Neljä oppiani perinnöstä

Tämän päivän Melkein kaikki rahasta –jaksossa on oikein semmonen kunnon perintö Q&A, jossa käydään läpi perintöaiheisia kysymyksiä. Niitä tuli valtavasti, sillä perintö mietityttää, ja se saattaa olla monella 20–40-vuotiaalla olla jollain tavalla ajankohtainen (ja tämän ikäisiä suurin osa mun ig-seuraajista on).

Pyysin jaksoon vieraaksi Sanna Svahnin, joka on yksi mun suosikki-asianajajista (koska kyllä toimittajalla nyt suosikki-asianajaja täytyy olla!). Olen haastatellut vuosien varrella Sannaa moneen eri julkaisuun, niin tuntui luontevalta pyytää häntä studioon juttelemaan perinnöstä.

Sannan kanssa jutellessa olen oppinut muutaman jutun:

Ensinnäkin: Perinnössä ei kannata kikkailla aivan loputtomiin välttääkseen veroja, vaan joskus kannattaa miettiä käytäntöä enemmän kuin rahaa. Sanna on nähnyt harmillisia tapauksia, jossa isovanhemmat ovat vaikkapa testamentanneet alaikäisille lapsenlaspille suoraan suvun mökin. Tällä on vältetty yhden sukupolven verot. Sitten on kuitenkin käynyt niin, että ei ole ollut aikuista hoitamassa mökkiä, jolloin se on rapistunut lopulta käyttökelvottomaksi.

Me olemme esimerkiksi saamassa perinnöksi aikanaan tuon meidän kunnostamamme huvilan (se on vielä papan nimissä). Moni on kysynyt, että eikö ole nyt typerää kunnostaa se ennen kuin se on meidän nimissä. Että perintöveron määrä nousee, kun se on paremmassa kunnossa. No, näinhän se on, mutta me emme voi tietää, milloin pappa siirtyy ajasta iäisyyteen, hän saattaa elää tyytyväisesti vaikka vielä kymmenen vuotta. Siinä ajassa tuo huvila olisi rapistunut käyttökelvottomaksi ja meidän lapset olisivat ehtineet kasvaa isoiksi. Pappa ei pysty jättämään sitä enää ennakkoperintönä, koska hänen muistisairautensa on edennyt niin pitkälle, ja me emme voi tehdä tällaisia ratkaisuja hänen puolestaan. Niinpä ajattelin, että se on vain rahaa, mieluummin otamme huvilan täysillä käyttöön nyt kuin vain odottelisimme hamaan tulevaisuuteen.

Toiseksi: Pesä kannattaa oikeasti jakaa. Sellainen, että suku omistaa jonkun paikan, johtaa usein siihen, että kellään ei ole kunnon vastuuta, mutta oikeuksia moni haluaa ottaa. Jos pesää ei jaa, niin se jää seuraavan sukupolven murheeksi, ja serkkujen tai pikkuserkkujen kesken hommia on vielä vaikeampi setviä. On olemassa pesiä, jotka ovat olleet jakamatta vuosikymmeniä. Niiden setviminen on aikamoista hommaa.

Kolmanneksi: Kun miettii omaa testamenttiaan, kannattaa asiasta kysyä ja keskustella niiden kanssa, joille sitä perintöä on tulossa. Tällä välttää perillisten kesken isoja riitoja. On reilumpaa keskustella asioista vielä silloin, kun voi itse perustella päätöksensä perillisille. Että miksi tuo saa mökin ja tuo veneen. Vai haluavatko ne edes mökkiä tai venettä? Jollekulle mökki olisi hirveä taakka. Sanna sanoi myös, että hän suosittelee aina testamentin oheen kirjoittamaan kirjeen, jossa valintoja perustellaan.

Pahinta on, jos vaikka joku lapsista kokee, että perintö kertoo siitä, että vanhempi rakasti jotakuta toista lasta enemmän. Se voi jättää syviä haavoja ihmisten väleihin, mikä on tosi surullista.

Neljänneksi: Avioehto kannattaa tehdä, ja testamentti siinä samassa. Jaksossa kerrotaan, miksi näin on. Mutta hitto kun en ole saanut aikaiseksi! Pitäisi nyt vain kalenteroida hetki tälle ja hoitaa homma kuntoon.

Podcast-jaksossa on paljon lisää asiaa perinnöstä. Suosittelen myös lukemaan tämän Ylelle kirjoittamani jutun, jossa puhutaan perinnön aiheuttamista tunteista. Siinä psykologi Soili Poijula puhuu muun muassa primääri- ja sekundäärisistä tunteista, jotka muun muassa liittyvät vahvasti läheisen kuolemaan. Periminen voi laukaista samanaikaisesti monenlaisia fiiliksiä: surua, vihaa, katkeruutta, iloa, toivoa, häpeää, syyllisyyttä. Se ei ole todellakaan mikään läpihuutohomma.

Tänään illalla ig live kello 21! Vi hörs och ses!

Kommentit (13)
  1. Jakamaton pesä, check! Kertaa kaksi sukupolvea, check! Eli mun isän jäämistöön kuului osuus jakamattomasta pesästä (sukumökki, juhuu), mistä syystä tätäkään pesää ei ole jaettu (since 10 years and still counting). Onneksi muuta hallinnoitavaa ei tuosta ole (mutsi vastaa perikunnan rahoista ja maksaa sieltä meidän mökkilaskut). Fiksu neuvo olisi tietysti pyytää sen vanhimman pesän jakamista, mutta sitten on kyseessä sukulaiset joihin haluisi pitää välit (möksällä on omistajia kahdessa polvessa) ja aika suuret varallisuuserot (tyyliin jos mä haluisin ostaa muut ulos mökistä, niin se ois helppoa mulle, mutta ei taloudellisesti mahdollista niille, jotka mökkiä eniten rakastaa. Eli käytännössä mä maksan mökistä, jota en halua ja jolla en käy (pikkuhiljaa sen mökin kulut, vaikkakin pienet, syö mun perintöä). Se on hinta minkä maksan väleistä sukulaisiin. Olen ajatellut, että sitten kun vanhimmasta sukupolvesta aika jättää, niin on aika avata keskustelu serkkujen kanssa. Toisaalta, hassusti myös rakastan sitä maaplänttiä järven rannalla ja pikkumökkiä, joten toisaalta ajattelen että maksan siitä, että jos haluisin, niin mulla olisi mahdollisuus mennä sinne mäntyjen huminaan (oon siis käynyt mökillä viimeksi ehkä 20 vuotta sitten). En tiiä, tää on musta vähän vaikea juttu, joten siksi oon pääosin ajattelematta koko asiaa. Onneksi rahallinen arvo tässä kohtaa on mitätön, joten pystyn elämään tän turhan rahareiän kanssa.

    Omassa taloudenpidossa avioehto on kunnossa. Se oli itsestäänselvyys. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo ties kuinka kauan, mutta omat rahat on ollut aina (periaatteella yhteiset menot yhdessä ja sitten kumpikin tekee omillaan mitä lystää). Yhteinen omaisuus (aka asunnot) hankitaan siinä suhteessa mitä on hommaan sijoittanut (ensiasunnon ostossa pyöriteltiin omistusosuus sopivaksi kahden desimaalin tarkkuudella,uusimmassa vaan prosentin tarkkuudella :D). Testamenttikin on pohdinnassa, vaan ei olla saatu aikaiseksi. Tällä hetkellä kummankin perii yhteinen lapsi, mutta se ei välttämättä ole paras vaihtoehto tässä kohtaa, kun hiphei suurin osa omaisuudesta on yhteisessä kodissa, joka ei ole helposti realisoitavassa rahaksi, jos huonosti kävisi.

  2. Tämä kohta oli varmaan joku pieni ajatusvirhe: ”Pappa ei pysty jättämään sitä ennakkoperintönä, koska hänen muistisairautensa on edennyt niin pitkälle, ettemme voi tehdä enää tällaisia ratkaisuja hänen puolestaan.” Ettehän te toki voisi tehdä hänen puolestaan tuota ratkaisua missään tilanteessa, vaan pappa ei nyt itse pysty enää asiaa päättämään. 🙂 Perintöaihe on varmasti monelle hyödyllinen, ja hyviä pointteja nuo tässä nostamasi.

    Suositus avioehdosta ilman mitään kommenttia sisällöstä kyllä on vähän siinä ja tässä. Joku voi ymmärtää, että avio-oikeuden täysin pois sulkeva avioehto on aina kannattavaa tehdä.

    1. Totta, tuosta puhuu tärkeä ja-sana, eli me emme voi siis tehdä tuollaista päätöstä hänen puolestaan.

      Musta avioehto kannattaa tehdä juristin konsultaation avulla, jotta molemmat ymmärtää sata pros, mistä on kyse. Itse ajattelen, että nykyisen kaltainen avio-oikeus toisen omaisuuteen on vähän sellaista kummallista historian havinaa. Joitakuita se toki suojelee, mistä olenkin taannoin kirjoittanut jutun Ylelle, mutta noin yleisesti se on ehkä vähän hassu jäänne sellaisenaan.

      https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/11/01/avioehto-ei-aina-ole-reilu-ratkaisu-lue-milloin-sen-tekeminen-kannattaa

      1. Ja kiitos vielä! Fiksasin tekstiä! 🙂

      2. Ehkä ajattelen avioehtoasian niin, että koska usein naiselle voi olla ”kannattavampaa” saada avio-oikeus, tulisi avioehdon tekemistä suositella vähän sillä varauksella, että henkilö itse tajuaa mitä on sopimassa. Voi kyllä olla, että aliarvioin naisten taloustaitoja, ja hekin hoksaavat minkä sisältöisen avioehdon haluavat tai tarvitsevat! (Tai tosiaan hoksaavat kysyä asiantuntijalta – tätä minäkin suosittelen!)

      3. Avioehdon mahdollisuuksista ja erilaisista vaihtoehdoista pitäisi kyllä ehdottomasti käydä enemmän ja laajemmin keskustelua. Ainakin näin aika nuorten ihmisten keskuudessa huomaan paljon sellaista harhaluuloa, että avioehto on ihan täysin ”joko tai” -homma – että jos avioehtoa ei ole, niin avio-oikeus on olemassa, ja jos avioehto on, niin avio-oikeutta ei ole lainkaan mihinkään. Että ei ollenkaan hoksata, että sitä voi halutessaan käyttää vaikka ihan vain rajatakseen suvun rakkaan kesämökin avio-oikeuden ulkopuolelle, tai muuta vastaavaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *