Näin olet hyvä liittolainen

Näyttökuva 2018-01-05 kello 23.06.03.png

Olin sekä superotettu että aika kauhuissani, kun Koko Hubara kysyi, voisinko kirjoittaa Ruskeisiin Tyttöihin jutun siitä, miten valkoinen ihminen voi olla hyvä liittolainen rodullistetuille ihmisille.

Otettu siksi, että pidän Hubaran päätoimittamaa RT:tä yhtenä siisteimmistä koskaan perustetuista medioista. Sen pointti on, että ”ruskeat ihmiset kertovat ruskeille ihmisille” maailmasta. Lisäksi RT on suunnattu ”kaikille seksikkään ja laadukkaan yhteiskunnallisen, kulttuuri- sekä kauneus- ja muotijournalismin ystäville”. 

Eli siis juuri minun kaltaisille ihmisille, ja otaksuisin, että myös sinun kaltaisille.

Hubara pyysi minua, valkoista ihmistä, kirjoittamaan jutun, koska rodullistetut ihmiset ovat kyllästyneet selittämään asiasta kyseleville valkoisille, miten näiden kannattaisi käyttäytyä. Tarkoitus oli siis kirjoittaa artikkeli, jonka voisi linkata aina, kun joku kyselee, miten pitäisi ajatella, sanoa tai tuntea missäkin tilanteessa. On päivänselvää, ettei tällaisiin kysymyksiin vastaaminen ole kenenkään velvollisuus ja alkaa ennnen pitkää tympäännyttää, koska Ruskeilla Tytöillä on kiireellisempää tekemistä kuin opettaa valkoisia.

Olin kuitenkin myös vähän kauhuissani. Osaanko minä nyt sitten sanoa, miten olla hyvä liittolainen? Ensinnäkin, olen sosiaalisesti välillä aika tampio monissa tilanteissa, yritän aina olla kiva ja kohtelias, mutta mokailen usein. Lisäksi liittolaisuus on aiheena melko monimutkainen. Kaikki vähemmistön edustajat eivät erityisesti kaipaa kenenkään liittolaisuutta ja on ylipäänsä hankala sanoa, millainen on kosher tapa toimia eri tilanteissa. Nämä ovat suomalaisessa keskustelussa niin uusia asioita.

Sitten muistin, että totta tosiaan, minä olen toimittaja. Voin tehdä taustatyötä ja haastatella ihmisiä aiheesta, niin toimittaja yleensä toimivat. Kun teen jutun merihaukkojen rengastamisesta tai Turkin poliittisen tilanteen muutoksesta, ei kukaan oleta että kirjoitan sen omasta päästäni. Miksi tämä olisi mitenkään erilainen keissi?

Niinpä sitten juttelin aiheesta monien valkoisten ja rodullistettujen ihmisten kanssa viime syksynä. Aiheesta on myös puhuttu paljon Yhdysvalloissa, ja luinkin monia how to be a good ally -juttuja erilaisista jenkkimedioista. Tämän lisäksi haastattelin feministi Fatima Husseinia (johon tutustuin tietenkin instassa ja joka on btw aivan järjettömän hauska tyyppi, sillä lailla hahahah-nauran paljon hänen seurassaan hauska) sekä vanhaa ystävääni taiteilija Camille Aueria, jonka Facebook-statuksista olen oppinut huomattavan paljon muun muassa rakenteista ja cis-väestön valta-asemasta.

Liittolaisuudessa on kyse siitä, että osoittaa tukensa sellaiselle ihmiselle tai ihmisryhmälle, joka on joissain asioissa vähemmän etuoikeutetussa asemassa kuin mitä itse on. Tarkoitus ei tietenkään ole kilpailla, kuka on vähiten tai eniten etuoikeutettu, sillä me kaikki olemme jollain tavalla etuoikeutettuja. Yksi on cis, toinen hetero, kolmas vammaton, neljäs näyttää siltä kuin kyseisen maan valtaväestö näyttää. Kun joku kertoo sovinistisen vitsin, älykäs mies voi osoittaa liittolaisuutensa minua (naista) kohtaan kysymällä, voisiko vitsin kertoja selittää, mitä hauskaa siinä oli, kun se ei nyt auennut. Uskon, että jokainen voi olla liittolainen jossain asiassa jollekulle toiselle. Tuo RT:hen kirjoittamani juttu käsitteli nyt erityisesti valkoisten liittolaisuutta rodullistettuja kohtaan, mutta samat lainalaisuudet toimivat mihin suuntaan vain. 

Hyvänä liittolaisena olemisessa on loppujen lopuksi kyse aika simppelistä asiasta: minun pitäisi kohdella muita samalla tavalla kuin haluaisin itseäni kohdeltavan. Tosin tämän mantran lisäksi hyvä liittolaisuus vaatii inan verran empatiaa sekä tajua näkymättömistä mutta vahvoista rakenteista, jotka nostavat toisia ja laskevat toisia. Nimittäin minua ei haittaa, jos joku kysyy, mistä olen kotoisin, kun hän huomaa puheessani turun murteen. Tiedän, ettei suomalaisessa yhteiskunnassa ole pienintäkään vivahdetta siihen suuntaan, että turkulaiset olisivat jotenkin syrjitty vähemmistö tai kukaan missään ajattelisi,”eivät he kuuluisi meihin suomalaisiin”. Sen sijaan jos rodullisetulta ihmiseltä kysyy tätä samaa, hän taas saattaa tuntea toiseutta siksi, että meidän yhteiskunnassa totta vie on tällä hetkellä ”pieniä vivahteita” siihen suuntaan, että rodullistetut ovat syrjitty vähemmistä ja he ”eivät kuulu meihin suomalaisiin”. ”Mistä sä olet kotoisin kun näytät tuolta” -kysymykset osoittavat, että kysyjä automaattisesti olettaa, ettei toinen ole suomalainen.

Okei, kun kävin ensimmäisen kerran lounaalla Fatiman kanssa, mun oli kyllä aika nopeasti kysyttävä, mistä hän on kotoisin. Tampereen murre oli sen verran vahvana tuossa naisessa, että tamperelaisuus täytyi varmistaa. (Kyllä meistä silti tuli ystävät, vaikka Turulla ja Tampereella ei nyt perinteisesti ole ollut niin hyvät välit.) Öhöhöhöhö (vähän puujalkaa tähän väliin).

Äskeisen perusteella tuohon monissa uskonnoissakin käytettyyn (esimerkiksi Jeesuksen sanomaan) kultaiseen sääntöön voisi lisätä: Käyttäydy rodullistettuja ihmisiä kohtaan samoin kuin käyttäytyisit valkoisia ihmisiä kohtaan. Eli käyttäydy ihan tavallisesti. Tällä pääsee jo tosi pitkälle. 

Kehotan silti lukemaan Ruskeista Tytöistä jutun siitä, miten olla hyvä valkoinen liittolanen. Yritän avata siinä muutamia hommia vielä enemmän, kuten sitä, miksi on saattaa olla tyhmää ylpeillä somessa jos on vatustanut julkisesti rasismia tai miten on myös ihan ok, että nämä jutut välillä ärsyttävät hankaluutensa vuoksi. (Joidenkin mielestä juttu on täysin itsestäänselvää ja rautalangasta väännettyä, mikä on vain hyvä, koska se tarkoittaa sitä, että nämä hommat alkaa olla sisäistetty.)

Jutun lukemisen jälkeen kannattaa mennä selailemaan vähän RT:tä muutenkin, jos ei ole lukenut aiemmin. Mä esimerkiksi ahmin syksyllä tämän Sonia El Kamelin ja Victoria Odumin kirjoittaman tieteen eurosentrisyydestä kertovan jutun. Todella kiinnostavaa settiä!

 

Kuva: Screenshotti RT:stä, itse jutussa on hienot Caroline Suinnerin tekemät kuvitukset

 

Lue myös:

Mitä kulttuurinen omiminen oikein on?

Tunnista etuoikeutettu asemasi ja käyttäydy sen mukaan

Typerin peruste mulkvisteilulle: ”Hoidetaan ensin omat asiamme kuntoon ja vasta sitten autetaan muita”

Älä aloita tällä kysymyksellä keskustelua 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Kommentit (16)
  1. Mutta käyttäytyykö ihminen silloin tavallisesti, jos pitää ensin lukea ohjeet ”miten pitäisi ajatella, sanoa tai tuntea missäkin tilanteessa” kuten sellaisessa, että tapaa -apua- ruskean ihmisen..? 🙂

    1. Hyvä kommentti!

      Tämä jutun kirjoittaminen on kummunnut siitä, että niin moni ei käyttäydy ihan tavallisesti näissä tilanteissa, vaan joko pitää itseään hyväntekijänä/sankarina puuttuessaan rasismiin tai sitten saa toisen tuntemaan itsensä ulkopuoliseksi nimenomaan sillä, että ajattelee hänestä stereotyyppisesti tai pitää häntä jonkun asian edustajana ennemmin kuin ihmisenä. 

      Moni hyväntahtoinen ihminen kelailee näitä juttuja arjessaan. Identiteettipolitiikka on vielä suht uusi keskustelun aihe Suomessa, mutta jenkeissä siitä on puhuttu pitkään. Tästä syystä suurin osa tästä aiheesta lukemistani jutuista on nimenomaan amerikkalaisia, joissa on tietysti erilaista historiallistakin painoarvoa kuin Suomessa. 

      Mutta RT on musta siitä mainio media, että se tuo tätä keskustelua suomalaiseen kontekstiin  suomen kielellä, mikä avaan hyvin keskustelua aiheesta.

  2. Todella hyvä kirjoitus!

    Edelliselle anonyymille: mä (valkoinen cisheteronainen) en rehellisesti sanottuna ole joutunut tekemään hirveästi selvitystyötä tai opiskelua päästäkseni tilanteeseen, jossa noi Julian kirjoituksessa mainitut asiat ovat jossain määrin selkärangassa (en väitä etten ikinä sanoisi/tekisi väärin, mutta ainakin tiedostan sen paremmin ja tajuan pyytää sitä anteeksi). Kyse on ollut enemmän siitä oivalluksesta, että yhteiskunnassa on tällaisia alistavia rakenteita, ja että etuoikeutettu asema vaikuttaa mun tulkintoihin ja käyttäytymiseen.

    Käytännössä ihan tosi pitkälle riittää tosiaan toi Julian eka kohta, eli että kuuntelee toista eikä ala yhtään selittää omia mielipiteitään ja käsityksiään, kun sorretun ryhmän jäsen puhuu rasismista, seksismistä tms. Toinen on sen sisäistäminen, että sun intentiolla ei ole väliä, jos sä sanot tai teet jotain rasistista (homofoobista, seksististä). Vaikka sä et tarkoittanut pahaa, niin jos ei-valkoinen ihminen huomauttaa siitä, että joku sun sanoma asia on rasistinen, niin äläala selitellä että ”mutta en mä tarkoittanut…enhän mä ole rasisti…” vaan pyydä anteeksi ja yritä ymmärtää miksi asiasta on syytä huomauttaa, vaikka et tarkoittanut pahaa. Sun mahdollinen paha mieli on toissijaista näiden asioiden suhteen.

    Mä oon ehkä (varmasti) kyyninen keski-ikäinen feministiraakki, mutta mun mielestä toi kun valkoiset (miehet) vaatii ei-valkoisia tai naisia selittämään, mistä antirasismissa/feminismissä on kysymys, niin ainakin netissä 99% näistä kyselijöistä vaan haluaa keskustelukumppaninsa sanovan jotain, minkä he voivat omasta mielestään todistaa vääräksi ja mennä tyytyväisinä tiehensä. 1% sitten haluaa ehkä oikeasti oppia jotain.

    1. Usein kieltämättä sama kokemus tuosta antirasismi/seksismi-ajatusten selittämisessä :/

      Suvaitsevaisuus ei ole nollasummapeli, vaikka joskus tuntuu, että siihen kriittisimmin suhtautuvat juuri näin kuvittelevat. Että jos tuon ihmisen oikeuksia nostetaan, se on minulta pois / minä en saa käyttäytyä niin kuin olen tottunut käyttäytymään. Tietenkin on vaivalloista opetella uusia ajattelu- ja käytöstapoja, mutta lopputulos on kuitenkin usein parempi kaikille osapuolille. On toki tilanteita, joissa joku joutuu oikeastikin vähän luopumaan vallastaan / oikeudestaan sanoa joka asiaan se painavin mielipide.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *