Nelipäiväinen työviikko on edelleen luksusta

Juliaihminen

Törmäsin näihin viime syksynä mökillä otettuihin kuviin, joissa tepastellaan sadesäällä ulkona. Tulin iloiseksi siitä, että meillä on Alpun kanssa ollut oikeastaan aika paljon tällaisia päiviä, jolloin ollaan hommailtu kahdestaan kaikenlaista.

Palasin reilu vuosi sitten äitiyslomalta töihin (äitiyslomasta tuntuu olevan jo ikuisuus!), kun Tiki jäi kotiin hoitamaan Alppu. Aloin heti tehdä nelipäiväistä työviikkoa. Olen edelleen sitä mieltä, että olin kyllä todellinen hyvis, koska tällä mahdollistin Tikille täysin vapaat perjantaipäivät. Jos jään vielä joskus äitiyslomalle, unelmatilanne olisi, jos saisi tehdä viikossa yhden päivän verran jotain ihan muuta kuin olla lapsen kanssa, vaikka töitä!

 

Mä olen tasaisin väliajoin miettinyt, onko tämä ihan hulluutta, että olen jatkanut neljän päivän työviikkoa senkin jälkeen, kun irtisanouduin vakitöistä ja perustin yrityksen. Tai no, oikeastaan työt ovat lipsuneet iltoihin, ja nyt alkuvuoden olen tehnyt myös lauantaisin ja sunnuntaisin töitä muutaman tunnin verran. (Onneksi kirjan ensimmäisen käsikirjoituksen dedis on huomenna, kiire hellittää viimein!)

Mun elämä saattaisi olla helpompaa, jos tekisin vain reilusti viittä työpäivää viikossa ja Alppu olisi viisi päivää viikossa päiväkodissa. Sitten ei luultavasti tarvitsisi käydä tekemässä paria tuntia hommia viikonloppuisin tai välillä hermoilla, ehdinkö kaiken. Mutta kun haluan kaiken. Haluan työt ja haluan hoitovapaan, haluan rahaa ja haluan vapaa-aikaa. Haluan olla Alpun kanssa kahdestaan ja haluan olla kolmestaan perheen kanssa. Niin sitten olen edelleen Alppusen kanssa aina perjantait kotona. 

Se on jännä juttu, mutta arkivapaat ovat jotenkin ihan omanlaista luksusta. Meille on siskoni Sofian kanssa muodostunut sellainen perjantairutiini, että aamulla kun herätään, mennään aina toisen luokse aamupalalle (kuten olen kertonut, asumme samassa rakennuksessa), ja sitten mennään vauvoinemme päivinemme jonnekin lounaalle, ja siitä vielä valutaan kahville. Yleensä me räntätään koko päivä feminismistä. Me kiihdytetään toisemme eeppisiin tiloihin ja oikein vauhkoonnutaan kaikesta shaissesta, jota kullakin viikolla ollaan kohdattu omassa elämässä tai mediassa. (Voi kun joskus taas kerkeäisin vähän referoida meidän pikku rageiluja tänne blogiin!)

Jostain syystä perjantaina vapaalla oleminen on ihan erilaista kuin lauantaivapaa. Perjantaina on sellainen olo kuin jotenkin vähän kapinallisesti varastaisi sen ajan jostain. Ei ole paineita tehdä mitään viikonloppusuoritteita. Voi käydä arkilounaan hintaisilla lounailla ulkona. (Viikolla lounas maksaa kympin, viikonloppuisin sama lounas maksaa kaksikymppiä.)

Lisäksi mä tykkään ihan älyttömän paljon hengailla Alpun kanssa. On hauskaa makoilla aamulla pitkään kahdestaan sängyssä (se ilmaantuu aina joskus neljän-kuuden maissa yöllä meidän väliin nukkumaan) ja sitten syödä hitaasti aamupalaa. Välillä toki hermo menee täydellisesti, kun sille ei kelpaa mikään vaate, vaan pitää miettiä ja harkita, minkä asun tohtisi laittaa päälle. Myös pienet uhmaraivarit ovat saaneet joskus minut uhriutumaan: "Minä jään vapaaehtoisesti sinun kanssa kotiin, ja sitten et suostu laittamaan ulkopukua päälle. Näinkö kiität äiti-raasuasi?"

Yleensä meidän arkiaamut ovat niin kiireisiä, että elämää helpottaa, kun niitä on tällä hetkellä vain neljä, ja vapaita on kolme.

Lisäksi olen huomannut, että mulle sopii tosi hyvin tällainen töiden ja vapaa-ajan ripotteleminen sinne sun tänne. Okei, silloin kun Alppu on päiväkodissa, mä kyllä käytän sen ajan visusti haastatteluihin ja juttujen kirjoittamiseen (sinä aikana ei ole mitään saumaa kirjoittaa esimerkiksi blogia tai löysäillä muuten). Mutta tykkään siitä, että viikonloppuisin voi tehdä tunnin tai pari tehokkaasti hommia, jos tekee mieli.

Tällainen epäsäännöllisyys toimii mulle tosi hyvin. Ehkä voisi yrittää mennä vähän aikaisemmin nukkumaan (tätäkin kirjoittaessani kello on kaksitoista yöllä), mutta yleisesti ottaen mulla ei ole ollut oikein edes uniongelmia sen jälkeen, kun olen järjestänyt elämäni tällaiseksi vähän löysemmäksi ja ei niin strukturoiduksi. En stressaa enää asioista samalla tavalla kuin perus päivätöissä.

Olen hyvin etuoikeutetussa tilanteessa, sillä voin vain päättää olla perjantait vapaalla, vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka. Kukaan ei pakota minua yrittäjänä tekemään viittä päivää viikossa töitä, ja voi olla, että tilanne säilyy tällaisena pitkäänkin. Saa nähdä. On tosi kivaa, että tämä onnistuu myös taloudellisesti. Freelancer-toimittajan hommat ovat lähteneet sen verran hyvin rullaamaan, ettei rahapuolesta ole tarvinnut huolehtia ja neljän päivän työpanos riittää hyvin siihen, että tulen toimeen. Monien ystävieni töissä tällainen järjestely ei toimisi. Opettajien, toimitusjohtajien tai erikoistuvien lääkäreiden kohdalla on huomattavasti hankalampaa saada järjestettyä yhtä arkipäivää vapaaksi.

 

Kiinnostaa tietää, minkä ikäisten lasten kanssa ihmiset ovat tehneet lyhennettyä työaikaa?

 

Kuvassa: Mitä mun syyslookiin tulee, niin muistakaa Sofan sanat. Leggingsit on housut.

 

Lue myös:

Kevään fiilikset nelipäiväisestä työviikosta (hah hah, kuvissa on ihan saman näköinen sade-Alppu!)

14 kahvilaa, joissa hoitovapaalla on kiva hengata

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Amen!

Loistava ja fiksu, älykäs valinta kaikilta osin, joka ei sun kohdalla yllätä.
Itse aion tehdä 3-4 päivää viikossa kahden vuoden ajan, vuorotteluvapaan sijasta. 25 vuotta työelämässä täyspäiväisesti ja katkotta, ja olen to-del-la valmis tähän.
Arkivapaa on kuin miniloma!

Minttu-Maria (Ei varmistettu)

Kannattaa pitää tosta todella kiinni! Odottaessani toista lastani päätin, että oon kesälomilta äippäloman alkuun eli elo- ja syyskuun täysiaikaisena, että saadaan vähän ylimääräistä äippälomaa varten säästöön. Se oli pienen (karvan vaille 2-vuotiaan) kanssa tosi raskas yhtälö, varsinkin kun oli tosiaan viimeisillään raskaana. Silloin päätin, että vahingosta viisastuneena teen osa-aikaista viikkoa, kunnes toinen lapsi täyttää 3 mikäli se vaan suinkin taloudellisesti on mahdollista.

Piupali (Ei varmistettu)

Mä teen 80% työviikkoa ja se on parasta. Tarkoitus olisi valmistella opinnot loppuun tuolla 20%:lla, mutta enemmän on mennyt aikaa vapaisiin lasten kanssa ja muuhun lööbailuun. Toki tässä on myös ollut poikkeuksellisen paljon toisen lapsen lääkärikeikkoja ynnä muuta myös, joita olisi ollut nihkeä järjestellä kahden aikuisen kokopäiväisiin töihin. Itse haluaisin tehdä mielellään 6-tuntista työpäivää, mutta omassa duunissa sen järjestäminen on aika hankalaa, joten yksi vapaapäivä on parempi.

paulahelena
ALUAP

Mä tein nelipäivästä viikkoa ja olin perjantait lapsen kanssa siihen asti ku esikoinen oli about 2-vuotias. Nyt kuopuksen kanssa on tarkotus tehä 20h/vko töitä + opiskella sinä aikana kun tyyppi on 1,5-2v, varmaan tulee sit myös pidettyä päikkypäivät vähän lyhempinä mut ei välttämättä semmosta kokonaista lapsivapaapäivää. 4-päivänen viikko olis kyllä ihana ihan pysyvästi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen syvästi kateellinen nelipäiväisestä viikosta! 2-vuotiaani kanssa hengailu on parasta ja itkettää ja ahdistaa aina maanantaisin. Osa-aikaisuuteen ei kuitenkaan ole mitään tsäänssejä (taloudellisesti olisin valmis tinkimään paljosta ollakseni enemmän lapseni kanssa, mutta sairaalatyössä työnantaja ei suostu joustoihin. Pitää joko luopua itseä kiinnostavasta työstä kokonaan tai sitten niellä nämä työehdot).
Teidän arki vaikuttaa ihanalta.:)
T. erikoistuva lääkäri

Vierailija (Ei varmistettu)

Minäkin niin haaveilen lyhennetystä työajasta! Lapset ovat 5 ja 3 jo, mutta tuntuu kokoajan että tämä yhtälö, jossa molemmat vanhemmat tekevät täyttä työaikaa ja työmatkoihinkin menee aikaa, on liian rankka. Rahallisesti olisin valmis vähempään, mutta aloitin uudessa työssä vuodenvaihteessa joten minulla ei periaatteessa ole oikeutta lyhennettyä työaikaan. Lisäksi en heti kehtaa olla sitä pyytämässäkään, koska tiedän että se aiheuttaa erikoisjärjestelyjä. Mutta syksystä ehkä! Ellei mies päätä jäädä opiskelijaksi, sitten ei enää ole varaa mutta toisaalta siinä on aikaakin enemmän :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä on kanssa tuollainen juuri kaksi täyttänyt poika ja 80% työaika on kyllä suurinta luksusta tässä vaiheessa. Mä teen 6h päiviä, mikä mahdollistaa pojalle meidän puolen tunnin työmatkoista huolimatta sopivan pituiset päivät ja vähentää kaikkea säätöä noin 100% :) eli voidaan aamuisin lähteä rauhassa tarhaan, mä ehdin tehdä sopivasti töitä ja hakeakin toisen päiväkodista ajoissa. Ja miten oudolta tuntuu, että tätä kaikkea yhteiskunta vielä tukee!

Jotenkin suhtauduin työajan lyhentämiseen tosi skeptisesti aiemmin, mutta työkuorma on pysynyt järkevällä tasolla ja homma tuntuu sopivan juuri meidän perheelle tosi hyvin. Arkivapaa olisi kyllä kiva ajatus, mutta meidän pojalle päiväkotiin paluu voisi olla liian rankkaa näin alussa maanantaisin, jos kotimoodi ehtisi jäädä enemmän päälle... Ja juuri nyt tuo jousto jokaisessa päivässä on vielä ihanampi :)

HP (Ei varmistettu)

Olen tehnyt nelipäiväistä työviikkoa siitä asti kun lapset aloitti päiväkodissa eli nyt puolitoista vuotta. Lapset on vauhdikas kolmikko, 5-vuotias ja kaksi 3-vuotiasta, ja usein tuntuu, että helpommalla pääsisin töissä :D Mutta kyllä niin minä kuin lapsetkin nautitaan tästä järjestelystä tosi paljon. Ihaninta on kiireetön arkiaamu! Tarkoitus on jatkaa lyhennettyä työaikaa hamaan tulevaisuuteen, ehkä jopa siihen asti kun pienemmät lopettaa tokaluokan.

Koska mun palkka on toki laskenut vähennetyn työajan mukaisessa suhteessa 20% täydestä, tasoitamme tätä säästämällä mun eläkerahastoon enemmän kuin miehen vastaavaan. Tämä kompensoi ainakin osittain taloudellisen "uhrauksen" eli pienemmän eläkekertymän, jonka lyhennetty työaika aikaansaa.

Irene Naakka (Ei varmistettu) http://mutsie.fi

"Yleensä me räntätään koko päivä feminismistä. Me kiihdytetään toisemme eeppisiin tiloihin ja oikein vauhkoonnutaan kaikesta shaissesta, jota kullakin viikolla ollaan kohdattu omassa elämässä tai mediassa. (Voi kun joskus taas kerkeäisin vähän referoida meidän pikku rageiluja tänne blogiin!" --> voitteko pliide aloittaa podcastin tekemisen!!

Maikku (Ei varmistettu)

Mun napero menee jo syksyllä eskariin, mutta teen taas/edelleen 4-päiväistä työviikkoa. Ja jo valmiiksi suren, että tämä on viimeinen mahdollisuus, sillä eskaria on sitten myös perjantaisin :(

Välillä olen tehnyt myös täyttä työaikaa (ja täyttä palkkaa <3), mutta kyllä tämä on kaikkien taloudellisten ja muiden uhrauksien väärtti. Kun vielä teen yhden etäpäivän joka viikko, jolloin työmatkoihin käytetyn ajan voi käyttää aamulepposteluun, niin stressisykkimisaamuja on viikossa vain kolme.

Ainoa mikä tässä tilanteessa harmittaa on se, että kukaan lapsen kaveri ei ole enää perjantaivapailla. Niinpä me hengataan kaksin kahviloissa ja museoissa se perjantai, ja joskus lapsi vähän jo kaipailee päiväkotikavereiden seuraa silloin...

Että voitteko pliiiis pitää jonkun feminismipainotteisen lounasblogimiitin joku perjantai? :)

Lkjj (Ei varmistettu)

Mä olin himassa ainokaisen kanssa siihen kun hän täytti 2 v 8 kk. Sitten vielä vuoden tein 4-päiväistä työviikkoa. Perjantaivapaat oli parhautta. Mulla on edelleenkin hieno fiilis torstain duunipäivien jälkeen; laskeudun lievästi jo viikonvaihteeseen, vaikka perjantaisin vääntäydyin yleensä toimistollekin..!
Nyt hänen siirtyessä koulutielle, ajattelin siirtyä taas 4-päiväiseen työviikkoon. Mulla on kai mahdollisuus vielä pari vuotta elää sitä elämää.
Mies on juuri siirtymässä taas myyntiduuniin globaaliin organisaatioon ja veikkaan et häntä ei jatkossa paljonkaan innosta kotityöt jne.

Nannananna (Ei varmistettu)

Teen tällä hetkellä 80% työaikaa eli joka viikko meillä on lasten (5 ja melkein 3 vuotta) arkivapaa. Välillä teen viikonloppuvuoroja, tällöin arkivapaita osuu jollekin viikolle kaksi! Tarkoitus on jatkaa näin syksyyn saakka, jolloin isompi menee eskariin. Mutta kovin houkuttaisi jatkaa lyhennettyä viikkoa taas kun lapsi on koulussa.
Arkivapaa on kyllä ihan parasta. Aamun saa olla rauhassa, pystyy hoitamaan asioita ja ihan vaan keskittymään lapsiin kunnolla.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.