Miten onnistun välttymään richsplainaamiselta?

IMG_9659.JPG

Otsikon kysymys ei ole retorinen, vaan mietin sitä oikeasti usein. Kun olen valinnut tämän tien, että horinoin raha-asioista milloin missäkin, sitä joutuu todella kieli keskellä suuta operoimaan. 

Juttu nimittäin on niin, että ihminen alkaa hyvin nopeasti katsoa elämää ja maailmaa siitä näkökulmasta, missä itse seisoo. En voi mitenkään enää väittää muistavani tai ymmärtäväni täysin, miltä tuntuu olla vaikkapa köyhä opiskelija, jolla on epävarmuutta siitä, miten kesäkuun vuokra maksetaan tai saanko palkkaduunia tulevaisuudessa – vaikka olen ollut itse siinä tilanteessa. Siitä vain on semmoset kymmenen vuotta aikaa, joten mieli nostalgisoi ajan kultaiseksi ja siivoaa siitä epävarmuuden ja ahdistuksen tunteet jälkikäteen.

Mulla on etäinen muistikuva siitä, miltä tuntuu kasvaa pienituloisessa perheessä ja olla jollain lailla huolissaan perheen rahan riittämisestä. Mutten voisi sanoa jollekin tämän hetken lapsiperheköyhdyydessä elävälle 10-vuotiaalle, että ”tiedän miltä susta tuntuu”.

Saati sitten tilanteet ja asiat, joita en ole kokenut, kuten vaikka työttömyys tai aikuisiän pienituloisuus. Järjellä ja tutkimuksista tiedän, että köyhyys on kuin loinen, joka vie aivoista valtavasti kapasiteettia ja kykyä suunnitella pitkällä tähtäimellä asioita. Mutta sitä on silti vaikea sisäistää tai siihen täysin samastua. Mietin usein, että onko mitään järkeä kuulutella ympäriinsä, että ”säästää voi 15 euroa kuussa, koska siitä on hyötyä pitkällä tähtäimellä”. Jos ihminen ajattelee vain lyhyttä tähtäintä, niin siinä ei paljon pitkän ajan sijoitusten ilojen horinointi auta. Toisaalta joskus ihminen kaipaa sitä, että joku sanoo hänelle, että sinä olet fiksu ja pystyväinen, sinulla on samat mahdollisuudet kuin muillakin – vaikka toisaalta hyvätuloisen perheen lapsella voi olla näihin mahdollisuuksiin henkinen ja taloudellinen etumatka.

En kaipaa aiheesta mitään synnintunnustusta, sillä tämä on asia, jota kuuluukin miettä, kun puhuu rahasta. Tällaisissa kohdissa ihmisen kuuluu muistaa takaraivossa oma etuoikeutettu asemansa, jottei tule sanoneeksi ihan älyttömyyksiä. Richslpainauksella voi nimittäin aiheuttaa toiselle ulossuljetun ja ikävän olon, lisksi se on yhteiskunnllisesti vaarallinen tie.

Olikin todella kiinnostava jutella aiheesta ihailemani tutkijan, Minja Koskelan kanssa. Hän kirjoitti taannoin hauskasti richsplainaamisesta ja pyysin hänet podcastiin muun muassa selittämään lausetta: Yksilö navigoi rakenteissa. (Tärkeä lause!) Jaksossa avataan myös richsplainaus-termiä, puhutaan valtarakenteista ja siitä, voiko tällainen sijoitus- ja rahapuhe olla feminististä. Minja ei päästänyt mua mitenkään helpolla tai taputellut päätäni, kun mietin tätä omaa positiotani puhua rahasta muille.

Siksi suosittelenkin: kuunnelkaa ehdottomasti tänään ilmestynyt Melkein kaikki rahasta -jakso, se on kiinnostava, avaaa yhteiskuntaa ja herättää ajatuksia.

Kuuntele Melkein kaikki rahasta: Lopeta se richsplainaus

Kirjoitin aiheesta myös jutun, jossa käytin (luvalla mutta härskisti) Minjan postausideaa. Siinä köyhyyttä tutkiva THL:n asiantuntija Elina Turunen kertoo, miksei näin kannata sanao pienituloiselle.

Lue Ylen juttu richsplainaamisesta!

Ja kyllä, tänään insta live ysiltä. Ihan pienellä varoituksella, jos mun ja Raisan Lapsiperheen parisuhdekirjan julkkarit yhtäkkiä muuttuvatkin railakkaaksi! Ja huom! Olette oikein tervetulleita kaikki tänään torstaina 17.1. kello 15 Aleksanterinkadun uuteen Suomalaiseen kirjakauppaan julkkarijuhliin!

Juliaihmisen Insta Live kello 21!

 

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Neljän päivän työviikko tuo elämään luksusta!

Kannattaako asunnon ostaminen?

Haluatko lisää rahaa? Hanki sivutyö!

Miten fiksu ihminen päätyy ottamaan pikavippejä?

Kääk, olen väärällä alalla!

Paljonko lapsi oikeasti maksaa?

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

Lue myös:

Säästövinkit, jotka toimivat ihan jokaiselle

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit (40)
  1. Oman position tiedostaminen on mun mielestäni tärkein tekijä yhteiskunnallisessa keskustelussa, koska ’keskustelijat’ usein ovat niitä, joilla on kulttuurista pääomaa (aikaa, keskustelutiloja, terminologia hallussa, teoriataustaa tms.) käydä niitä. Monet seuraavat keskustelua, mutta eivät halua osallistua tai koe pystyvänsä osallistumaan, jolloin esimerkiksi disclaimerien käyttäminen muistuttaa, että kyse on lopulta yksittäisten ihmisten tulkinnoista ja avauksista. Toisaalta, mua välillä ärsyttää, että disclaimerin varjolla oletetaan voivan sanoa mitä tahansa: se ei ole mikään loppukevennys, jolla tehdä itsestä mukavampi tai parempi ihminen. Parhaimmillaan disclaimer on osallistava (esim. kun mainitset podcastissa, ettei tarkoitus ole vähentää miesten sijoituksia, vaan houkutella useampia naisia sijoittamaan), pahimmillaan alentuva, esimerkiksi pitkä sepustus omista etuoikeuksista, jonka lopussa mainitaan, että tiedostan olevani etuoikeutettu (= te muut ette ole?). Toimiva disclaimer on mielestäni sellainen, joka lisää inklusiivisuutta, ja toimimaton ainoastaan korostaa yksilön tai ryhmän ylivertaisuutta suhteessa muihin.

    1. Joo, mulla on kanssa melko ristiriitainen suhde koko disclamereihin, sillä se nimenomaan saattaa ulossulkea ihmisiä ja olla vähän myös sellainen ylenkatsova. Tyyliin: ”Pienituloiset eivät toki tällä lailla voi sijoittaa.” Mistäs sinä sen tiedät, ehkä pienituloisella on aivot päässä ja hän tietää itse paremmin, voiko hän sijoittaa vai ei.

      Mä olen huomannut, että kaipaan disclamereita sellaisiin aiheisiin, jotka ovat itselleni arkoja. Raha ei kuulu näihin, mutta esimerkiksi lasten kasvatus tällä hetkellä kuuluu. Lapsellani on aika tiukka uhmaikä meneillään, ja kun Hesarissa tai jossain muussa mediassa kerrotaan, miten ”tällä simppelillä kikalla lapsesi rauhoittuu” tai joku selittää, miten ”no meillä lapsi ainakin on ihan kohtelias ja kiva, mutta se johtuu siitä, että hän on saanut niin hyvää mallia vanhemmistaan”, niin minua taas alkaa ärsyttää, koska viime aikoina on ollut tilanteita, joissa kikat eivät toimi, ja on annettu vaikka miten mukavaa esimerkkiä. Mutta juu, tässäkään ehkä disclamer ei suoranaisesti auttaisi, vaan ihan jo se, ettei ylipäänsä sanoisi, että ”näin tämä homma onnistuu sinunkin kohdalla”.

      Tästä syystä tykkään enemmän vaikka blogeissa otsikoissa, joissa kirjoittaja puhuu itsestään eikä käytä sinä-passiivia. Tyyliin: ”Käytätkö rahaa turhaan paskaan?” vrt ”Käytänkö rahaa turhaan paskaan”. 

      Mutta siis erinomainen kommentti, olen samaa mieltä!

  2. Ymmärrän dilemman kyllä. Mutta minä aina ajattelen vain, että kaikkien medioiden ei tarvitse olla kaikille. Siis jos kirjoittaja ei itse halua! Sitten tietysti, jos pyrkii tavoittamaan laajemman yleisön, niin sisällönkin pitää olla monipuolisempaa tai yleismaailmallisempaa. Joka tapauksessa itsenäinen sisällöntuottaja saa ihan itse päättää kohderyhmänsä, eikä tarvitse pyydellä anteeksi sitä, ettei ota kaikkia mahdollisia elämäntilanteita ja näkökulmia huomioon jutuissaan. Kunhan ei puhu asioista yleistäen ja väitä, että sisältö sopii kaikille, jos se ei sovi. Ilmaisussa siis pitää ehdottomasti olla tarkkana, mutta anteeksi ei tarvitse pyydellä!

    1. Ehdottomasti samaa mieltä. Kantaaottava blogipostaus tai kolumni lehdessä laimenee, jos pitää laittaa loppuun lista, jossa kerrotaan, että ”ymmärrän että tämä ei päde henkilöihin x, y ja z” tai ”ymmärrän olla kiitollinen, koska x, y ja z eivät ole tapahtuneet kohdallani”. 

      Rajanveto on hankalaa, mutta no esimerkkinä vaikka tämä oma tilanteeni, että tulin toisella kerralla melko helposti raskaaksi (kun ensimmäisellä kerralla en), niin en voi alkaa jokaisen raskauteen liittyvän postauksen loppuun kertomaan, miten onnekasta on ja miten kiitollinen olen siitä, kun nyt tämä kävi näin helposti. Totta kai se on onnekasta ja tietenkin olen kiitollinen, se on täysin ilmiselvää. (Nyt meni vähän kauas richsplainaamisesta…)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *