Mitä sivuduuneja olette tehneet oman työn (tai opintojen) ohessa?

aarrikan tontut.jpg

Toivottavasti teillä on ollut rentouttava viikko. Jotkut menevät tänään töihin (kuten mieheni), mutta minä en, vaan jatkan löysäilyä.

Mua vähän huvittaa tämä ironia: viime viikolla kirjoitin siitä, miten ei ole ihan tervettä tehdä liikaa töitä ja omia rajoja pitää miettä. Tuolloin en muistanut, että seuraava Melkein kaikki rahasta -podcastin jakso käsittelee sivutöiden tekemistä oman työn ohella. Jaksossa puhutaan siitä, mitkä asiat motivoivat sivuhommiin (kuten raha, identiteetin muodostaminen, halu kokeilla jotain toista alaa ja sisällön löytäminen elämään) ja ennen kaikkea: mitä kaikkea ihminen voi sivuhommina tehdä.

Oli tosi kiinnostava kuulla, mitä kaikkia sivuhommia ne ovat tehneet. Lisäksi on puhuttu paljon sellaisesta, että tulevaisuudessa työnteko muuttuukin ”yrittäjämäisemmäksi”, mikä tarkoittaa sitä, että ihmisillä voi olla monta rautaa tulessa. Hyvänä puolena tässä on se, että ihmiset saavat vapautta tehdä kaikenlaista eikä yhteen työhön puudu. Itse olen joskus miettinyt, että minulle täydellinen työviikko olisi sellainen, jossa voisin tehdä vaikka kolme päivää ajatustyötä ja neljännen päivän jotain fyysistä, vaikkapa olla metsätöissä (hehe). Tällaisia työnkuvia ei vielä hirveästi ole Suomessa.

Huonona puolena taas on selvästi se, että mikäli työ on yrittäjämäisempää, työnantajalta otetaan pois paljon sellaisia velvoitteita, joita ay-liike on sille neuvotellut: lomien maksamista, sairauspäivien maksamista, ylipäänsä ajatusta siitä, että työllä tulee toimeen. Suomessa on nyt jo duuneja, joilla ei tule toimeen, jos tekee niitä pelkästään. Opiskelijana tämä vielä menee, mutta jos tämä on ihmisen ainoa työ, niin kyllä sillä pitää pystyä elämään.

Tästä syystä myös sosiaaliturvan täytyisi muuttua joustavammaksi. Itse ajattelen (kuten moni muukin), että työn tekemisen pitäisi olla lähtökohtaisesti aina kannattavaa. Olen kuitenkin läheltä todistanut, miten se ei sitä aina ole: jos työstä saatu palkka pienentää tukea melkein yhtä paljon, niin motivaatio ei ole kovinkaan korkea. Lisäksi ihan pelkkä byrokratia ja Kelalle omien työtuntien listaaminen voi ärsyttää niin paljon, että mieluummin jättää työt tekemättä. Näiden ratkaiseminen lienee seuraavan hallituksen hommia.

Podcast-jaksossa keskitytään tilanteeseen, jossa tällaisia kannustinloukkuja ei ole. Jutteen jaksossa Lilystäkin tutun Mari Lehtisen kanssa (Rakkautta ja mamarkiaa -blogin Mari), joka on tehnyt päivätyönsä lisäksi 13 vuotta ryhmäliikuntavalmemmusta vapaa-ajallaan.

Jos tekee päiväduunin ohella jotain pientä sivuhommaa, niin veroprosentti kyllä voi nousta, mutta se nousisi ihan yhtä lailla, vaikka päivätyöstä saisi enemmän palkkaa. Toisaalta hoitovapaaraha ei laske, vaikka töitä tekisi kuinka paljon.

aarrikan tontut2.jpg

Kun olin opiskelija, tein paljon erilaisia hommia opintojen ohessa. Nämä olivat käytännössä sivutöitä, sillä opiskelu oli ”päätyöni”. Olin kirjoilla työnvälitystoimisto Staffpointilla, ja sitä kautta tein Turun eri pikkukaupoissa kassavuoroja (inhosin sitä, koska olin aivan uskomattoman surkea kassan käyttäjä), jaoin Metro-lehtiä ja pakkasin Prismassa ihmisten kauppakasseja juhlapyhinä.

Tämän lisäksi sekä lukiossa että yliopiston ensimmäiset vuodet siivosin erään Pirkko-nimisen naisen kotia. Se oli erityisen tyydyttävää hommaa, sillä Pirkko oli aivan sairaan hauska tyyppi. Hän oli lähemmäs kahdeksankymppinen, jolla oli aina kaikenlaisia mielipiteitä maailmasta. Hän myös uskoi vahvasti enkeleihin ja rukoili heiltä, että Tuureporinkadulla, hänen asuntonsa edessä, olisi parkkipaikka kun hän saapuu kotiin. Usein oli. Hän kuunteli paljon Wagneria ja hänen kotinsa oli täynnä kaikenlaisia kuriositeetteja, enimmäkseen uskonnollisia.

aarrikan tontut3.jpg

Kun sain ensimmäisen täyspäiväduunin Demi-lehdestä, tein vähän aikaan ”vain sitä”. Aluksi oli ihanaa, kun pystyi tekemään töitä kasista neljään, ja sen jälkeen unohtamaan työt täydellisesti. Muutaman vuoden kuluttua aloin kuitenkin taas ”harrastaa” työn tekemistä, eli aloin kirjoittaa vapaa-ajallani myös muihin lehtiin, kuten Mondoon, Trendiin, Apuun ja Imageen. 

Tässä suurin syy oli se, että minua alkoi jotenkin pelottaa, että jos profiloidun ”vain” nuortenlehden toimittajaksi, en jotenkaan ”etene uralla”. Tähän pelkoon ei auttanut se, että monet puolitutut kyselivät, että ”mitä aiot tehdä sitten oikeana työnä isona”. (Kun se nuortenlehden toimittajan työ on ihan oikeaa ”isona” tehtävää työtä.) Nyttemmin tuo pelko tuntuu typerältä, mutta silloin olin nuori ja vaikutteille altis!

No, kyllä rahakin merkkasi. Kun oli joku isompi menoerä tiedossa, kuten matka Intiaan tai sitten myöhemmin uuden asunnon ostaminen, tein paljon ylimääräisiä juttuja, koska siten pystyi niin helposti ansaitsemaan lisää rahaa. 

aarrikan tontut4.jpg

Nykyään olen yrittäjä, joten oikein mitään mitä teen, ei voi enää kutsua sivutyöksi: laskutan kaiken saman osakeyhtiön kautta. Henkisesti merkkaan kuitenkin tämän blogin pitämisen ”rakkaaksi harrastukseksi, josta saan lisää liksaa”. Tämä tarkoittaa sitä, etten juurikaan kirjoita blogia työpäivien aikana, vaan teen sitä viikonloppuisin kahvilassa tai iltaisin kotona, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Lasken blogin edelleen omaksi ajaksi, jolloin saan rauhassa keskittyä miettimään omia ajatuksiani ja omaa napaani, toisin kuin päiväduuneissa. No okei, jos on kaupallisia yhteistöitä, niin niitä teen yleensä työajalla, sillä ne lasken ihan työ-työksi

Joskus työn tekeminen voi kuitenkin ottaa elämässä ylivallan ja ihmiselle saattaa tulla sellainen olo, että ”tämänkin vapaa-ajan voisi vaihtaa työn tekemiseksi, ja siitä saisi rahaa”. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tällaiset ajatukset on parempi ottaa hälytyskellona, sillä ihminen todella tarvitsee vapaa-aikaa elämäänsä. Tuntuu, että minut on pelastanut liialta työn tekemiseltä tuo pieni kaksivuotias. Työhuoneelle ei niin vain jäädä roikkumaan, vaan kello neljältä on lähdettävä, ja se on hyvä se.

 

Nyt kiinnostaa tietää, mikäli olette tehneet sivuhommia:

Mitä sivutöitä olette elämänne aikana tehneet (esim opiskelujen ohella)?

 

Jos aihe kiinnostaa enemmän, niin:

kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcast-jakso Yle Areenasta.

Kysyin myös instassa, mitä sivuhommia ihmiset ovat tehneet, ja sain taas tosi kiinnostvia vastauksia. Poimin niistä 25 esimerkkiä sen mukaan, onko kyseessä työ, joka vaatii koulutusta vai sellainen, jota voi tehdä melkein kuka vain. Eli jos sivuduunit kiinnostavat muttet keksi mitä tekisit, niin täältä ideoita:

Tsekkaa Ylen jutusta 25 sivutyötä, joita ihmiset ovat tehneet.

Ja tänään taas Juliaihminen-instatilillä lyhyt Insta Live aiheesta sivutyöt, miten niitä voi saada ja milloin niitä ei kannata tehdä.

Insta Live tänään kello 21!

 

Kuvat: Olin ottanut söpöt kuvat näistä tontuista, mutten ehtinyt käyttää missään joulupostauksessa, ja nyt oli kreivin aika tunkea tonttukuvat blogiin ennen kuin joulu on ohi!

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Miten fiksu ihminen päätyy ottamaan pikavippejä?

Kääk, olen väärällä alalla!

Paljonko lapsi oikeasti maksaa?

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

Kommentit (15)
  1. Mielenkiintoinen aihe! Itselleni on nykyään vapaa-aika niin tärkeää, että en halua tehdä töitä yhtään enempää kuin on pakko. Oli ihanaa olla osittaisella hoitovapaalla lapsen kanssa ja tehdä 4-päiväistä työviikkoa.

    Mulla on ollut sivuduuneja opiskeluaikana, lukiossa olin kirjoitusten jälkeen perhepäivähoitajan avustajana (parin kuukauden päällekäisyys jolloin hänellä oli kaksi lasta liikaa hoidossa) ja ammattikoulun aikana tein keikkaa Cittarin kassalla ja tiskarina. Ammattikorkean suoritinkin jo kokoaikatyön ohella, hulluutta! Mutta näiden duunien ja ukin puskurirahaston avulla vältin opintolainan ottamisen kokonaan, se puolestaan mahdollisti asunnon ostamisen vähän aikaisemmin ja nyt on sitten ollut mahdollisuus mm. tehdä pikkulapsiaikana vähemmän duunia ja saada silti leivän päälle kinkkua ja juustoa.

    1. Itsekin vältin opintolainan juuri samalla meiningillä, ja se teki opiskelusta ehkä inasen verran paineettomampaa: lainanmaksua ei häämöttänyt edesspäin. Monet mun kaverit kuitenkin ottivat lainaa, ja maksavat sitä edelleen muutamia kymppejä kuussa – samalla kuin esim asuntolainaa. Näissä on monia hyviä tapoja tehdä. Mutta usein ahkeruus palkitaan, kunhan ei hidasta valmistumista tekemällä jotain aivan omaan alaan liittymättömiä duuneja siksi, ettei tarttisi ottaa opintolainaa.

    2. Tämä opintolainanvälttämishomma on kaksipiippuinen juttu. Osa karttaa sitä kuin ruttoa ja sitten sen vuoksi vetää itsensä opiskeluaikana ihan piippuun. Itse tein kesät töitä opiskellessani, mutta nostin myös 7000€ opintolainaa vuosien aikana. Parhaiten ”sijoitetut” rahat tähän mennessä! Sain ottaa opiskeluaikana vähän rennommin ja matkailin enemmän kuin koskaan ennen ja kokonaisuutena opiskeluaika oli elämän parasta aikaa. Sitä voi nyt oravanpyöräläisenä vain muistella lämmöllä. 🙂 Se, mitä tuolla 7 tonnilla silloin sai, on niin hurjasti paljon enemmän kuin mistä töissä ollessa olen joutunut luopumaan lainaa maksaessani (=en mistään). Opintolaina ei ole mikään mörkö välttämättä, mulle se oli just hyvä ratkaisu, etenkin jälkeen päin katsottuna eli nyt kun se maksu realisoituu 🙂

      1. Mä tein samalla tavalla eli kävin kyllä töissä opintojen ohella mutta otin myös 10 000 euron verran opintolainaa. Sai elää välillä rennosti ja itsekin reissasin tosi paljon. Nyt maksan lainaa reilun satasen kuussa mutta ei kyllä harmita yhtään kun oli niin mahtavat opiskeluajat 🙂
        Tein kyllä myös monipuolisesti kokoajan töitä (ihan Mc Donald’sista oman alan töihin) työkokemuksen takia, joten ihan pelkkään opintolainaan en nojaisi.

  2. Opiskelijana paahdoin kaikki lomat ja pitkät viikonloput etc. duunia kaupan kassalla, jotta opinnot häiriintyisivät mahdollisimman vähän. Valitsin tämän sen vuoksi, että suurimman osan vuodesta sain näin ollen keskittyä olemaan opiskelija niin yliopistolla kuin yöelämässäkin.

    Nykyään teen lähinnä projektiluontoisia viestintähommia, mutta sen ohessa pistäydyn yhä aina mahdollisuuden ilmaantuessa myös erinäisillä juttu- tai kuvauskeikoilla, vaikka rahallisesti ei olisikaan pakko. Uusien ihmisten tapaaminen, vanhojen työverkostojen ylläpitäminen ja välillä myös pois omalta mukavuusalueelta meneminen vaan palkitsee (siis muullakin kuin rahapalkalla). Mieluisin keikka oli tässä hetki sitten vanhaan opinahjooni pitämään omasta erikoisosaamisestani luentoa 🙂 Koska työtilanteeni ei ole vakiintunut, näillä sivuduunikeikoilla koetan tietty parhaani mukaan saada jalkaa vähän jokaisen oven väliin. Samalla ne on itselleni myös vähän itsetutkiskelua.

    1. Tää on tosi hyvä pointti: Kun on ihan ok palkka omalla alalla, niin sivutyöllä on usein joku muukin funktio kuin pelkkä lisärha. Just tuo, että voisko sitä tehdä vähän jotain muutakin elämässä kuin sitä, mitä nyt tekee. Moni aloittaa firman niin, että tekee sitä aluksi vapaa-ajalla ja sitten jossain vaiheessa uskaltaa irtisanoutua. Tämä vaatii paljon ahkeruutta ja jaksamista, mutta voi tuntua henkisesti ja taloudellisesti helpommalta kuin hypätä vain suoraan tuntemattomaan. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *