Nyt on hyvä aika käydä keikalla

Voi miten ihanalta tuntui käydä pitkästä aikaa keikalla! Matkustimme naapurin perheen kanssa paikallisjunalla Leppävaaran asemalle, jonka vieressä kohoaa hieno Sellosali. Meidän naapurin perheen isä on ollut siellä vuosia tuottajana, ja sivistyksessäni on ollut suuri aukko, kun en ollut tähän mennessä käynyt siellä. Mutta nyt asia viimein korjattiin!

Emmekä menneet mille tahansa keikalle, vaan Alpun lempibändiä katsomaan: Mutaveijareiden keikalle*.

Yksi päävokalisteista on myös Alpun muskariopettaja Leena. (Hänestä olen ennenkin sanonut, etten voisi kuvitella parempaa muskariopettajaa: Hän on aivan täysillä lasten kanssa messissä, mutta samaan aikaan hänellä on huumorin pilke silmäkulmassa, kun me vanhemmat etenkin aikoinaan vauvamuskarissa olimme vähän ulalla koko hommasta.)

Keikka oli aivan upea! Etukäteen tiesin, että Alppu tulee kyllä eläytymään suosikkibiiseihinsä (Saimaannorppa ja Mutaveijarit). Mietin kuitenkin, mahtaako 1 v 4 kk Didi viihtyä 45 minuuttisessa konsertissa. Mutta kyllä viihtyi! Hän hyppi ja heilui, jamitteli menemään oikein kunnolla. Okei, puolen tunnin jälkeen hän olisi halunnut juosta fanittamiensa esiintyjien kanssa lavalle ja sydämistyi syvästi, kun jouduin estämään tämän. Nimittäin tällä keikalla sai jamitella vain omasta tuolista käsin – turvatoimet oli viety huippuunsa.

Tuolla oli myyty vain neljäsosa paikoista: joka toinen rivi ja joka toinen paikka. Oli siis todella väljää, enkä usko että olin missään vaiheessa edes metrin päässä kenestäkään tuntemattomasta ihmisestä. Ymmärrän turvajärjestelyt, sillä mikään venue ei nyt haluaisi tulla kuuluisaksi siitä, että on vahingossa toiminut viruslinkona tänä syksynä.

Olo oli siis turvallinen. Samalla kuitenkin mietin, miten tällainen neljäsosasalillinen voi olla mitenkään kannattavaa. Tiedän, että tavallisesti nämä keikat myydään loppuun, sillä kyseinen lastenbändi on tosi suosittu. (Olemme itse jääneet joskus nuolemaan näppejä, kun olin ajatellut ostaa lipun vasta seuraavana päivänä.)

Keikkapaikkojen on kuitenkin maksettava esiintyjille täysi palkkio, vaikka väkeä olisi vain neljännes. Tällä matikalla on helppo laskea, että mieluummin sitten ollaan järjestämättä kokonaan. Tämä taas johtaa siihen, että kulttuurin tekijät eivät saa rahaa mistään. Tulee kiusaus vaihtaa alaa, minkä ymmärrän täysin.

Aino Miikkulainen kirjoitti Hesarissa hyvin: ”Kun pandemia joskus on selätetty, toivon, ettei liian moni kulttuurialan toimija ole jo vaihtanut alaa. Kevään eristys jos mikä näytti, että tarvitsemme taidetta ja viihdettä elämäämme.”

Ajattelen, että on tärkeää, että tällaiset Sellosalin kaltaiset julkisen rahan instanssit pitävät nyt konsertit ja kulttuuritapahtumat pyörimässä vajaille katsomoille – vaikka sitten tappiollisina. Se on suora kädenojennus kulttuurialan työntekijöille.

Meille perus pulliaisille jää tehtäväksi käydä näillä keikoilla. Totta kai vain terveenä ja hygieniasta kunnolla huolta pitäen ja oman uskalluksensa mukaan. Itse kuitenkin olen tuntenut oloni tähän mennessä sekä elokuvissa että tuolla keikalla tosi turvalliseksi. Missään ei ole ollut ryysistä ja henkilökunta on ohjeistettu pitämään huolta turvallisuudesta.

Kyselin Sellosalista, että mille lasten keikoille heillä olisi vielä lippuja myynnissä.

Sieltä vastasivat, että syksyn Lasten lauantaissa on vielä tilaa 10.10. Orffit ja Mikkelin kaupunginorkesterin keikalle sekä 21.11. Ti-Ti Nallen talviriehaan.

Lisäksi Sellosalissa on arkiaamuissa esityksiä jotka on pääsääntöisesti suunnattu päiväkotiryhmille, mutta niihin myydään myös ihan normilippuja yksittäisille katsojille, niistä esimerkkinä ti 3.11. Päistikka17.11. Voihan Naatti ja 8.12. Nukketeatteri Sampon jouluklassikko Joulu tulla jollottaa. (Joulu tulla jollottaa -esitykseen aion ainakin itse mennä! Jo neljättä vuotta putkeen, hehehe.)

*Saimme liput keikalle Sellosalista. 

Kuvat: Mutaveijareiden pressikuva on Antti Kokkolan ottama

Kommentit (47)
  1. Moi!

    Vaikka turvavälit on hienosti huomioitu, noin pitkän ajan viettäminen samassa tilassa on jo merkittävä altistus. Erityisesti kun mukana on laulamista. Vrt. Naistenpäivän konsertti, jossa joo toki ei ollut huomioitu turvavälejä, mutta kyse ei ollutkaan siitä että positiivinen olisi tartuttanut vain lähellään ilman turvavälejä olleet.

    Siispä en sanoisi varsinaisesti, että nyt on hyvä aika käydä keikalla. Mutta en siis ole sitä mieltä että tällaiset tapahtumat pitäisi kieltääkään, kunhan jokainen menijä huomioi ottavansa varsin suuren riskin.

    1. Jep, tämä on oikeasti todella hankala yhtälö. Tällä hetkellä oma sympatiani on vain niin vahvasti kulttuurintekijöiden puolella. Olen jutellut kymmenien lomautettujen tai sellaisten kulttuuri-ihmisten kanssa, joilta on yhtäkkiä kadonnut kalenterista aivan kaikki työt. Se surettaa minua valtavasti, ja haluaisin antaa heille kaiken mahdollisen tukeni.

      Toki jos tilanne muuttuu ja tartuntaluvut lähtevät kovaan nousuun, niin oletan myös, että THL ja hallitus antavat uusia ohjeistuksia. Nyt noudatan kaikkia annettuja ohejistuksia mutta samaan aikaan pyrin myös jatkamaan elämääni, vaikken pidä tätä syksyä millään mittapuulla mitenkään normaalina aikana.

    2. - anonyymi -
      22.9.2020, 14:48

      Samaa mieltä. Parasta on pysyä poissa tilaisuuksista/paikoista, joihin ei ole suoranainen pakko mennä.

      1. Jotenkin tuntuu että nämä ”älkää käykö missään” -tyypit tai heidän läheisensään eivät työskentele kulttuuri- tai tapahtuma-alalla….

        1. - anonyymi -
          22.9.2020, 17:35

          Meneehän niitä työpaikkoja – ei voi mitään.
          Rahat tai henki, kumman valitset?

          1. Kieltämättä nyt, kun koronatilanne on selkeästi pahenemassa, tällaiset postaukset tuntuvat vähän oudoilta. Toki jokainen saa käydä keikalla, mutta miksi kannustaa noinkin vahvasti muita menemään. Jos korona osoittautuu ilmalevitteiseksi, kuten nyt näyttää olevan, eivät turvavälit riitä, jos iso joukko ihmisiä on kohtuullisen pitkään samassa tilassa. Kulttuurialaa ja musiikkikenttää voi käsittääkseni tukea myös muilla tavoilla – olisiko voinut vinkata näistä vaihtoehdoista?

            Toisaalta ei sille voi mitään, jos kulttuuriala tässä koronarytäkässä supistuu ja/tai uusiutuu. Kurjaa kulttuurialan ihmisten kannalta, mutta koko ajanhan niin sanottua luovaa tuhoa tapahtuu muutoinkin ja kriisien keskellä se on yleensä erityisen nopeaa. En siis ajattele, etteikö kulttuurialaa pitäisi tukea lainkaan, mutta eihän kaikkia mahdollisia ammattiryhmiä, etenkään jos kyse ei ole ns kriittisistä aloista, voi tekohengittää läpi korona-ajan, joka voi kestää (ainakin jollain tasolla) vielä useamman vuoden.

            1. Kiitos Linnea — hyvin kiteytit Julian postauksen ongelmallisuuden!

            2. Linnea_ jotenkin tosi kylmää puhetta tämä ”luova tuho ” -ajattelu tässä kohdassa. Tässä ei ole kyse siitä, että kulttuuri uudistuisi jotenkin uudella ja kiinnostavalla ”luovalla” tavalla vaan siitä, että ihmisten rahat loppuvat, elinkeino menee alta, unelmat ajavat karille.

              Tämä on täysin poikkeuksellinen ja ennakoimaton tilanne, joka kohtelee eri ammattikuntia hyvin eriarvoisella tavalla.

              Masentaa myös tämä jako ”kriittisiin aloihin” ja ”ei-kriittisiin aloihin”. Minulle kulttuuriala on kriittinen ala, ja uskon että näin onneksi ajattelee moni muukin.

              1. Sama täällä; kulttuuri on elinehto, merkittävästi paljon enemmän kuin jotain tarpeetonta krääsää valmistavat yritykset tai myyvät kaupat, saati mainosblogit joiden kirjoittajat kehtasivat hakea tukirahoja. Kulttuuri on valtava tekijä sivistysvaltiossa ja henkisessä sitkeydessä haastavina aikoina.

                1. Tietysti jokainen saa pitää kriittisenä alana ihan mitä haluaa, mutta itse priorisoin esimerkiksi maatalouden ja terveydenhuollon kulttuurin ja monen muunkin alan edelle. Toki kriisin keskellä tarvitaan myös kulttuuria (olihan sota-aikanakin ns viihdytysjoukkoja jne), eri asia sitten, miten paljon ja missä muodossa.

                  Symppaan kyllä kulttuurialan työntekijöitä, mutta symppaan kaikkia muitakin, joilta menee elinkeino alta, rahat loppuu ja unelmat palaa. Nyt esimerkiksi turvetuotantoa ollaan ajamassa alas, ja se tarkoittaa turvealalla työskenteleville (joista monet ovat koulupudokkaita ja uuden työn löytäminen voi olla vaikeaa) vaikeita aikoja. Tilanne on hankala erityisesti alan yrittäjille, jotka ovat voineet tehdä isoja investointeja. Mutta vaikka kovasti heitä symppaankin ja ymmärrän heidän tuskansa, en silti ajattele että turvetuotantoa pitäisi silti jatkaa. Sen sijaan ajattelen,että heitä (kuten kaikkia muitakin työnsä menettäneitä) tulisi tukea tässä siirtymävaiheessa.

                  1. Turvetuotantoon vertaaminen on mun mielestä tässä kohtaa hassua, koska kulttuurialahan ei ole mikään auringonlaskun ala, tai ilmastonmuutosta kiihdyttävä asia, päinvastoin. Mulle kulttuuri (musiikki, kirjat, tv-sarjat…) on kliseisesti sanottuna sitä, mikä tekee elämästä elämisen arvoista.

                    Nyt ei ole välttämättä pakko päästä live-keikoille, ei se ole elinehto. Mutta jos artisteja ei pystytä tukemaan esim. maksamalla niitä keikkalippuja, uutta musiikkiakaan ei synny. Musta kuulostaisi aika kamalalta skenaariolta, että esim. ensi keväänä ei ilmestyisi yhtäkään uutta albumia, kirjaa tai netflix-sarjaa. Jos kaikki näiden alojen tekijät jäävät työttömiksi, sillä on myös aika isoja vaikutuksia talouteen.

                    Kulttuuriala ei ole myöskään siirtymässä mihinkään koronan aiheuttamaan mustaan aukkoon, mutta jos sen alan työntekijät eivät saa mistään tukea, heidän on pakko siirtyä tekemään muita töitä. Mun mielestä asiat eivät ole niin mustavalkoisia, että pitäisi valita rahat tai henki. Riskiryhmään kuuluvia kukaan ei pakota menemään massatapahtumiin, mutta kyllä muilla ihmisillä on oikeus mennä niihin, ja myös suositella näitä tapahtumia blogissaan.

          2. Mie valitsen kyllä hengen.

            1. Miepä valitsin konsertin ja lennon myös ulkomaille, varovaisuutta noudattaen. I’m going to live while I’m alive. 😄

  2. Hyvä kommentti Elina! Julia näyttää vähät välittävän koronariskistä.

    1. Kulttuurin puolustaja
      22.9.2020, 14:08

      Julia puhuu pitkät pätkät siitä, millaisia turvatoimia kyseisessä konserttisalissa on tehty ja miten vain neljäsosa salin kapasiteetistä on täytetty, niin miten se sinun silmiisi näyttäytyy ”vähät välittämisenä”? Hohhoijakkaa.

      Itse kulttuurityöläisenä olen aivan hermoromahduksen partaalla, kun mistään ei tule rahaa ja kaikki keikat on peruttu eikä mitään tietoa, koska niitä taas järjestetään. Lämmittää sydäntä, että joku puolustaa meitä kulttuurityöläisiä näinä aikoina, jolloin ihmiset ovat valmiita tuomitsemaan pienimmästäkin asiasta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *