Kyllähän tää nykymeno hirvittää, varsinkin lasten tulevaisuuden kannalta. Mä olen laiska indeksirahastosijoittaja, mutta jotenkin olisi kiva ohjata rahaa niihin kestäviin vaihtoehtoihin ja hiilineutraaliin suuntaan. Mutta onko muita vaihtoehtoja kuin kestävän kehityksen rahastot? Tai niiden ”hyvisosakkeiden” poimiminen itse?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *