Miten neuvoisin opiskelija-Juliaa raha-asioissa?

talousneuvo.jpg

Joku pyysi taannoin täällä blogissa minulta, että postaisin siitä, minkälaisia taloudellisia neuvoja antaisin opiskelijalle. Tämä oli mielestäni nerokas kysymys, joten opportunistisesti pöllin sen juttuaiheeksi, jota tarjosin Hesariin. (Mulla on ollut tänä vuonna yksi uratavoite ja se on ollut: Kirjoita Hesariin. Nyt se on sitten hoidettu!)

Tein siis lauantain Helsingin Sanomiin (12.5.2018) jutun, jossa kysyin pankin pääekonomistilta, sijoitusbloggaajalta ja Nuorten Osakesäästäjien yhdeltä perustajalta, millaisia neuvoja he antaisivat 20-vuotiaalle itselleen. Kaikkia yhdisti yksi neuvo: Ala sijoittaa 10-15 euroa johonkin rahastoon, niin korkoa korolle -efekti ehtii toimia kunnolla. Loppujutun voi lukea tuolta netistä.

Mutta jotten pettäisi tätä erinomaista lukijaani, joka kysyi mainion kysymyksensä, niin seuraavaksi kerron, miten minä neuvoisin 20-vuotiasta opiskelijaa raha-asioissa.

talousneuvo2.jpg

1. Alkaisin sijoittaa

Mikäli saa säästettyä vaikkapa 15 euroa kuussa, niin kannattaa alkaa laittaa sitä rahee johonkin hyvään rahastoon. (Siis sen jälkeen, kun on kerännyt perus tilille jonkun ok jemmarahan tiukkoja tilanteita varten, koska sijoituksia ei kannata niin vain nostaa heti, kun tarvitsee rahaa.) Itse valitsisin tällä hetkellä joko matalakuluisen indeksirahaston tai sitten etf-rahaston. Luultavasti automatisoisin homman niin, että laittaisin 20 euroa menemään johonkin vastuulliseksi merkattuun etf-rahastoon ja antaisin rahojen olla siellä. (Matalakuluisella tarkoitan sitä, että juoksevat kulut olisivat ainakin alle 1 %, mielellään jopa alle 0,5 %.)

En sijoittaisi välttämättä osakkeisiin, koska paitsi osingot, myös osakkeiden myyntivoitot lasketaan tuloksi, joka voi vaikuttaa Kelalta saatavaan opintotukeen. Myyntitappiota taas ei lasketa tähän peliin mukaan ollenkaan toisin kuin verotuksessa, mikä tekee hommasta joidenkin mielestä vähän epäreilua. Treidaaminen ei siis kannata opiskelijana, joten aloittaisin suorien osakkeiden kanssa pelaamisen vasta sitten, kun opintotukihärdellit olisivat ohi. (En kyllä nytkään mitenkään treidaile osakkeiden kanssa, ei riitä aika eikä taidot.)

Tiedän, että moni opiskelija on niin köyhä, ettei tuota ylimääräistä löydy, etenkin kun ensin kannattaisi säästää itselleen se puskuri. Itse kuitenkin olin jo fuksivuotena aika hyvässä leivässä kiinni, kun tein paitsi Staffpointin kautta kaupan kassaduuneja ja Metro-lehden jakamista, niin myös toimittajan hommia, joista maksettiin aika hyvin. Mä en itse asiassa ole pystynyt nostamaan opintotukea ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen ollenkaan, kun tulorajat paukkui niin nopeasti. (Mulla meni myös yhdeksän vuotta valmistua, kun tein koko ajan niin innokkaasti töitä, eli kolikolla on kääntöpuolensa.)

Mulle ei kuitenkaan tuolloin tullut mieleenkään alkaa sijoitella ylimääräisiä rahoja, vaan laitoin kaiken visusti ihan tavalliselle säästötilille, josta inflaatio sitten kivasti söi rahan ostovoiman. Ei olisi kannattanut.

2. Säästäisin ASP-tilille (mutta en ehkä ostaisi ihan heti asuntoa)

Ostin ensiasunnon melkein heti, kun sain säästettyä ASP-tilille tuon vaadittavan kahdeksan vuosineljännestä, eli kaksi vuotta. Mun kohdalla homma meni käytännössä niin, että siirtelin säästötilille aiemmin säästämiäni rahoja ASP-tilille aina sen maksimin kolme tonnia kerrallaan. Jos olisin avannut ASP:n aikaisemmin, olisin voinut myös ostaa asunnon aikaisemmin. Mutta ei se nyt mua missään nimessä kaduta, oli ihanaa asua kaikissa niissä vuokra-asunnoissa, ja veikkaan, että ostin ensiasunnon tuolloin 25-vuotiaana juuri oikeaan aikaan.

Ylipäänsä jos mietin, niin musta oli ihan jees ostaa asunto vasta opintojen jälkeen. Henkisesti tuntui kepeältä, että sai vapaasti muuttaa ymppäri Turkua ja sittemmin Helsinkiä. Asuin opintojen aikana romanttisessa puutalohuoneessa Nummessa, Yo-kylässä kämppiksenä siskoni kanssa, Yo-talossa itsemurhayksiössä. Helsingissä taas asuin vuokralla yksiössä Kampissa, kaksiossa Punavuoressa ja Meilahdessa sekä kommuunissa Krunassa. Jos olisin omistanut asunnon, tämä vapaus vaihtaa olisi saattanut karsiutua elämästä.

Joku kysyi, että kannattaisiko opintolainaa laittaa ASP-tilille. Mä en itse nostanut opintolainaa missään vaiheessa. Mutta mikäli en olisi pystynyt tekemään töitä ja saamaan ASP-säästöjä kasaan, niin olisin saattanut hyvinkin nostaa opintolainaa ja laittaa siitä osan aspiin, miksikäs ei? (No siksi, että sitä ei ole siihen tarkoitettu, mutta eikö kaikki saa käyttää rahojaan juuri niin kuin huvittaa.) 

3. Nostaisin opintolainaa, jos päättäisin suorittaa tutkinnon ajoissa

Jos olisin päättänyt, että suoritan opintoni määräajassa, eli 300 opintopisteen maisteritutkinnon kuudessa lukuvuodessa, olisin todellakin nostanut sitä lainaa. (En siis todellakaan suorittanut.) Nimittäin tällöin Kela maksaa 40 prosenttia 2 500 euroa ylittävästä lainan määrästä. Eli ilmasta rahhoooo! (Okei, todellisuudessa en olisi saanut, sillä hyvityksen voivat saada ne, jotka ovat aloittaneet opintonsa syksyllä 2014, ja minä aloitin opintoni jo kauan kauan sitten, vuonna 2006.)

Mutta olen ihan tyytyväinen siihen, etten nostanut opintolainaa, kun rahaa oli muutenkin ihan ok:sti opiskelujen aikana käytössä. Jäin vähän koukkuun työn tekemiseen.

4. Nauttisin elämästä (mutten ottaisi pikavippejä tai käyttäisi luottokorttia)

Opiskelijalla on käytössään yksi suure, jota myöhemmin elämässä on hiton vähän: aika. Tästä syystä mä kyllä rälläisin menemään, matkustaisin, bailaisin, kävisin festareilla ja keikoilla, järjestäisin ex tempore -seikkailuja, tuhlaisin Erasmus-vaihdossa ja tekisin pieniä hedonistisia tekoja. Done and done. Opiskelijaelämä on niin ihanaa ja upeaa aikaa, että sitä ei pidä tuhlata pelkkään sniiduiluun ja järkevänä olemiseen. Siksi olen hirmu tyytyväinen, että tuli lähdettyä Pariisiin katsomaan Placeboa ja yllättäen reilaamaan Itä-Eurooppaan silloisen ihastukseni kanssa. (Terveisiä vaan Pirkalle!) Preferoisin myös ehdottomasti elämykset tavaroiden tai vaatteiden sijaan.

En kuitenkaan missään nimessä kuuna päivänä (!!!) ottaisi mitään hemmetin pikavippejä, eläisi luottokortilla (onneksi mulla ei ollut opiskelijana luottokorttia!) tai ostaisi kulutusluotoilla yhtään mitään. Niissä on niin jäiset todelliset vuosikorot, että siinä maksaa nopeasti täysin tyhjästä jopa satoja euroja ja pahimmillaan ylivelkaantuu äkkiä. Jos opintotuki ja -laina eivät riittäisi elämiseen, niin sitten pitäisi vain laskea elintasoa keinolla millä hyvänsä. 

Mutta loppukaneettina vielä, että ensisijaisesti nauttisin elämästäni ja vasta toissijaisesti sijoittaisin. Tämä sijoitusneuvo on siis erityisesti heille, keille ylimääräistä rahaa saattaisi jäädä pienellä elämäntyylin modauksella. 

 

Miten te neuvoisitte opiskelija-minäänne raha-asioissa?

 

Lue myös:

Tee nämä neljä asiaa ennen kuin hankit lapsen

Korkoa korolle, tuo ihana sanapari

Fuck you -rahastossani on viisi tonnia

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (14)
  1. Itse otin opintolainaa, jonka turvin mm.kävin pari kuukautta Japanissa, rilluttelin huolettomana ja pidin joka kesä vähintään pari viikkoa oikeaa kesälomaakin, matkustellen toki. Tein toki töitäkin loma-ajoilla ja opiskeluiden loppuvaiheessa, mutta pääosin nautin opiskelijaelämästä.

    Maksoin opintolainan lopun hiljattain kerralla pois ja hykertelin tyytyväisenä kaikkea sitä, mitä sillä rahalla silloin sain! Nyt kun työ ja perhe vievät kaiken ajan, ei siitä samasta rahasta saa millään sitä samaa iloa ja huolettomuutta, jonka se toi opiskelijana. Elämäni parhaiten käytetyt 5000€ 😀

    1. Oikein! 

      Tämä kuulostaa jopa vähän pateettiselta, mutta opiskelijavuosien vapautta ei vain saa enää myöhemmin samalla tavalla takaisin. Siksi siitä pitää oikeasti pyrkiä nauttimaan ja luottaa tulevaisuuteen. Mun ystävä sanoikin, että opintolaina on työntekijä-minän lahja opiskelija-minälle. 

  2. Monesti näissä jutuissa kehotetaan sijoittamaan joku niin pieni summa kuukaudessa (esim toi 15-25) ettei sillä vielä etf-kuukausisijoittajaksi pääse. Alaraja kun voi olla esim viiskymppiä, kuten Nordnetillä. Silti juuri etf mainitaan hyvänä sijoituskohteena.

    1. Mun käsittääkseni indeksirahastoihin, esim just noihin supereihin pystyy sijoittamaan 15 eurolla. Onkohan nämä muuttuneet sitten?

      1. Nordnetin Superrahastoissa minimi 15€ mutta nehän eivät siis ole ETF:iä, joiden kuukausisäästön 50 euron minimiä edellinen kommentoija harmitteli.

        1. Joo, mutta kuten yllä sanoin, niin laittaisin indeksiin tai etf:ään.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *