Neljän päivän työviikko voi olla normaali

IMG_9460.JPG

Ne teistä ketkä lukevat Laura Tähkävuoren blogia, tietävät, että hän on nainen, joka ajattelee paljon. Se on mun mielestä ihanaa. Usein Lauran ajatukset ovat rauhoittavia, pitkälle vietyjä kokonaisuuksia, jotka luettuaan ihminen muistaa tai ymmärtää elämästä jotain olennaista. Tämä on yksi syy, miksi olen aina pitänyt Laurasta. (Tai sen viitisen vuotta, jolloin olen tuntenut hänet.)

Olin myös ihastunut, kun Laura kertoi syyn sille, miksi hän tekee neljän päivän työviikkoa, vaikka työnantaja tarjoaisi viittä päivää:

”Olen sellainen ihminen, joka tarvitsee aikaa ajatella. Tykkään myös tehdä asioita hitaasti.”

Ensinnäkin on miltei taianomaista, että joku tietää ja tunnistaa, millainen ihminen hän on. Toiseksi on hienoa, että joku järjestää elämänsä sellaiseksi, että hän kykenee toteuttamaan tätä ihmisyyttään parhaalla mahdollisella tavalla.

Juttelin Lauran kanssa 25 minuutin podcastin verran siitä, miksi hän ja minä teemme molemmat neljän päivän työviikkoa. Tajusimme yhden asian: Asiasta puhutaan termillä ”lyhennetty työviikko”, mikä tarkoittaa sitä, että yleisesti ajatellaan, on olemassa myös normaali työviikko, joka tarkoittaa viitenä päivänä 7,5 tuntia töitä, ja sitten on jotain normaalista poikkeavaa, tavallista lyhyempää ja se on tämä meidän systeemi, jossa tehdäänkin vähän vähemmän ja tienataan vähän vähemmän. 

Mutta kuten Morrissey laulaa: There is no such thing in life as normal. Viiden päivän työviikko ei ole mikään taivaasta tipahtanut totuus, jota meidän olisi orjallisesti joka tilanteessa noudatettava. Itse asiassa yhä suurempi osa ihmisistä tekee työnsä vähän eri tavoin. (Toki ehdottomasti suurin osa suomalaisista tekee edelleen juurikin tuon vaaditun työehtosopimuksen mukaisen 37,5 tuntia viikossa.)

Ja koska viittä päivää pidetään normaalina, suurimmalle osalle ihmisistä lyhyempi työviikko ei ole edes työnantajan puolesta ok, vaikka työntekijä toivoisi tätä. Toisaalta palkat saattavat myös olla sellaisia, että pienemmällä ansiolla ei elätä itseään ja perhettään. Mutta jotkut elättävät. Eräs pienipalkkainen lähihoitaja sanoi, että hän vain päätti järjestää elämänsä sellaiseen uskoon, että lyhennetty työviikko elättää hänet. Vapaa-aika on niin kullan arvoista. 

Joka tapauksessa on harmillista, ettei kaikille nelipäiväisyys ole mitenkään mahdollinen. Itselleni taas neljän päivän työviikko on alkanut tuntua normaalilta nyt, kun olen tehnyt sitä kaksi vuotta. Tai oikeastaan kaikenmuotoinen ja mihin aikaan tahansa tehtävä työ on alkanut tuntua normaalilta.

 

Kuuntele, kun minä ja Laura lietsotaan toisiamme aiheesta yhteiskunnan odotukset ja neljän päivän työviikko (tai kuuden tunnin työpäivä):

Melkein kaikki rahasta -podcastin uusin jakso Yle Areenassa.

Sitten vähän faktaa lyhennetystä työviikosta: Kuinka paljon se oikeasti laskee nettotuloja? Entä eläkettä? Kuka sellaisen voi saada? Mistä eri syistä ihmiset tekevät sitä? Pitää myös ottaa huomioon karu seikka siitä, että suurin osa tekee osa-aikaista ihan vain siksi, etteivät saa kokopäiväistä työtä.

Lue artikkeli osa-aikaisesta työviikosta Ylen sivuilta.

Ja hei, tänään taas illalla sekoilua:

Insta Live kello 21 Juliaihminen-instagram-tilillä

 

Kuuntele Melkein kaikki rahasta -podcastin aiemmat jaksot:

Kannattaako asunnon ostaminen?

Haluatko lisää rahaa? Hanki sivutyö!

Miten fiksu ihminen päätyy ottamaan pikavippejä?

Kääk, olen väärällä alalla!

Paljonko lapsi oikeasti maksaa?

Näin raha hiertää ystävyyssuhteisssa

Vastuullinen sijoittaminen trenaa nyt

Sijoittamisen ABC

Näin säästät vuodessa 3000 euroa ja 1500 kiloa kasvihuonepäästöjä

Näin et jää tappiolle parisuhteessa

Haluaisitko olla tyytyväisempi palkkaasi?

 

Lue myös:

Neljän päivän työviikko helpottaa elämää lapsen kanssa

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 
 
 

Kommentit (10)
  1. Mä olen suurimman osan 15 vuoden työurastani ollut akateemisella vuosityöajalla (speksi: työtä 1600h/vuosi). Ei siis työaikaa, ei lomia ja yleensä ketään ei kiinnosta olenko töissä mihin aikaan, kunhan työt tulee tehtyä (ja käytännössä kun kyse on ”kutsumus”ammatista, niin enemmän tunteja työhön kuin tuo nimellinen, on myös vaikeaa erotella mikä on työtä ja mikä vapaa-aikaa, kun idea ongelman ratkaisuun saattaa tulla vaikka suihkussa ;D). Nuorempana se tarkoitti myöhään nukuttuja aamuja ja myöhään venyneitä iltoja toimistolla (joista jatkettiin sitten baariin pelastamaan mailmaa paskaa jauhamalla :D). Lapsiperheellistymisen jälkeen aikataulu shiftaantui päiväkodin takia normiin 8-16 toimistolla olemiseen, tosin olen tehnyt sen päätöksen että mieluummin olen lapsen kanssa enemmän iltapäivisin (joten lähden töistä aiemmin jos ei ole syytä olla toimistolla) ja jatkan illalla lapsen nukkumaan mentyä. Olen tehnyt myös osittaista työaikaa (sekä 3- että 4-päiväistä viikkoa), mutta sen toimivuus oli niin ja näin (lähinnä siksi, että tutkimusta on musta äärimmäisen haastavaa tehdä osa-aikaisesti, kun kaikenlaista muuta silppua tulee kuitenkin viemään työaikaa). Nykyään teen kuitenkin tuntimääräisesti vähemmän töitä kuin nuorempana, ihan vaan kun ei mulla ole aikaa. Olen tehnyt toisaalta muutaman vuoden tutkimusta kellokortillisessa työsuhteessa ja se vasta jännältä tuntui. Piti anoa etätyöpäivät erikseen, olla paikalla tietyn liukuman puitteissa ja työajaksi laskettiin vain toimistolla vietetty aika…alkuun koitin mennä niin, että työt pysyy työajalla, mutta eihän se toimi…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *