Näin vauva suojattiin saastaiselta auringolta

auringolta suojautuminen2.jpg

Vauvan suojaaminen auringolta on mun mielestä yllättävän stressaava osa vanhemmuutta. Nykyään ihosyövällä pelotellaan joka paikassa, ja jos se olisi mahdollista, niin aurinkoon olisi jo liimattu sellainen ”aiheuttaa syöpää” -tarra ja oikeastaan myös kuva pitkälle levinneestä ihosyövästä. (Tämä kyllä hankaloittaisi kauniiden instakuvien ottamista purppuraisesta auringonlaskusta horisontissa.)

Viime kesänä hyppelehdin vauva kantorepussa varjosta varjoon, mutta se oli vain leikkiä kuukauden Thaimaan-matkaan verrattuna. Meidän tavoite oli tuoda Alppu takaisin reissusta yhtä valkoisena kuin se on sinne lähtenytkin. Tässä onnistuttiin miltei täydelliesti, vain sormet ja posket ottivat ihan pikkuisen väriä.

Näin me onnistuimme suojaamaan lapsen auringon tuhoisalta voimalta: Auringossa olemista ei yksinkertaiesti voinut välttää, mutta ihan paahtavimmat tunnit, eli noin kello 12–14 pyrimme olemaan sisällä tai ainakin varjossa. Tämän lisäksi vaavi puettiin aina pitkähihaiseen t-paitaan ja ohuisiin pitkiin housuihin ja aika usein myös sukkiin. Oikeastaan lyhythihaiset t-paidat olivat täysin turhia koko matkalla, kun ei niitä uskaltanut käyttää kuin sisällä.

Rantakohteissa me pidettiin Alpun päällä käytännössä katsoen aina UV-paitaa ja UV-lippistä. Housut olivat puuvillaiset, sillä jostain jumalan syystä pitkähihaisia UV-housuja ei löytynyt vauvalle mistään. UV-shorsteja käytettiin uidessa.

Meillä oli mukana kolme UV-paitaa, kaksi UV-lippistä ja kahdet UV-shortsit. Osan olin lainannut (kiitos Alina, Anna ja Tiina!), osan ostellut (kiitos Ipanaisen Nina!). Tämä oli ihan kiva kombo, sillä kun lapsi kävi välillä uimassa, oli mukava vaihtaa kuivat vaatteet päälle. 

auringolta suojautuminen3.jpg

Tämän lisäksi rasvasin Alpun naaman (ja korvat), niskan, kädet ja jalkapöydät (silloin kun ei käytetty sukkia) aurinkorasvalla. Juttuhan on niin, että alle 1-vuotiasta ei saisi aurinkorasvata. Joidenkin lähteiden mukaan se johtuu siitä, että vauva ei hikoile (mutta jotkut lähteet taas sanovat, että yli 6 kk vauva jo hikoilee, oh well, meidän vauva kyllä hikoili jo kaksikuisena, kun mä tungin sille ihan liikaa vaatteita päälle aina vaunuihin). Toisten lähteiden mukaan aurinkovoidetta ei suositella ihan vain kemikaalikuorman välttämiseksi.

Vauva oli 11 kuukautta, kun saavuttiin Thaimaahan, joten ajattelin, että pienempi paha on rasvata häntä kuin ottaa riski ihon palamisesta. Pähkäilytyämme rasvojen välillä pitkään päädyttiin lapsille tarkoitettuun +SK50 Algamaris aurinkovoiteeseen*. Se on luonnonkosmetiikkaa, jonka suoja perustuu mineraalifiltteriin. Yllättäen se ei kuitenkaan jättänyt sellaista tahmeaa kerrosta lapsen iholle, vaan hajuton rasva levittäytyi helposti iholle. Se myös suojasi auringolta todella mallikkaasti, jopa merimatkalla. Pikku puteli oli myös mukavan riittävä: siitä jäi varmaan puolet jäljelle, joten ensi kesän purjehdusreissut on turvattu.

auringolta suojautuminen.jpg

Muuten, jos jollekulle tulee mieleen nyt tai joskus vuosien päästä jotain kysyttävää, (kun löydät tämän postauksen googlailtuasi mielivaltaisella tarmolla ja paniikilla vauvan auringolta suojaamista), niin saa kysyä, minä vastaan parhaani mukaan.

Mutta nyt mua kiinnostaa tietää ihan tulevaa kesää silmällä pitäen:

Suhtaudutteko lapsen ihon suojaamiseen hysteerisesti?Ja myös: minkä ikäisenä lasta ei tarvitse sinun mielestäsi suojata enää ihan niin voimallisesti tyyliin Suomen auringolta?

 

*Sain aurinkorasvaputelin Sugarilta.

 

Kuvat: Puin sitten lapseni liikennevalotolpaksi.

 

 

Muita vinkkipostauksia Thaimaan-matkalle beebelon kanssa:

Kuukauden reittisuunnitelma: ensin pohjoiseen road tripille, sitten etelään rantalomalle

Helsingistä Bangkokiin: vinkit 10 tunnin lennolle vauvan kanssa

Mae Hong Son Loop eli miten onnistua road tripissä vauvan kanssa

Mae Sariang ja miten nukkua vauvan kanssa matkalla

Vauvan syöttäminen Thaimaassa

 

 

Kommentit (9)
  1. Suhtaudun! Mutta mies suhtautuu vielä hysteerisemmin lapsen silmien suojaamiseen auringolta. En ole päässyt yli siitä, miltä lasten aurinkolasit näyttää (uimalaseilta!!) ja saankin osakseni paheksuntaa löperöistä lippisvirityksistäni.

    Aurinkovoiteiden haitallisuudesta. 11kk ikäinen tunkee suuhunsa kaiken, mitä löytää. Iho on aika hyvä eriste. En usko, että ihan massiivista lisähaittaa tuon ikäryhmän muihin elintapoihin verrattuna koituu yhden lomamatkan rasvailuista.

    Lisäksi suhtaudun hysteerisesti lapsen liikenneturvallisuuteen siinä määrin, että olen harkinnut yleisönosastokirjoittelua mm. pitkänmatkanbussien leväperäisestä suhtautumisesta asiaan ja suunnitellut joskaan en patentoinut erilaisia puuttuvia turvallisuusvälineitä 😉

    1. Mä olen kanssa kelannut tota, että voiko alle 5-vuotias suurin piirtein edes matkata pitkänmatan busseissa. 

      ..Thaimaassa toki turvallisuusstandardit hävisi hävyttömällä tavalla kuukaudessa. Siellä sitä avolavatakseissa painettiin kuuttakympoiä vauva kantorepussa. Jos jotain olisi käynyt, en olisi kyllä ikinä antanut itselleni anteeksi. Mutta onneksi ei käynyt! 🙂

  2. dermatologian eval
    20.2.2017, 07:52

    Suhtaudun hysteerisesti vauvan suojaamiseen ja kohtuuneuroottisesti myös omaan aurinkosuojaukseeni. Vuodet töissä ihotautien poliklinikalla ovat näyttäneet sen karun totuuden, miltä paljon aurinkoa saanut iho näyttää. Eikä meillä edes hoideta levinneeseen vaiheeseen asti päässeitä syöpiä (lähinnä melanooma ja okasolusyöpä voivat levitä imusolmukkeisiin ja muihin elimiin)! Pelkästään esiastemuutosten ja ei-henkeäuhkaavien syöpien hoidot ovat (potilaalle) työläitä ja osa kivuliaita, niiden jäljiltä iho saadaan usein onneksi näyttämään lopulta myös aivan hyvältä, mutta joskus runsaat hoidot jättävät myös arpia, leikkaukset toki aina. Jopa kolmikymppisiltä hoidetaan tyvisolusyöpiä ja vanhuksilta saattaa iholta samalla käynnillä löytyä pahimmillaan kahta tai kolmeakin ERI ihosyöpälajia (kunnon täyskäsi…) ja lisäksi kymmeniä esiastemuutoksia. Se ei ole lasten katseltavaa se!
    Minun vauvani saa ihan itse vaarantaa terveytensä sitten aikuisena, jos tahtoo, mutta koska minulla on vastuu hänen hyvinvoinnistaan nyt (ja toki myös koska hän on niin valtavan rakas), haluan olla vaarantamatta hänen terveyttään tahallani ja suojelen häntä vaarallisilta säteiltä.

    1. No näin juuri! Ja vaikka vitsailin tuolla auringolla, niin kyllähän mä sitä ihan oikeasti pelkäsin ja sama meno jatkuu ensi kesänä.

      Noilla lomamatkoilla törmää aina sellaiseen ravunpunaiseen suicide by sun -jengiin, että sitä oikein ihmettelee, että ootteko kuullu aurinkorasvasta. Toki olen itse nuoruudessani polttanut itseni (koska daa, silloin piti saada brunaa pintaan), mutta nykyään on onneksi aina rasvat messissä.

      Huh, sun kommentti oli kyllä karua mutta hyvällä tavalla taas herättävää luettavaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.