Neljän päivän työviikko voi olla normaali

Juliaihminen

Ne teistä ketkä lukevat Laura Tähkävuoren blogia, tietävät, että hän on nainen, joka ajattelee paljon. Se on mun mielestä ihanaa. Usein Lauran ajatukset ovat rauhoittavia, pitkälle vietyjä kokonaisuuksia, jotka luettuaan ihminen muistaa tai ymmärtää elämästä jotain olennaista. Tämä on yksi syy, miksi olen aina pitänyt Laurasta. (Tai sen viitisen vuotta, jolloin olen tuntenut hänet.)

Olin myös ihastunut, kun Laura kertoi syyn sille, miksi hän tekee neljän päivän työviikkoa, vaikka työnantaja tarjoaisi viittä päivää:

"Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee aikaa ajatella. Tykkään myös tehdä asioita hitaasti."

Ensinnäkin on miltei taianomaista, että joku tietää ja tunnistaa, millainen ihminen hän on. Toiseksi on hienoa, että joku järjestää elämänsä sellaiseksi, että hän kykenee toteuttamaan tätä ihmisyyttään parhaalla mahdollisella tavalla.

Juttelin Lauran kanssa 25 minuutin podcastin verran siitä, miksi hän ja minä teemme molemmat neljän päivän työviikkoa. Tajusimme yhden asian: Asiasta puhutaan termillä "lyhennetty työviikko", mikä tarkoittaa sitä, että yleisesti ajatellaan, on olemassa myös normaali työviikko, joka tarkoittaa viitenä päivänä 7,5 tuntia töitä, ja sitten on jotain normaalista poikkeavaa, tavallista lyhyempää ja se on tämä meidän systeemi, jossa tehdäänkin vähän vähemmän ja tienataan vähän vähemmän. 

Mutta kuten Morrissey laulaa: There is no such thing in life as normal. Viiden päivän työviikko ei ole mikään taivaasta tipahtanut totuus, jota meidän olisi orjallisesti joka tilanteessa noudatettava. Itse asiassa yhä suurempi osa ihmisistä tekee työnsä vähän eri tavoin. (Toki ehdottomasti suurin osa suomalaisista tekee edelleen juurikin tuon vaaditun työehtosopimuksen mukaisen 37,5 tuntia viikossa.)

Ja koska viittä päivää pidetään normaalina, suurimmalle osalle ihmisistä lyhyempi työviikko ei ole edes työnantajan puolesta ok, vaikka työntekijä toivoisi tätä. Toisaalta palkat saattavat myös olla sellaisia, että pienemmällä ansiolla ei elätä itseään ja perhettään. Mutta jotkut elättävät. Eräs pienipalkkainen lähihoitaja sanoi, että hän vain päätti järjestää elämänsä sellaiseen uskoon, että lyhennetty työviikko elättää hänet. Vapaa-aika on niin kullan arvoista. 

Joka tapauksessa on harmillista, ettei kaikille nelipäiväisyys ole mitenkään mahdollinen. Itselleni taas neljän päivän työviikko on alkanut tuntua normaalilta nyt, kun olen tehnyt sitä kaksi vuotta. Tai oikeastaan kaikenmuotoinen ja mihin aikaan tahansa tehtävä työ on alkanut tuntua normaalilta.

 

Kuuntele, kun minä ja Laura lietsotaan toisiamme aiheesta yhteiskunnan odotukset ja neljän päivän työviikko (tai kuuden tunnin työpäivä):

Melkein kaikki rahasta -podcastin uusin jakso Yle Areenassa.

Sitten vähän faktaa lyhennetystä työviikosta: Kuinka paljon se oikeasti laskee nettotuloja? Entä eläkettä? Kuka sellaisen voi saada? Mistä eri syistä ihmiset tekevät sitä? Pitää myös ottaa huomioon karu seikka siitä, että suurin osa tekee osa-aikaista ihan vain siksi, etteivät saa kokopäiväistä työtä.

Lue artikkeli osa-aikaisesta työviikosta Ylen sivuilta.

Ja hei, tänään taas illalla sekoilua:

Insta Live kello 21 Juliaihminen-instagram-tilillä

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Kannattaako asunnon ostaminen?

Haluatko lisää rahaa? Hanki sivutyö!

Miten fiksu ihminen päätyy ottamaan pikavippejä?

Kääk, olen väärällä alalla!

Paljonko lapsi oikeasti maksaa?

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

Lue myös:

Neljän päivän työviikko helpottaa elämää lapsen kanssa

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 
 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olen suurimman osan 15 vuoden työurastani ollut akateemisella vuosityöajalla (speksi: työtä 1600h/vuosi). Ei siis työaikaa, ei lomia ja yleensä ketään ei kiinnosta olenko töissä mihin aikaan, kunhan työt tulee tehtyä (ja käytännössä kun kyse on "kutsumus"ammatista, niin enemmän tunteja työhön kuin tuo nimellinen, on myös vaikeaa erotella mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, kun idea ongelman ratkaisuun saattaa tulla vaikka suihkussa ;D). Nuorempana se tarkoitti myöhään nukuttuja aamuja ja myöhään venyneitä iltoja toimistolla (joista jatkettiin sitten baariin pelastamaan mailmaa paskaa jauhamalla :D). Lapsiperheellistymisen jälkeen aikataulu shiftaantui päiväkodin takia normiin 8-16 toimistolla olemiseen, tosin olen tehnyt sen päätöksen että mieluummin olen lapsen kanssa enemmän iltapäivisin (joten lähden töistä aiemmin jos ei ole syytä olla toimistolla) ja jatkan illalla lapsen nukkumaan mentyä. Olen tehnyt myös osittaista työaikaa (sekä 3- että 4-päiväistä viikkoa), mutta sen toimivuus oli niin ja näin (lähinnä siksi, että tutkimusta on musta äärimmäisen haastavaa tehdä osa-aikaisesti, kun kaikenlaista muuta silppua tulee kuitenkin viemään työaikaa). Nykyään teen kuitenkin tuntimääräisesti vähemmän töitä kuin nuorempana, ihan vaan kun ei mulla ole aikaa. Olen tehnyt toisaalta muutaman vuoden tutkimusta kellokortillisessa työsuhteessa ja se vasta jännältä tuntui. Piti anoa etätyöpäivät erikseen, olla paikalla tietyn liukuman puitteissa ja työajaksi laskettiin vain toimistolla vietetty aika...alkuun koitin mennä niin, että työt pysyy työajalla, mutta eihän se toimi...

MinnaM
Itse Minna Mänttäri

Laura <3

Pinja Mitrovitch (Ei varmistettu) http://pinaycoco.fi

Moikka! Tää kuulostaa kyllä ehdottomasti sellaiselle, jota itsekin toivon tulevaisuudessa. Ajattelen kuitenkin, että ekaksi painetaan vähän pidempää duuniaviikkoa, vaikka sitten 6päiväistä, jotta voidaan tulevaisuudessa toteuttaa tämä 4päiväinen viikko. Tosin, tämä on ajatuksenjuoksua, mutta myös toisaalta hyvin ajankohtainen aihe kun oma yritys mielessä. Voisi sitä kenties yrittää painaa 4päivää ja 10h päiviä? En tiedä olisiko tämä kuitenkaan tehokasta, vaan nimenomaan tuossa 5-6päivää tasaisemmin töitä ehtii antaa luovuudelle ja hitaudelle aikaa.

yst. Pinja // www.pinaycoco.fi

ReettaM
Vähän vähemmän

Vitsit mikä sattuma, kirjoitin nimittäin juuri tänään postauksen samasta aiheesta meidän blogiin:
https://www.lily.fi/blogit/vahan-vahemman/pelastuisiko-maailma-neljan-paivan-tyoviikolla

Mun mielestä on tosi hyvä, että tällaisessa hypertehokkuutta korostavassa maailmassa puhutaan myös työn vähentämisen, hidastamisen ja vähemmän paahtamisen puolesta. Työtä arvostetaan niin paljon, että välillä tuntuu jopa jännittävältä kirjoittaa, että itse asiassa haluaisi mieluiten tehdä vähemmän. Usein työtä vähentäneetkin puhuvat laiskottelusta, joka aiheuttaa ainakin mussa helposti negatiivisia konnotaatioita (vaikka se ei negatiivista olekaan!)

Olisi hauskaa kuulla sulta käytännön kokemusta siitä, venyykö nelipäiväinen työviikko kuitenkin usein viikonlopuille tai iltoihin. Toisin sanoen, tuleeko neljässä päivässä kuitenkin tehtyä viiden päivän työt, vai onko kyse vähentämisestä myös työn määrässä?

Laura on ihana <3

Mä teen itseni työllistäjänä ihanteellisesti noin 6-tuntista päivää viitenä päivänä viikossa. Toki työvirtani ei ole tasainen, joten välillä on päiviä, jolloin töitä ei ole juuri ollenkaan, ja välillä päiviä, jolloin tuijotan ruutua 10 h. Noin pitkät päivät ovat kuitenkin ehdottomasti poikkeuksia, joiden vastapainoksi pidän sitten vapaata. Tämä toimii minulle parhaiten, koska pelkkä koneella istuminen on aika tappavaa, vaikka kotitoimistolla voinkin liikkua pöydän äärestä milloin vain (ja käynkin joka päivä koiran kanssa lenkillä kesken päivän). Työtehoni ei myöskään ole kovin hyvä, jos tuo 6 työtuntia päivässä ylittyy reilusti monena päivänä peräkkäin. Rohkenen myös väittää, että moni tavallisessa toimistötyössä oleva ei tee tehokkaasti töitä koko sitä 7,5 tuntia, jonka töissä viettää...

Mulle vapaa-aika ja joustava työaikataulu on tosi tärkeä, ja olen jo vuosia sitten hyväksynyt sen tosiasian, etten tule varsinaisesti rikastumaan. Olen kuitenkin pystynyt hankkimaan omistusasunnon enkä koe joutuneeni varsinaisesti luopumaan mistään tämän takia.

BT (Ei varmistettu)

Olen onnellinen, että vielä blogataan muustakin kuin ostetuista räteistä ja kreemeistä! Kiitos!

Ryyni
Kasviva kaupunki

Helmikuun alusta 80%:na..! Jee! Tuskin maltan odottaa. Vähän pelkään kyllä tuota, mistä ensimmäinen kommentoija mainitsee, eli sitä miten ehtii saada hommat tehtyä siinä ajassa, kun on kaikenlaista sekalaista hommaa.. Pakko saada. :)

Puoli miljoonaa pääomaa (Ei varmistettu) https://puolimiljoonaapaaomaa.blogspot.com

Minulla taloudellisen riippumattomuuden tavoittelu alkoi kolmipäiväisen työviikon luovuudesta. Vapaa-aika kasvattaa luovutta. Ajatukset ovat luovempia ja voivat johdattaa nopeammin lopputulokseen.

chaura
Misplaced

Just näin! Itsellä ei edellisissä työpaikoissa (hoitoalalla) edes ollut hajua mistään nelipäiväisestä työviikosta tai sen mahdollisuudesta, äitiyslomalta palasin uuteen työhön&paikkaan suoraan 100% työajalle ja se oli kar-se-aa!!! Uudessa työssä törmäsin sitten useaan nelipäiväisen työviikon tekijään, vaikutuin ja vaihdoin itsekin nelipäiväiseen heti kun se oli mahdollista. Työnantajan ei olisi ollut pakko tätä mahdollisuutta sijaiselle antaa, eikä yli 3-vuotiaan vanhemmalle (meidän muksu täyttää vasta keväällä 3), mutta tässä työpaikassa sitä suorastaan tuetaan, ja kaikki pienten lasten vanhemmat työsuhteesta riippumatta saavat halutessaan tehdä nelipäiväistä viikkoa siihen asti kun lapsi menee tokalle! Toki päivätyössä ilman vuorotyölisiä kaikilla ei ole siihen varaa, hoitoala kun ei ole mitenkään edes kohtuullisesti palkattu ala, mutta jos tähdet on kohdallaan (=kumppani tienaa enemmän) tai jaksaa elää säästäväisesti niin onnistuu ja on kyllä sen arvoista! Lisäksi pomo haalii usean nelipäiväistä viikkoa tekevän työntekijän jämäprosenteista sitten sijaisille duunia, jolloin useampi ihminen työllistyy ja kaikki jaksavat paremmin, kun ei tarvitse tehdä töitä liian pienellä henkilöstömitoituksella. Huippua!
En ollut aiemmin edes ajatellut tällaista mahdollisuutena, nyt olen sitä mieltä että niin kauan kuin meidän talous sen kestää, pysyn nelipäiväisellä. Olen tosi kiitollinen että siirryin lapsen saatuani tähän työpaikkaan, jossa pomo ymmärtää asian merkityksen työntekijän ja sitä kautta koko työyhteisön jaksamiselle. Työntekijän puolelta kyseessä on meillä lähinnä ilmoitusluontoinen asia.

Siguriina (Ei varmistettu)

Osa-aikatyötä vapaaehtoisesti tekevää pidetään jotenkin moraalisesti epäilyttävänä. Onhan se vaan jotenkin väärin, että voi keksiä muutakin sisältöä elämälleen kuin normi 8-16 arjen. Ja että voi omilla valinnoillaan mahdollistaa toimeentulemisen pienemmillä tuloilla. (Enkä siis tarkoita sosiaalituilla.) Vähän pidemmälle ajatteleva voisi nähdä yhteiskunnallisia etuja työn jakautuessa useammille, työkyvyn säilyessä pidempään ja sairaspoissaolojen vähentyessä. Mutta harva uskaltaa ajatella.

Kommentoi