Neljä tylsintä keskustelunaihetta ikinä

omena.jpg

Unet

”Näin viime yönä unta, jossa puhuin valtiovarainministerin kanssa eriarvoisuudesta.” Ooo! Sinä olet niin älykäs, että jopa alitajuntasi miettii poliittisa asioita öisin, oletpa etevä!

Älkää ikinä milloinkaan tulko selittämään unianne minulle. Unet ovat aivojen roska-astia, miksi kaataisitte sen sisällön minun päälleni? Jos romaanissa aletaan kertoa henkilön unesta, hyppään välittömästi seuraavalle aukeamalle. Mikäli kirjailija ei kykene selittämään hahmonsa sisäistä maailmaa ilman, että pitää horinoida unista, niin huonosti menee.

Poikkeus:

Okei, jos näette unta minusta, niin sitten voitte kyllä kertoa, että mitä minä olen siinä puuhaillut. Koska siinä mainitaan minä!

mätä omena.jpg

Oma tapa käyttää sosiaalista mediaa

”Minulla oli aiemmin tapana käyttää paljon enemmän Facebookia, mutta nykyään olen siirtynyt enemmän Instagramiin…” Kroooooh pyyyyyyh! Minullakin oli ennen tapana kuunnella musiikkia cd-levyiltä, mutta nykyään kuuntelen Spotifytä. Breaking news!

Poikkes:

Jos olet nähnyt hyvän klipin YouPornista, niin kerro ihmeessä lisää.

omena2.jpg

Populaarikulttuuriin kohdistuva nostalgia

”Muistatko vielä, kun televisiosta tuli Onnenpyörä?” Muistan. Se johtuu siitä, että en kärsi dementiasta. Joo, on kivaa, että meillä on jaettu kokemus siitä, että molemmat ovat katsoneet Onnenpyörää lapsena, mutta 1990-luvun tv-sarjojen listaaminen ei ole erityisen kiinnostavaa.

Poikkeus:

Jos asiasta on kulunut 50 vuotta, niin sitten saa puolestani jo nostalgisoida, koska kyseessä voi olla kiinnostava kulttuurihistoriallinen tieto. Tosin se, että joka kerta älypuhelinta käyttäessä kertoo, miten ”vielä 1950-luvulla oli lankapuhelin”, ei kamalasti herätä mielenkiintoani.

omena3.jpg

Harrastus, jota minä en harrasta

Kalastus, pokeri, frisbeegolf, kiipeily, joogaretriitti. En harrasta, ei kiinnosta. Toki jaksan kuunnella hetken aikaa jostain yksittäisestä onnistumisesta ja iloita toisen puolesta, mutta jos lähdetään menemään yhtään yksityiskohtaisempaan jorinaan, niin minä siirryn pääni sisällä johonkin ”onnelliseen paikkaan”. Esimerkiksi työstä on huomattavasti kiinnostavampi keskustella kuin satunnaisista harrastuksista.

Poikkeus:

Jos harrastat jotain omituista, kuten sota-ajan puhdetöiden keräilyä (Olli Kleemola, jaksan kuunnella omituisia edesottamuksiasi loputtomiin!) tai kauhuelokuvien katsomista (etenkin, jos puhutaan kauhuelokuvien juonista), olen valmis keskusteluun.

 

Tulkaa koska vain puhumaan minulle säästä tai joukkoliikenteen epäkohdista, kunhan ette puhu sanallakaan unistanne!

 

Mistä aiheista te ette jaksa keskustella?

 

Kuvassa: On olemassa hedelmällisiä keskusteluja ja sitten on mätiä omenia.

 

Lue myös:

Lomakuvien esittelemisen säännöt

Kuka näistä turistikuvaajista sinä olet?

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

 

Kommentit (61)
  1. Ah, mahtava postaus!

    En jaksa keskustella kovinkaan kevyesti. Aihe voi sinänsä mikä tahansa, mutta haluisin että siinä mennään heti aina liian syville ja vaikka uuteen tuttavuuteen nolon henkilökohtaisiin sävyihin. Jos keskustelu on sellaista kevyttä small talkia, siirryn nopeasti pään sisällä omaan onnipaikkaani (siis jos fyysinen poistuminen ei ole mahdollista).

    Tämän takia yleensä tiedän ihmisistä jotain todella raffeja henkilökohtaisuuksia, mutta mulla ei ole aavistustakaan jos joku on vaikka lähdössä lomalle.

    1. Hahahah, onnipaikka on paras paikka! <3

       

  2. En tiedä oliko tekstin tarkoitus olla satiiri ja en vain aamupöpperössä ymmärrä sitä, mutta mikäli ei, niin itselleni tuli jonkin asteinen harmitus (voi johtua sekin aamupöpperöstä). Kohtaan itsekin ihmisiä, joilla on paljon aiheita, jotka minua eivät kiinnosta, mutta koetan tiettyyn pisteeseen kuunnella silti. Harrastus, jota minulla ei ole? Ainahan voin kuunnella, josko kiinnostuisin vaikka itsekin. Unet? No ne ainakin omalla kohdallani kertovat usein esim. stressitasoista ja raportoin näistä omalle kumppanilleni tavallisten keskustelujen lomassa.

    Ja jokeri, 90-luvun lastenohjelmat. Kaukametsän pakolaisten sun muiden muistelu on välillä maailman ihaninta nostalgisointia. Ihanan keveää. Päivät täyttyvät jo muutenkin niin vahvasti ”akateemisista ympyröistä”, että välillä on ihan parasta oikeasti jutella jostakin aivottomammasta.

    1. Mulla myös heräsi jonkun asteinen vitutus. Neljä tylsintä keskustelunaihetta ikinä? Vaikka olisivatkin mielestäsi tylsiä niin et kuitenkaan ole keskustelujen ainoa osapuoli. Nuo kaikki keskustelut kuulostavat ainakin minun korviini ihan normaaleilta ja jopa mielenkiintoisilta. Mun mielestä on myös kohteliasta kuunnella keskustelukumppania, eikä vain keskustella siitä mikä omasta mielestä on kiinnostavaa. Tuskin kaikki sinunkaan suosikki aihepiirisi ovat muiden mieleen? Muiden juttujen arvottaminen sen perusteella mikä omasta mielestä on tylsää ja sen perusteella näide aihealueiden leimaaminen horinaksi on mielestäni vähän mautonta ja itsekeskeistä, vaikka yleensä blogistasi ja sen hengestä pidänkin.

      1. Hahah hyvä vaan, että disclaimer-kuningatar Jullurilla on pitkästä aikaa vähän mustaa huumoria! Tuntuu varmaan pahalta, jos tunnistit tekstistä itsesi.

        1. Ei asialla tarvitse olla mitään tekemistä sen kanssa puhuuko asiasta itse vai ei, mielestäni ”tylsien” aiheiden kuuntelu tiettyyn pisteeseen asti on keskustelukumppanin huomiointia ja hänen arvostamistaan. Ymmärrän, että tämä oli mustaa huumoria, mutta jos puhutaan aiheesta vakavammin, niin en koe oikeudekseni määrittää ja arvottaa toisten puheenaiheita, vaikka ne eivät omia kiinnostuksen kohteitani vastaisikaan 🙂

          1. Eihän tuossa sanottua, että Julia ei kuuntelisi vaan, että ne ovat tylsiä aiheita yleisellä tasolla. On myös jännä, että samaan aikaan voi tuomita ihmisen ja peräänkuuluttaa kuuntelun kohteliaisuutta. Please!

            1. Kiitos! 🙂

              Jep. Vielä huomio, että en tuomitse näistä aiheista keskustelevia ihmisiä tylsiksi, vaan yksinkertaisesti nämä aiheet

    2. Hehehe, vitsihän tämä oli. Mutta samalla totisinta totta! Nuo aiheet ovat musta oikeasti äärimmäisen tylsiä. Etenkin unet…kroooh!

      Se ei tietenkään tarkoita, ettenkö olisi itse juuri eilen horissut työhuonekavereilleni pitkät pätkät somenkäyttötavoistani tai pakottanut ystäviäni kuuntelemaan analyysiä elokuvasta, jota he eivät ole nähneet. Itse olen siis ihan yhtä boorrinkk keskustelija usein. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *