Niitä ihmisiä

yliminä.jpg

Mä olen aina ihaillut niitä ihmisiä, jotka juovat kahvinsa mustana. Musta kahvi kupissa kertoo pettämättömästä tyylitajusta, kursailemattomuudesta. Mustan kahvin juojat ovat luovia, taiteellisia, tarvittaessa kovia. Aurinkolaisensa takana he istuskelevat kahviloissa, lueskelevat sanomalehteä välinpitämättömästi ja siemailevat hitaan harkitusti kahviaan. He eivät todellakaan ole niitä vässyköitä, jotka pitelevät kuppia kahdella kädellä olkapäät ylhäällä viltin alla luimistellen.

No. Itse olen juonut kahvini maidolla viimeiset kaksitoista vuotta. Mun etäisissä haaveissani on ollut olla mustan kahvin juoja, mutta olen aina ajatellut, että olen liian heikko sellaiseen. Sen sijaan olen lotrannut sinne kahviin kerman ja maidon irvokasta sekoitusta, soijamaitoa, milloin mitäkin moskaa.

Tänä syksynä päätin kuitenkin, että ihminen voi tiettyyn pisteeseen saakka olla juuri sitä mitä hän päättää. (Mihinkään ”jokainen on oman onnensa seppä” -paskaan sen sijaan en usko, koska kelle tahansa voi tulla vaikka aivoverenvuoto ja mites sitten se oman onnen seppäily?) Mutta tällaisissa asioissa voi vain päättää, että minä olen niitä ihmisiä.

 

Viime kerralla, kun päätin olla niitä ihmisiä, aloin kertoa ihmisille, että tykkään ajaa autolla. Musta on niin ankeaa, kun miehet ajaa ja naiset pelkäävät autoilua. Mulla ei ole omaa autoa (eikä toivon mukaan koskaan tulekaan). Siksi mun äbä on vuosien mittaan aina pakottanut mut Turussa rattiin, jotten alkaisi pelätä autoilua. ”Kyllä naisen pitää osata ajaa.” No, mä onnistuin siinä, ja nykyään ihan nautin pikku kruisailusta ja Samuli Edelmanin Tähtipölyä-kappaleen huudattamisesta aurinkoisella raitilla.

Ja tätä edellisellä kerralla, kun päätin olla niitä ihmisiä, opettelin juomaan kaljaa. Käytännössä katsoen täysin samoin perustein kun tuo autolla ajaminenkin: halusin olla yhtä cool kuin miehet. Onnistuin toki tässä vähän liiankin hyvin, ja nykyään kalia maistuu.

 

Takaisin kahviin. Nyt sitten ollaan tässä eletty jo kaksi viikkoa mustan kahvin juojan elämää. Välillä on toki tullut takaiskuja ja pieniä hyppyjä maitojunaan on tapahtunut. Mutta sitten taas olen jatkanut kohti haaveminääni. Tämä on johtanut hauskoihin sattumuksiin, kuten:

Kävin taas tuossa mun Helsingin lempparikahvilassani, Helsingin kahvipaahtimossa, kertomassa näistä tavoitteistani. (Kahvi maksaa siellä 1,5 e!!!!!) Siellä sanoivat, että kuppi mustaa kannattaa tulla ottamaan arkiviikon lopuksi, sillä perjantaiaamuisin on hyvää sumppia tarjolla. Kun sitten menin sinne perjantaina ja kysyin yhdeltä toiselta baristalta, onko tämä kahvilajike nyt sitten hyvä mustan kahvin juomisen harjoitteluun, se sanoi että ei kyllä hänen mielestään. Ai, miksei?

”Meillä on perjantaisin aina kaikkein voimakkainta kahvia. Ollaan sovittu noiden meklareiden kanssa siitä”, jäbä sanoi ja osoitti OP:n rakennusta.

”Ai miks?” kysyin.

”Ne vie niiden asiakkaat viihteelle torstaisin, niin on sitten sovittu, että perjantaina pitää saada semmosta, jossa on paljon ytyä.”

Arvostan.

 

Kuvassa: Jokaisen wnb- lifestyle bloggaajan peilistä heijastuu kiusaantunut puoliso kameran kanssa.

 

ps. Tätä blogia voi seurata myös Juliaihmisen fb-sivuilta! (Tiedän, blogin nimi on niin nolo, ettei tee mieli julkisesti klikata Tykkää-nappulaa.)

 

 

 

Kommentit (24)
  1. Aivan huippu diili kahvilalla ja meklareilla, arvostan!

    Mä olen oikeastaan aina juonut kahvini maidolla, mutta nyt viime kesänä siirryin ns. mustaan joukkoon, kun harjoittelupaikassa oli tarjolla vain kevytmaitoa. Olen siitä omituinen tyyppi, että tykkään kahvissani vain rasvattomasta maidosta, kevyt- ja täysmaito ja kerma maistuvat vaan jotenkin kauheilta! Jos ei ole rasvatonta tarjolla, niin meikkis juo mustana mieluummin. (Paitsi TAMKilla. Terkkuja vaan Campusravitan vatsahaavakahville. Ja erikoiskahvit tietty ihan erikseen, niihin kuuluu kunnon rasvainen maito.)

    Olen niin paatunut kahvinkuluttaja, että nyt kun tulin pari viikkoa sitten vaihtoon Belgiaan, oli ensimmäisenä ostettava oma kahvinkeitin (mutta koska tahdon olla jalo sielu, annoin muillekin luvan käyttää sitä). En tiedä onko vika keittimessä, keittäjässä, kahvissa, vai maidossa, mutta toistaiseksi en ole kyllä löytänyt toimivaa kaavaa. No, herääpä ainakin aamulla, kun kahvi on sitä luokkaa, että lusikka jää kuppiin pystyyn ja hiukset sojottavat kohti kattoa.

    1. Haa, mä taas juon yleensä mustana, koska en voi sietää sitä vähärasvaista tai rasvatonta litkua, mitä Suomessa maitokahvina yleensä tarjoillaan. Se sekoitettuna hetken seisoneeseen sumppiin on jotain kammottavaa. Kunnon kerma on sit eri asia!

      Muutenkin olen tehnyt tiukan mutta horjuvan päätöksen, että kahvi on nautintoaine, joten minähän en mitään seisonutta kultakatriinaa kittaa. Tummapaahtoista olla pitää.

    2. Omg! Mihin päin Belgiaa? Mäkin olen ollut siellä vaihdossa, Brysselin vieressä sellaisessa omituisessa Louvain la Neuven kaupungissa. Sieltä sai muistaakseni ok kahvia (keskieurooppalainen kahvilakulttuuri!) mutta oluen juomiseksihan se meni.

      1. Brugge! Aivan ihana kaupunki, kuin suoraan postikortista. Kahviloista saa kyllä hyvää sumppia, mutta se ei auta aamulla kun pitäis saada silmät auki 😀 Mut ainakin olut on kyllä hyvää. Nam!

        1. Brugge on niiiin ihana. Ja rakastan Belgiassa sitä et mihin tahansa pääsee junalla opiskelijana halavalla! Onko siellä edelleen se 5 e mistä tahansa minne tahansa -lippusysteemi käytössä?

          Ja Bryssel nyt tietty on aivan super, kuten myös Antwerpen – the cool fashion city. <3

    3. Täällä toinen belgian-asukki. Mun kahvikaavaan kuuluu dessert-kahvi (joka vastaa tummapaahtoista presidenttiä. ehkä?) sekä brita-kannulla suodatettu vesi. Ei tarvii koko ajan olla putsaamassa kalkkia keittimestä 😀

      1. Eikä! Hyvä vinkki, mä ostin lidlistä jotain reilun kaupan kahvia (sattui olemaan selitykset myös suomeksi, voi olla että olin hiukan puolueellinen..) mutta täytyypä katsoa jos sieltä saisi tollaista myös! Ps blogi meni seuraukseen naps!

        Ja toi kalkkiasia. Voi jeesus, sitä kyllä meinaan on. Asun ihan upouudessa talossa (niin uudessa että rakennus on vielä kesken) ja parin viikon käytöllä kaikki hanat on jo ihan  mahdottoman näköisiä. Hyviä kalkinpoistovinkkejä otetaan vastaan…

        1. Ainakin paikallisella pauligilla eli douwe egbertsillä sekä carrefourin ja delhaizen omilla merkeillä on tota dessert-paahtoa. Kalkkiin ei taida auttaa muu kuin Antikalin tapaiset kalkinpoistoaineet ja jos luomumpaa linjaa kaipaa, niin puolikkaalla sitruunalla hinkkaamalla saa hanat kiiltäviksi. Suihkupäähän sais myös sellasia vesisuodattimia, mutta en oo vaivautunu. Tervetuloa seuraamaan! Ja sori Julia, kahvikeskustelu lähti vähän rönsyämään 😀

          1. Belgia ja kahvi, siinä kaksi mieliaihettani, joten antakaa palaa 🙂

  2. Ihana aloitus uuteen työpäivään, lukea kuuluvansa cooliin joukkoon! Mä oon juonut kahvini mustana jo 20 vuotta, ekan vuoden aikoinani läträsin maidon kanssa.

    1. Vielä jonakin päivänä mäkin pystyn sanomaan, noin vain ohimennen, että oon juonut kahvia mustana 20 vuotta!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *