Mitä sivuduuneja olette tehneet oman työn (tai opintojen) ohessa?

Juliaihminen

Toivottavasti teillä on ollut rentouttava viikko. Jotkut menevät tänään töihin (kuten mieheni), mutta minä en, vaan jatkan löysäilyä.

Mua vähän huvittaa tämä ironia: viime viikolla kirjoitin siitä, miten ei ole ihan tervettä tehdä liikaa töitä ja omia rajoja pitää miettä. Tuolloin en muistanut, että seuraava Melkein kaikki rahasta -podcastin jakso käsittelee sivutöiden tekemistä oman työn ohella. Jaksossa puhutaan siitä, mitkä asiat motivoivat sivuhommiin (kuten raha, identiteetin muodostaminen, halu kokeilla jotain toista alaa ja sisällön löytäminen elämään) ja ennen kaikkea: mitä kaikkea ihminen voi sivuhommina tehdä.

Oli tosi kiinnostava kuulla, mitä kaikkia sivuhommia ne ovat tehneet. Lisäksi on puhuttu paljon sellaisesta, että tulevaisuudessa työnteko muuttuukin "yrittäjämäisemmäksi", mikä tarkoittaa sitä, että ihmisillä voi olla monta rautaa tulessa. Hyvänä puolena tässä on se, että ihmiset saavat vapautta tehdä kaikenlaista eikä yhteen työhön puudu. Itse olen joskus miettinyt, että minulle täydellinen työviikko olisi sellainen, jossa voisin tehdä vaikka kolme päivää ajatustyötä ja neljännen päivän jotain fyysistä, vaikkapa olla metsätöissä (hehe). Tällaisia työnkuvia ei vielä hirveästi ole Suomessa.

Huonona puolena taas on selvästi se, että mikäli työ on yrittäjämäisempää, työnantajalta otetaan pois paljon sellaisia velvoitteita, joita ay-liike on sille neuvotellut: lomien maksamista, sairauspäivien maksamista, ylipäänsä ajatusta siitä, että työllä tulee toimeen. Suomessa on nyt jo duuneja, joilla ei tule toimeen, jos tekee niitä pelkästään. Opiskelijana tämä vielä menee, mutta jos tämä on ihmisen ainoa työ, niin kyllä sillä pitää pystyä elämään.

Tästä syystä myös sosiaaliturvan täytyisi muuttua joustavammaksi. Itse ajattelen (kuten moni muukin), että työn tekemisen pitäisi olla lähtökohtaisesti aina kannattavaa. Olen kuitenkin läheltä todistanut, miten se ei sitä aina ole: jos työstä saatu palkka pienentää tukea melkein yhtä paljon, niin motivaatio ei ole kovinkaan korkea. Lisäksi ihan pelkkä byrokratia ja Kelalle omien työtuntien listaaminen voi ärsyttää niin paljon, että mieluummin jättää työt tekemättä. Näiden ratkaiseminen lienee seuraavan hallituksen hommia.

Podcast-jaksossa keskitytään tilanteeseen, jossa tällaisia kannustinloukkuja ei ole. Jutteen jaksossa Lilystäkin tutun Mari Lehtisen kanssa (Rakkautta ja mamarkiaa -blogin Mari), joka on tehnyt päivätyönsä lisäksi 13 vuotta ryhmäliikuntavalmemmusta vapaa-ajallaan.

Jos tekee päiväduunin ohella jotain pientä sivuhommaa, niin veroprosentti kyllä voi nousta, mutta se nousisi ihan yhtä lailla, vaikka päivätyöstä saisi enemmän palkkaa. Toisaalta hoitovapaaraha ei laske, vaikka töitä tekisi kuinka paljon.

Kun olin opiskelija, tein paljon erilaisia hommia opintojen ohessa. Nämä olivat käytännössä sivutöitä, sillä opiskelu oli "päätyöni". Olin kirjoilla työnvälitystoimisto Staffpointilla, ja sitä kautta tein Turun eri pikkukaupoissa kassavuoroja (inhosin sitä, koska olin aivan uskomattoman surkea kassan käyttäjä), jaoin Metro-lehtiä ja pakkasin Prismassa ihmisten kauppakasseja juhlapyhinä.

Tämän lisäksi sekä lukiossa että yliopiston ensimmäiset vuodet siivosin erään Pirkko-nimisen naisen kotia. Se oli erityisen tyydyttävää hommaa, sillä Pirkko oli aivan sairaan hauska tyyppi. Hän oli lähemmäs kahdeksankymppinen, jolla oli aina kaikenlaisia mielipiteitä maailmasta. Hän myös uskoi vahvasti enkeleihin ja rukoili heiltä, että Tuureporinkadulla, hänen asuntonsa edessä, olisi parkkipaikka kun hän saapuu kotiin. Usein oli. Hän kuunteli paljon Wagneria ja hänen kotinsa oli täynnä kaikenlaisia kuriositeetteja, enimmäkseen uskonnollisia.

Kun sain ensimmäisen täyspäiväduunin Demi-lehdestä, tein vähän aikaan "vain sitä". Aluksi oli ihanaa, kun pystyi tekemään töitä kasista neljään, ja sen jälkeen unohtamaan työt täydellisesti. Muutaman vuoden kuluttua aloin kuitenkin taas "harrastaa" työn tekemistä, eli aloin kirjoittaa vapaa-ajallani myös muihin lehtiin, kuten Mondoon, Trendiin, Apuun ja Imageen. 

Tässä suurin syy oli se, että minua alkoi jotenkin pelottaa, että jos profiloidun "vain" nuortenlehden toimittajaksi, en jotenkaan "etene uralla". Tähän pelkoon ei auttanut se, että monet puolitutut kyselivät, että "mitä aiot tehdä sitten oikeana työnä isona". (Kun se nuortenlehden toimittajan työ on ihan oikeaa "isona" tehtävää työtä.) Nyttemmin tuo pelko tuntuu typerältä, mutta silloin olin nuori ja vaikutteille altis!

No, kyllä rahakin merkkasi. Kun oli joku isompi menoerä tiedossa, kuten matka Intiaan tai sitten myöhemmin uuden asunnon ostaminen, tein paljon ylimääräisiä juttuja, koska siten pystyi niin helposti ansaitsemaan lisää rahaa. 

Nykyään olen yrittäjä, joten oikein mitään mitä teen, ei voi enää kutsua sivutyöksi: laskutan kaiken saman osakeyhtiön kautta. Henkisesti merkkaan kuitenkin tämän blogin pitämisen "rakkaaksi harrastukseksi, josta saan lisää liksaa". Tämä tarkoittaa sitä, etten juurikaan kirjoita blogia työpäivien aikana, vaan teen sitä viikonloppuisin kahvilassa tai iltaisin kotona, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Lasken blogin edelleen omaksi ajaksi, jolloin saan rauhassa keskittyä miettimään omia ajatuksiani ja omaa napaani, toisin kuin päiväduuneissa. No okei, jos on kaupallisia yhteistöitä, niin niitä teen yleensä työajalla, sillä ne lasken ihan työ-työksi

Joskus työn tekeminen voi kuitenkin ottaa elämässä ylivallan ja ihmiselle saattaa tulla sellainen olo, että "tämänkin vapaa-ajan voisi vaihtaa työn tekemiseksi, ja siitä saisi rahaa". Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tällaiset ajatukset on parempi ottaa hälytyskellona, sillä ihminen todella tarvitsee vapaa-aikaa elämäänsä. Tuntuu, että minut on pelastanut liialta työn tekemiseltä tuo pieni kaksivuotias. Työhuoneelle ei niin vain jäädä roikkumaan, vaan kello neljältä on lähdettävä, ja se on hyvä se.

 

Nyt kiinnostaa tietää, mikäli olette tehneet sivuhommia:

Mitä sivutöitä olette elämänne aikana tehneet (esim opiskelujen ohella)?

 

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin:

kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcast-jakso Yle Areenasta.

Kysyin myös instassa, mitä sivuhommia ihmiset ovat tehneet, ja sain taas tosi kiinnostvia vastauksia. Poimin niistä 25 esimerkkiä sen mukaan, onko kyseessä työ, joka vaatii koulutusta vai sellainen, jota voi tehdä melkein kuka vain. Eli jos sivuduunit kiinnostavat muttet keksi mitä tekisit, niin täältä ideoita:

Tsekkaa Ylen jutusta 25 sivutyötä, joita ihmiset ovat tehneet.

Ja tänään taas Juliaihminen-instatilillä lyhyt Insta Live aiheesta sivutyöt, miten niitä voi saada ja milloin niitä ei kannata tehdä.

Insta Live tänään kello 21!

 

Kuvat: Olin ottanut söpöt kuvat näistä tontuista, mutten ehtinyt käyttää missään joulupostauksessa, ja nyt oli kreivin aika tunkea tonttukuvat blogiin ennen kuin joulu on ohi!

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Miten fiksu ihminen päätyy ottamaan pikavippejä?

Kääk, olen väärällä alalla!

Paljonko lapsi oikeasti maksaa?

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Kommentit

Mielenkiintoinen aihe! Itselleni on nykyään vapaa-aika niin tärkeää, että en halua tehdä töitä yhtään enempää kuin on pakko. Oli ihanaa olla osittaisella hoitovapaalla lapsen kanssa ja tehdä 4-päiväistä työviikkoa.

Mulla on ollut sivuduuneja opiskeluaikana, lukiossa olin kirjoitusten jälkeen perhepäivähoitajan avustajana (parin kuukauden päällekäisyys jolloin hänellä oli kaksi lasta liikaa hoidossa) ja ammattikoulun aikana tein keikkaa Cittarin kassalla ja tiskarina. Ammattikorkean suoritinkin jo kokoaikatyön ohella, hulluutta! Mutta näiden duunien ja ukin puskurirahaston avulla vältin opintolainan ottamisen kokonaan, se puolestaan mahdollisti asunnon ostamisen vähän aikaisemmin ja nyt on sitten ollut mahdollisuus mm. tehdä pikkulapsiaikana vähemmän duunia ja saada silti leivän päälle kinkkua ja juustoa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Itsekin vältin opintolainan juuri samalla meiningillä, ja se teki opiskelusta ehkä inasen verran paineettomampaa: lainanmaksua ei häämöttänyt edesspäin. Monet mun kaverit kuitenkin ottivat lainaa, ja maksavat sitä edelleen muutamia kymppejä kuussa - samalla kuin esim asuntolainaa. Näissä on monia hyviä tapoja tehdä. Mutta usein ahkeruus palkitaan, kunhan ei hidasta valmistumista tekemällä jotain aivan omaan alaan liittymättömiä duuneja siksi, ettei tarttisi ottaa opintolainaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä opintolainanvälttämishomma on kaksipiippuinen juttu. Osa karttaa sitä kuin ruttoa ja sitten sen vuoksi vetää itsensä opiskeluaikana ihan piippuun. Itse tein kesät töitä opiskellessani, mutta nostin myös 7000€ opintolainaa vuosien aikana. Parhaiten "sijoitetut" rahat tähän mennessä! Sain ottaa opiskeluaikana vähän rennommin ja matkailin enemmän kuin koskaan ennen ja kokonaisuutena opiskeluaika oli elämän parasta aikaa. Sitä voi nyt oravanpyöräläisenä vain muistella lämmöllä. :) Se, mitä tuolla 7 tonnilla silloin sai, on niin hurjasti paljon enemmän kuin mistä töissä ollessa olen joutunut luopumaan lainaa maksaessani (=en mistään). Opintolaina ei ole mikään mörkö välttämättä, mulle se oli just hyvä ratkaisu, etenkin jälkeen päin katsottuna eli nyt kun se maksu realisoituu :)

sssini (Ei varmistettu)

Mä tein samalla tavalla eli kävin kyllä töissä opintojen ohella mutta otin myös 10 000 euron verran opintolainaa. Sai elää välillä rennosti ja itsekin reissasin tosi paljon. Nyt maksan lainaa reilun satasen kuussa mutta ei kyllä harmita yhtään kun oli niin mahtavat opiskeluajat :)
Tein kyllä myös monipuolisesti kokoajan töitä (ihan Mc Donald'sista oman alan töihin) työkokemuksen takia, joten ihan pelkkään opintolainaan en nojaisi.

Tässä elämä on

Opiskelijana paahdoin kaikki lomat ja pitkät viikonloput etc. duunia kaupan kassalla, jotta opinnot häiriintyisivät mahdollisimman vähän. Valitsin tämän sen vuoksi, että suurimman osan vuodesta sain näin ollen keskittyä olemaan opiskelija niin yliopistolla kuin yöelämässäkin.

Nykyään teen lähinnä projektiluontoisia viestintähommia, mutta sen ohessa pistäydyn yhä aina mahdollisuuden ilmaantuessa myös erinäisillä juttu- tai kuvauskeikoilla, vaikka rahallisesti ei olisikaan pakko. Uusien ihmisten tapaaminen, vanhojen työverkostojen ylläpitäminen ja välillä myös pois omalta mukavuusalueelta meneminen vaan palkitsee (siis muullakin kuin rahapalkalla). Mieluisin keikka oli tässä hetki sitten vanhaan opinahjooni pitämään omasta erikoisosaamisestani luentoa :) Koska työtilanteeni ei ole vakiintunut, näillä sivuduunikeikoilla koetan tietty parhaani mukaan saada jalkaa vähän jokaisen oven väliin. Samalla ne on itselleni myös vähän itsetutkiskelua.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tää on tosi hyvä pointti: Kun on ihan ok palkka omalla alalla, niin sivutyöllä on usein joku muukin funktio kuin pelkkä lisärha. Just tuo, että voisko sitä tehdä vähän jotain muutakin elämässä kuin sitä, mitä nyt tekee. Moni aloittaa firman niin, että tekee sitä aluksi vapaa-ajalla ja sitten jossain vaiheessa uskaltaa irtisanoutua. Tämä vaatii paljon ahkeruutta ja jaksamista, mutta voi tuntua henkisesti ja taloudellisesti helpommalta kuin hypätä vain suoraan tuntemattomaan. 

essiv
Essi Show

Aloitin sivutyön tekemisen jo yläasteella paikallisessa sanomalehdessä, koska no, raha. Sen jälkeen minulla on aina ollut sivutyö opiskelujen ohella, kunnes viime vuonna aloitin ihan kokopäiväiset hommat. Aluksi kirjoitin lehteen, sitten olin kaupan kassalla kunnes palasin uudestaan eri lehtihommiin, tosin eri työnantajalle.

Viime keväänä kokeilin kolmen kuukauden ajan tehdä sivutyötä täyspäiväisen työn lisäksi. Minulle tarjottiin projektia, jossa pääsin haastattelemaan kymmentä ihmistä ja kirjoittamaan heidän yrittäjätarinansa erääseen blogialustaan. Täysipäiväisen opiskelun ohella tuo olisi ehkä mennyt kevyemmin, mutta työ-työn ohella ei niinkään. Palasin töistä kotiin, soitin parin tunnin haastattelun ja kirjoitin haastattelun pohjalta tarinaa sitten monta iltaa.

Vaikka työ olikin sitä omaa alaa, eli viestintää, aloin siinä kohtaa miettiä motivaatiotani tehdä tuota projektia. Olin lähtenyt mukaan lähinnä extrarahan takia, mutta lopulta se painoi vaakakupissa aika vähän. Loppujen lopuksi minua inspiroi enemmän tarinat, jotka kuulin ja sain kirjoittaa muillekin luettavaksi. Tuon projektin jälkeen aion kyllä todella miettiä niitä motiiveja, joiden takia lisätyön otan, jos tulevaisuudessa sellaisiin tartun. Pelkän lisätulon takia en vaihtaisi enää arki-iltojani tai viikonloppujani pois, vaan pelissä pitäisi olla muutakin. Ainakin tällä hetkellä osaa arvostaa sitä, että arkisin ei tarvitse töiden jälkeä miettiä lisää töitä, vaikka se näkyykin pankkitilillä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, ehdottomasti. Itse kanssa mietin nykyään aika tarkkaankin, mitä töitä otan, sillä vapaa-ajasta on tullut entistä tärkeämpää, ja tietyllä tapaa myös entistä arvokkaampaa, siis ihan rahallisesti. Ihan minimaalisista summista ei viitsi luopua vaikka arki-iltojen vapaista.

Emmipia (Ei varmistettu)

Itse oon tehnyt sivuduuneja niin kauan kun olen pystynyt. Aloitin 13-vuotiaana tuomarointihommat kansallislajin parissa, ja niitä hommia tein 18-vuoden ikään asti kunnes pääsin kaupan kassalle.

Erinäisiä kaupan/ravintola-alan hommia tuli tehtyä koulun sivussa iltaisin ja vkloppuisin, ja usein samat paikat pitivät kesät sitten täydempää päivää. Amk-ajat olin valuutanvaihtopankissa töissä, ja sain sinne kivasti tehtyä työssäoppimisiakin, ja oman alan esimieshomman suoraan koulun penkiltä.

Näin jälkikäteen vähän harmittaa että opiskelijaelämä jäi vähän vähemmän villiksi, mutta toisaalta en ookaan sitten koskaan joutunut ihan joka penniä miettimään vaan saanut vähän törsäilläkin ja käydä festareilla yms kesäisin. Myös noi harjoittelut olisi voinut miettiä jonkin muunkin motivaation kuin rahan kautta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olin koko opintojen ajan tuntiopettajana yliopistossa (=assistenttina). Totaalinen win-win. Ei ollut rahapulaa ja kun opetin nuoremmille niitä kursseja mitkä kuului opintoihin, niin opin ne asiat tosi hyvin (ja muutenkin äärimmäisen hyödyllistä tulevan uran kannalta), lisäksi kun oli samassa paikassa kun opinnot, niin ei hidastanut opintoja. Sen jälkeen olenkin ollut kokoaikaisesti pääduunissani, paitsi että hoitovapaalla luennoin yhden kurssin (2h luento viikossa + valmistelut), mikä tuplasi tuloni (hoitoraha+Hki-lisä oli noin 500e/kk ja luennoinnista sain myös noin 500e/kk). Kannatti myös siksi, että pysyin järjissäni, kun sain olla säännöllisesti oma työminäni enkä vain taaperon äiti.

Tuulitar
Arolan tuulia

Parhaimmillaan yhtä aikaa olin omassa nykyisin omistamassamme firmassa, sekä kahdessa ravintolassa ja kaupassa ja lisäksi kunnanvaltuutettuna. Palkkaa ja palkkiota tuli siis neljästä eri lähteestä. Sitten tulin raskaaksi ja oli pakko rajoittaa ravintolatyöt pois. Kun opiskelin viimeksi, olin samaan aikaan töissä omassa firmassa, toimin tupperware konsulenttina, olin kaupassa töissä ja edelleen kunnassa. Ajattelen tuon kuntapuolen hommankin yhdeksi työksi, kun se vaatii vähintään yhtä paljon omistautumista kuin joku oikea työ. Tupperihommista tykkäsin tosi paljon, mutta siitä käteen jäi lähinnä paljon astioita:)

Vierailija (Ei varmistettu)

Työskentelen röntgenissä ja tällä hetkellä mun työ on niin raskasta ja kuluttavaa, ettei sivutyö tule kysymykseen. Jossakin vaiheessa varmasti kuitenkin tulee. Mulla ei vaan ole hajuakaan, mitä se voisi olla. Ehkä oman alan keikkatyötä kilpailijoille tai sitten jotain ihan muuta. Ideoita otetaan vastaan :D

Emzi (Ei varmistettu)

Opiskeluaikana Turussa tein aamu-ja lounasvuoroja koulujen ja päiväkotien keittiöissä (pääasiassa tiskausta ja esivalmistelua), hyllytin irtokarkkeja, siivosin iltaisin Turun kauppakorkeakoulua sekä tarjoilin banketeissa ja muissa tapahtumissa. Vaikka olisinkin pärjännyt opintolainan ja -tuen turvin, halusin tehdä myös töitä niin paljon kuin oli mahdollista. En koskaan mieltänyt opiskelua "päätyökseni", joten koin huonoa omaatuntoa aina, kun istuin vain viikonkin koulussa. Onneksi kerrytin työkokemusta, sillä päätin keskeyttää yliopisto-opintoni kokonaan. Pääsin heti töihin ja olin erinäisissä määräaikaisissa pesteiss' siihen asti kunnes pääsin opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Ammattikorkeakoulun suoritin kokonaan asiantuntijan päivätyön ohessa. Haaveilen puolen vuoden irtiotosta, joten yritän säästää mahdollisimman paljon rahaa. En vaan tiedä millainen sivutyö sopisi tehtäväksi ilta-aikaan esim. muutaman kerran viikossa tai viikonloppuisin.

Iina / Maja auringolle (Ei varmistettu) https://majaauringolle.blogspot.com/

Opiskelen tällä hetkellä, enkä ole tehnyt juurikaan töitä opiskelujen ohella. Viime kesän olin töissä lähikaupassa, ja sieltä tarjottiin mahdollisuutta jatkaa syksyllä opintojen ohella. Kieltäydyin kuitenkin tarjouksesta, koska lähemmäs kolme työvuoroa joka viikko täyspäiväisen opiskelun päälle tuntui liialta (minimisopimus oli 15h/vko ja vuorot yleensä sen verran lyhyitä, että kahdella ei saisi tuntimäärää täyteen). Koin kiireisen kauppatyön myös aika kuormittavana itselleni, vaikka se ihan mukavaa olikin.

Nyt ihan pari kuukautta sitten pääsin ystävän kautta sijaistamaan päiväkotiin, ja sen olen kokenut itselleni paljon sopivammaksi. En ole tehnyt kuin vasta viisi yksittäistä päivää, mutta aion ehdottomasti jatkaa keväällä, jos vain vuoroja tarjotaan. Vaikka päiväkodissakin tehtävää riittää, koen lasten kanssa toimimisen itselleni tosi luontevaksi, eivätkä päiväkotikeikat stressaa ollenkaan samalla tavalla kuin kaupan työt. Haasteena sijaistamisessa on tosin se, että vuoroja tarjotaan satunnaisesti yleensä vasta saman päivän aamuna. Saadut vuorot ja lisätienestit ovatkin nimenomaan kiva ekstra opintotuen päälle, ei sellaista, minkä varaan voisi talouden suunnittelua laskea.

Itse arvostan vapaa-aikaa, kiireettömyyttä ja omaa hyvinvointia tosi korkealle, joten en ehkä luonteeltani ole sellainen ihminen, joka kaipaisi esimerkiksi valmistumisen jälkeen ekstrahommia normitöiden päälle. Koen, että voin olla materiaalisesta ja rahallisesta näkökulmasta hyvin vähälläkin onnellinen, joten en halua kuormittaa itseäni vain rahan takia liiallisella työnteolla. Päinvastoin, tekisin mieluusti valmistumisen jälkeen jonkin aikaa 50-80% työaikaa, koska olen nyt raskaana, ja on todennäköistä, että elämme tuolloin pikkulapsiaikaa. Omalla alallani lyhennetty työaika on onneksi aika yleinen käytäntö, joten uskoisin sen onnistuvan, jos vain taloudellisesti se on meille mahdollista. Lyhennetyissä päivissä haasteena on tosin aina se täysiaikaisen työntekijän työmäärän valuminen myös osa-aikaa tekevälle. Täyden työkuorman vääntäminen lyhyemmässä ajassa ei paljon houkuta.

Sekä minä että mieheni olemme opiskelijoita ja valmistumme hyvin todennäköisesti tavoiteajassa, joten olemme ottaneet kyllä ilon irti myös opintolainasta. Nostamme kumpikin lainaa sen maksimimäärän, johon saa maksuhyvityksen. Aiemmin, kun vain minä opiskelin, laitoin aika lailla koko lainapotin asuntosäästötilille, eikä sitä ollut juurikaan tarvetta käyttää. Nyt molempien opiskellessa käytämme lainaa elämiseen sen määrän, minkä verran olemme laskeneet saavamme ideaalitapauksessa "anteeksi" maksuhyvityksessä. Näin ollen velan maksusta ei tarvitse stressata niin paljoa, koska lähes koko lainanmaksuun vaadittava summa löytyy säästöstä (vaikka toki verot ym. hieman summaa kohottavatkin). Olemme kokeneet tämän ratkaisun tosi toimivaksi, koska ainakin omalle turvallisuudentunteelleni on tosi tärkeää, että sitä rahaa kuitenkin säästöstä löytyy ja jemmattua lainarahaa on mahdollista käyttää yllättäviin kuluihin.

Sanna L. (Ei varmistettu)

Lukion aikana joulusalaattien valmistaminen tehtaassa. Yliopiston aikana: kotihoito, toimitusavustaminen, koulunkäynninavustaja, opettaja, siivoaminen, globaalikasvatushankkeen koordinaattori (yksi niistä), näyttelyopas. Kokopäivätyön ohella toimitusavustaminen. Mä en laske tähän siis kesätöitä, koska silloin en opiskellut samaan aikaan.

Kommentoi