Maailman suloisin déjà-vu

Ai niin, tältä se tuntuu, kun uninen pikkiriikkinen vauva jännittää selkänsä kaarelle ja nostaa kädet jäykkänä ylös, kun nostan sen syliin.

Näin helpottavalta se kuulostaa, kun vauva röyhtäisee (kuin litran kiljua vetänyt raavas mies) pitkän hytkyttelyn jälkeen.

Olin ehtinyt unohtaa sen, miten pieni muuttuu raukeaksi ja kroppa rentoutuu, kun se on saanut päkerrettyä pikkuruisesta vartalostaan ison kakan ulos.

Miten suloinen on sen pienen nyrkin tarraus, kun ojennan sille etusormeni.

On ihanaa palauttaa mieleen, se hetki, kun vauva on nukkunut monta tuntia ja herää hirmu nälissään hamuamaan alkukantaisen vaiston varassa huulilleen maitoa. Ja sitten, kun se saa suunsa rintaan, se ottaa jämäkän, vähän rintaani kipristävän otteen ja alkaa syödä posket lommolla. Miten taivaallista.

Kun vauva maiskuttelee unissaan merkiksi siitä, että olisi päästävä taas syömään. Ja jos ei heti anna rintaa, niin maiskuttelu sen kun vain kovenee. Ja miten kenenkään maiskutus voi kuulostaa niin ihanalta?

Kun se itkee kovasti ja rauhoittuu välittömästi päästyään sylini turvaan.

Miten se alkaa pienillä märillä huulillaan hamuta poskeani, olkapäätäni.

Kuinka viattomilta ja uteliailta vauvan silmät näyttävät sen katsellessa sylistä maailmaa.

Miten avuton pieni pötkäle onkaan, kun se ei liiku mihinkään ilman, että sitä itse nostaa, mutta kädet ja jalat viuhtovat.

Miten suloisesti pieni säpsähtelee unissaan.

On niin ihana nähdä taas, miten iloisena hyvin yönsä nukkunut vauva herää aamuun. Se jokeltaa, hymyilee ja heiluttelee vinhasti pieniä raajojaan.

Miten se äheltää vatsallaan pientä mutta painavaa päätään ylös.

Miten sen jatkuva kujerrus ja ölinä pakahduttaa koko sydämen ja sielun syöveret.

Miten sen voi oppia tuntemaan niin, että tietää miltei aina, mikä pientä itkettää tai miten sen saa hymyilemään.

Nyt tiedän kokemuksesta, että nämä hetket menevät hirmu nopeasti ohi. Tilalle tulee uusia ihania hetkiä, mutta nyt minun täytyy imeä tuota vauvaa ja tätä aikaa itseeni.

Lue myös:

Lapsi on Narnian kaltainen ääretön ja ikuinen paikka

Paratiisissa

Kommentit (4)
  1. Emmää kestä miten ihanaa. Oman esikoisen laskettu aika on kahden viikon päästä. 🧡

    1. Voi että, onnea tuhannesti! <3 Niin ihania aikoja on edessäpäin!

  2. ❤️ Esikoinen aloitti päivähoidon, kuopus jäämässä nyt vauvavuoden jälkeen kotihoitoon minun palatessa töihin. Niin monta hetkeä, jotka haluaa painaa syvälle muistiin – tunnistan kuvaamistasi jokaisen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *