Mitä vastasin Hesarin toimittajalle?

heinäkuu4.jpg

Jännittää ihan sikana!

Mua pyydettiin Hesarin Torstai-liitteen henkilökuvahaastatteluun. Näkökulmana on raha-asiat. Mun Insta Storyn seuraajat tietävät, että ollut tästä kaksi viikkoa nyt ihan rikki.

Ehkä eniten mua stressasi se, mitä ihmettä kerron siihen kohtaan, jossa kysytään kolmea asiaa, joista en luovu. Alkoi aivan jäätävä identiteetin tutkiskelu ja oman navan kaivelu. Tässä olisi nyt tilaisuus brändätä itsensä joko älykkääksi cooliksi mujeriksi tai sitten sellaiseksi ystävälliseksi goofyksi hassuttelijaksi.

Ihmiset vastaavat niihin aina niin tylsästi: lukeminen, puhelin, matkailu. No en mäkään niistä luopuisi, mutta en luopuisi myöskään hapesta, nukkumisesta, munuaisistani tai ulostamisesta, mutten siltikään sanoisi niitä ääneen. Etenkään sitä ulostamista. Siitä saisi vähän sellaisen kuvan, että tuolla mujerilla ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Toisaalta voisi sanoa, etten luovu taidenäyttelyissä käymisestä tai korkeakirjallisuudesta, mutta fokit, kyllähän mä niistä voisin luopua, jos joku vaikka uhkailisi aseella. En kyllä tiedä, miksi joku uhkailisi aseella tämän asian tiimoilta.

Mistä mää en luovu?!!!!

Mieleen nousi ekana tällaisia juttuja:

Rusinat. Rakastan rusinoiden syömistä. Syön rusinoita käytännössä joka päivä.

Kaksi vaaleanpunaista sydäntä -emoji. Tykkään tosi paljon käyttää sitä. Tykkään myös siitä kaksi tähteä emojista.

Kynsileikkuri. Inhoan yli kaiken leikata saksilla kynsiä. Kynsien viilaaminen taas on yhtä hyödyllistä ajankäyttöä kuin yhden roskan puhaltaminen lehtipuhaltimella 30 metrin päässä olevalle roskikselle (kiitos vain naapuritaloyhtiön talkkari!). Odotan myös sitä aikaa, kun Alpunkin kynnet voi alkaa naksutella leikkurilla. Sitten elämä alkaa hymyillä!

Listojen tekeminen. Mun elämä on yksi iso post it -lappu, johon on kirjoitettu tuhansia ja taas tuhanisa listoja.

Vanhanajan auto -karkit. Parasta, mitä ihminen voi suuhunsa laittaa palkinnoksi siitä, että on jonottanut kaupan kassalla ja maksanut ostoksensa (koska kyllähän tällainenkin palkinto pitää olla).

Raisa. Hänestäkään en luovu. Ja no, Raisa tuli mieleen, koska hän sattui valikoitumaan tämän postauksen kuvaan mun kanssani.

Kuukuppi. Kuukautiset ilman kuukuppia olisi mun kauhistus! 

Mutta tajuatte varmaan mun pointin. Ihan sikavaikea sanoa kolme asiaa ilman, että kuulostaa hienostelijalta, besserwisseriltä, hipiltä, kuivalta ja tylsältä, söpöstelijältä, erikoisuudentavoittelijalta tai muuten vain kaikin puolin elämänsä epäonnistumisiaan peittelevältä ihmiseltä.

No, huomenna kun avaatte Torstai-liitteen, saatte nähdä, mistä mä en luovu. 

KÄÄK!

 Jos tämä tulisi teidän kohdalle, niin mitä vastaisitte?

 

 

Lue myös:

9 omituista faktaa minusta

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA

 

Kommentit (30)
  1. Tylsä vastaukseni olisi varmaan että vauva, lukeminen ja liikunta, mutta kuten sanoit, tykkään myös esim. hengittää ja syödä ja käydä pissalla. Joten tässä olisi minun listani niiden itsestäänselvyyksien jälkeen:

    1. Punainen Bepanthen, koska mikään muu ei kelpaa huulirasvaksi

    2. Piilolinssit, koska rillipäänä on tylsää eikä voi riehua niin estottomasti!

    3. Kahvi. Kahvi on maailman paras elintarvike! Aina voi keittää kahvit ja aamulla on pakko. Kahvi on täydellinen sosiaalinen syy ja seuraus ja tulen aina niin iloiseksi, kun joku sanoo ”pitäskö hei keittää kahvit?” aamukahvi, välikahvi, lähtökahvi, päiväkahvi, iltakahvi… <3 okei, tästä tuli nyt oodi kahville 😀

    1. Tässä (mustaa!) kahvia siemaillessa luin kommenttisi, ja tulin siitä omituisen euforian valtaan. Tuo on tuhannen tosi, aina kun joku sanoo, että ”keitetäänkö kahvit”, siitä tulee vain niin hyvä mieli!!!

  2. Pyöräily, kahvi ja Helsinki.

    Pyöräily siksi, että pari vuotta sitten mun polvet brakasi ja nimenomaan pyöräily on niille huonoksi. Elämä ilman pyöräilyä oli ihan hanurista, joten siksi se pääsee ykköseksi (ja siksi polvieni hyvinvointi ajaa nykyään kaikkien tyyliseikkojen yli).

    Kahvi, no kun kahvi. Aiemmin olisin sanonut että hyvä kahvi, mutta siitä pakkomielteestä hyvään olen jo luopunut. Eli hyvä kahvi, paha kahvi, mitäänsanomaton kahvi. Kaikki käy (huijaan, kaikki ei todellakaan käy, esim. Nescafen sokeroitu valmiskahvi ilman maitoa, ei jatkoon, kuten ei myöskään työpaikkani ”mieto kahvi” jonka ohjeistukseksi on dymotettu 5 mittaa kahvia 10 kuppiin vettä, yh-hyh, sanon minä).

    Helsinki on mun rakkaus, tää kaupunki on koti. Oon elämästäni asunut 20 vuotta korvessa, 7 vuotta Espoossa ja loput Helsingissä ja täällä aion pysyä.

    1. 27 vuotta korvessa siis.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *