Miten elämä taas meni suorittamiseksi?

Juliaihminen

Katselin tuossa kuvia kesältä ja tulin niistä valtavan iloiseksi. Että sitä jaksoi tehdä koko ajan ystävien kanssa jotain, myös silloin, kun oli ensin kasista neljään töissä. Töiden jälkeen ehti ihan hyvin mennä uimaan, puistoon, syömään, tekemään kaikenlaista. 

Olin koko ajan hirveän hyvällä tuulella, koska mitä enemmän näen ystäviä sitä enemmän pidän elämästäni. 

Syyskuun lopulla tajusin, etten ollut koko kuukautena juurikaan nähnyt kavereitani. Olen vain tehnyt töitä pitkään, paitsi lapsen hakuvuoroina, jolloin olen enimmäkseen mennyt kotiin Alpun kanssa. On vain väsyttänyt kovasti, ja päivät ovat muuttuneet ikään kuin suorituksiksi, joista on selvittävä. Sitten olen ollut vähän kipeänä myös.

Jopa viikonloput ovat olleet jotenkin huonolla tavalla epäorganisoituja, etten ole nähnyt paljon ketään tai tehnyt mitään. Viime viikonlopun sentään olin Turussa täysihoidossa äidin ja hänen miehensä luona ja sain rentoutua, mutta muuten viikonloput ovat vain menneet salakavalasti ohi.

Onneksi meillä on edes tiistaisin perinne Niinan ja Ainon kanssa, että mennään syömään muskarin jälkeen (yleensä Kallion Skifferiin). Ja keskiviikkoiset illat Paavalin kirkolla euron annosten äärellä ovat myös helpottaneet. Jotain sosiaalista elämää!

Olin Mirjan ja Marian kanssa sunnuntaina lenkillä pitkästä aikaa, ja oikein parahdin, että syyskuu on ollut aika shaibainen kuukausi. Paljon hyviä asioita on tapahtunut (kuten kirjan julkaiseminen), mutta aika nopeasti olen taas huomannut, että tällaiset saavutukset eivät tunnu juuri miltään, jos välillä ei voi ajatella ihan muita juttuja ja vain löysäillä. Suorittaminen ei lopulta ole kovinkaan palkitsevaa, se pitäisi vain muistaa.

Tuntuu, että ystävillä on ollut ihan yhtä lailla kiire, joten en ota tätä täysin omaksi syykseni, etten ole tullut järjestäneeksi hauskoja asioita. Mutta niin se vain on, että mitä enemmän jaksaa järkkää, sitä hauskempaa on. Viimeisin superkiva viikonloppu oli mökillä Turussa, ja siitä on jo reilusti yli kuukausi. 

Ei olla jotenkaan Tikinkään kanssa jaksettu järjestää mitään megahauskaa, vaikka satunnaiset metsäretket ovat olleet kivoja. Ne eivät kuitenkaan ole sellaisia koko viikonlopun kestäviä ilottelun karnevaaleja, joita kipeästi kaipaan.

Niinpä olen nyt päättänyt vähän virkistäytyä ja ottaa ohjia omiin käsiini. Tänään aion varata loppusyksylle naisten viikonloppuretken Hankoon, siitä tulee varmasti ihanaa. Ja meillä on muutenkin lista kaikesta kivasta, mitä on suunnitteilla: pitäisi mennä saunomaan Kaurilan saunaan, käydä uimassa Altaalla, mennä testaamaan uusi ravintola Harju 8 ja käydä leffassa katsomassa ainakin Tyhjiö, mielellään myös Raja.

Kaikkea kivaa voisi siis tehdä, kunhan vain tekisi!

Mikä siinä on, että kesällä kaikkeen tällaiseen on niin paljon energiaa? Toki kylmyys ja pimeys vaikuttavat, mutta eivät ne nyt kaikkea voi selittää. Kyllä sitä pimeässäkin kaikenlaista tekemistä löytyy: voi kokata yhdessä, käydä museoissa ja lasten tapahtumissa, syödä ravintolassa ja niin edelleen.

Usein lokakuussa tai viimeistään marraskuussa sitä vain vaipuu johonkin kummalliseen horrokseen, jossa elämä muuttuu sellaiseksi "tämäkin päivä on nyt hoidettu" -meiningiksi sen sijaan, että joka päivä olisi jotain mahtavaa odotettavaa.

No, ei auta väninä, täytyy vain järjestää! (Mutta joskus saa vähän vänistäkin. Mielestäni lokakuussa se on ihan ok.) Tänään on onneksi perjantai, eli minun ja Alpun vapaapäivä, ja ajateltiin hengailla Lotan ja Sofian kanssa kolmen siskon voimin Helsingin iloissa. Kyllä tämä varmasti tästä taas!

 

Onko teillä alkanut puhti hiipua vai menettekö vielä ihan täydellä liekillä?

 

Kuvat: Voi että miten ihana oli esimerkiksi tämä Porvoon-retki viime heinäkuussa Raisan, Antin, Fridan, Mannen ja Alpun kanssa!

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit

Londra (Ei varmistettu)

Mulla on oikeastaan toisin päin. Tämä kesä varsinkin oli niin kuuma, etten oikein saanut nukuttua ja tuntui, että kaikki energia meni varjon ja jäätelön etsintään. Oikein odotin että normiarki ja harrastukset alkaa taas. Nyt nautin täysillä syksyn raikkaudesta ja harrastuksista. En oikeastaan edes erityisesti kaipaa mitään superkivoja viikonloppuja kun arki itsessään on mukavaa. En ole ilmeisesti kovin kunnianhimoinen vapaa-aikani suhteen, koska villasukat+teekuppi+kirja edustaa mulle luksusta.

Veera92 (Ei varmistettu)

Sama täällä, kesällä ei jaksanut muuta kuin tehdä työt ja kärvistellä kuumuudessa. Kuumuus verotti myös nukkumista. Rakastan syksyä, ilmojen viilenemistä, pimeyttä, harrastusten alkamista ja jopa sadetta. Ihan eri tavalla energiaa!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun syyskuun menevät sumussa, kiitos Suomen Akatemian (iso tutkimusrahahaku deadline on tyypillisesti syyskuun lopussa ja jostain syystä tutkimussuunnitelman laatiminen menee aina loppumetreille). Tää tarkottaa ihan konkreettisesti sitä, että kun haku-dl oli nyt maanantaina, olen ihan konkreettisesti hölmistynyt että on jo lokakuu. Ei mitään havaintoja syyskuusta (muuta kuin se, että alkukuu meni säätäessä, kun vaihdoin työpaikkaa). Nyt olisi ihanaa voida ottaa loma (viime vuonna teinkin niin, mutta koska uusi työpaikka ja uusi dl ensi viikolla, lykkääntyy kaikki "elämä" ja kiva hamaan tulevaisuuteen).

Saranda
Tyhjä ajatus

Sama homma kun ensimmäisellä kommentoijalla että kesä oli niin raskasta raskauspahoinvoinnin kanssa että tuntuu että oon nyt niin elossa ja menossa kun voi vaan olla. :D Mutta sellaista se elämä on, erilaisia kausia jotka tulee ja menee! Sun "syksyn bucket list" kuulostaa oikein ihanalle, toivottavasti pääset toteuttemaan ne kaikki. xx

ida ihana
Kotona kaupungissa

Kiitos tästä, itsellekin niin valitettavan ajankohtainen aihe! Itse olen huomannut, että läheisten seuran lisäksi tarvitsen myös sellaisia ei mitään -hetkiä, kun ei tee/suorita eikä saa aikaiseksi oikein mitään. Ajattelen ne aivojen lepohetkinä, jotka ovat myös luovuuden edellytys... Ja vaikka joskus nämä paussit turhauttaa, syntyy niiden jälkeen usein inspiraatio johonkin uuteen :)

http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

Ajatusleikki

Sama homma. Vaikka itsellä on tosi paljon kaikkea kivaa nyt syksyllä, jännittävää ja kutkuttavaa. Hermostuttavaa ja stressaavakin kyllä. Mutta kesä on ihmisen parasta aikaa. Ei sille vaan voi mitään. Ja tämä kesä oli niin paras ikinä! Kun sulkee mielestä ilmastonmuutoksen, niin kyllä nautin ihan täysillä lämmöstä! Ilmalämpöpumpun alla oli hyvä jeesustella. Yritän parhaani nauttia muustakin vuodesta, mutta kyllä mä elän kesää varten. Kesällä ja kesää odotellen.

www.office.com/setup (Ei varmistettu) http://www.install-office-setup.com

I am having a look ahead in your subsequent submit, I will try to get the cling of it! You really make it appear really easy together with your presentation however I in finding this matter to be really one thing which I feel I might by no means understand. It kind of feels too complicated and very vast for me.

emmms (Ei varmistettu)

Komppaan joitain muita kommentoijia, itsellekin syksy on aina energisin aika vuodesta. Kroppani ei oikein kestä hellettä ja nautin niin paljon aina ensimmäisistä päivistä helteiden jälkeen kun voi taas hengittää. Kirpsakka keli saa minut tehokkaaksi ja olenkin nyt syyskuussa nähnyt kavereita ja urheillut paljon enemmän kuin kesällä.
Ymmärrän toki myös jos oma keho ja mieli suosii kesäisiä kelejä. Kesäkuvien katseleminen antaa varmaan energiaa? Tsemppiä!

Juliaihminen
Juliaihminen

MITÄ TÄMÄ ON?!!! Mikä syksynrakastajien fanikerho tänne on oikein kokoontunut!!!! En voi ymmärtää!!!!!!!!!

Kesällä elämä oli FANTTASTISTA, nyt sade piiskaa naamaa ja lasta joutuu pukemaan kuin oltaisiin kuivakelluntaretkelle lähdössä. Ei auta käpertyminen, ei tuoksukynttilä, ei edes Die Hard, jota aion pian alkaa katsoa televisiosta.

Antakaa minä valitan rauhassa!!!!!!!!!!!!!!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Samat fiilikset. Syksyllä oma elämä typistyy tahmeisiin aamuihin, taisteluun villahaalarin pukemisesta, siihen kun koko ajan palelee ja/tai vituttaa. Tätä pahentaa se, että joka helvetin vuosi alkuvuodesta lomia suunnitellessa sitä luulee, että "kyllähän kesäloman voimalla jaksaa vetää jouluun, ei siinä mitään ylimääräistä lomaa tarvitse". VIRHE, VIRHE, VIRHEEE!
Kevätpuolen vuodesta katkoo pääsiäinen ja muut arkipyhät, valokin lisääntyy ja mieli paranee, mutta syksy on sellainen kivireki, että siihen pitäisi muistaa järjestää esim.viikon loma (ja jos talous antaa myöten, se kannattaisi viettää auringossa). Kun kerran olimme tajunneet pyytää loman marraskuulle, oli syksy paljon siedettävämpi. (Toki joku osaa nauttia elämästään myös ilman lomaa, mutta omasta mielestäni ainoa hyvä puoli marraskuussa on se, että se joskus loppuu)

Kide (Ei varmistettu) http://lusikkalaatikko.blogspot.com

Sori ny, mutta RAKASTAN SYKSYÄ, varsinkin tänä vuonna! Siitäkin huolimatta, että mitkään syysvaatteetkaan ei meinaa mahtua päälle, kun kesä meni soffalla ilmalämpöpumpun alla maatessa ja noutopizzaa syödessä, kun paljon muuhun ei pitkäaikaissairaalla käristyskupolin alla kärvistellessä voimia ollut. Itselläni pimeys ei verota jaksamista, mutta ymmärrän, että joillain se sitä tekee eli tsemiä ja paljon iloa tuovia asioita tuleville kuukausille.

Mirau (Ei varmistettu)

Tässä piilee juuri se tasapainottelun taito, että vapaa-ajasta ei kuitenkaan tule suorittamista. Jos siihen siis järkkää liikaa kaikkea. Mutta mistä kukakin nauttii - itse huomaan varsinkin syksyn tullen, että pitää muistaa myös himmata ja ottaa ihan omaa aikaa sohva, kirja ja koirat kainalossa -teemalla. Luulen, että temperamenttierotkin selittävät näitä erilaisia taipumuksia eri ihmisillä.

JonnaM (Ei varmistettu) http://palasiaarjestani.fitfashion.fi

Kesällä riittää energiaa ja tykkään lämmöstä ja ulkona oleilusta. Syksyssäkin on kuitenkin sitä "jotakin". Vihaan sadetta ja tätä vaatemäärää mikä täytyy ahtaa sekä itsensä että lapsen päälle joka päivä. Syksyllä tykkään juurikin oleilla paljon kotona ja puuhastella omiani. Kuulostaa ihanalta, että vietät noin paljon aikaa ystävien kanssa. Mulla ei taida olla täällä muita ystäviä kuin työkaverit, joita näen joka päivä duunissa. Joku tyttöjen viikonloppu voisi olla kyllä aika kova sana vaikka marraskuun pimeillä!

Kommentoi