O ou, puhun lapselleni startup-kielellä

julia startup.jpg

Tiedättekö, kun käy niin, että käyttää joitain sanoja ja sanontoja sillä lailla ironiseen sävyyn, pilkatakseen jotain tiettyä kulttuurin muotoa?

Lopulta pilkka osuu omaan nilkkaan, ja sanonnat jämähtävät ihan vakioksi omaan kielenkäyttöön. Musta tuntuu, että puolet ankeimmasta työpaikkajargonista on jalkautunut juuri tällä lailla ihmisten kieleen.

Meillä on Tikin kanssa ollut jo tovin sellainen vitsi, että puhutaan Alpun epämääräisestä sekoilusta sellaisella innostuneella startup-kielellä. Kuten:

”Alppu pitchas mulle messevän idean päiväunille lähtemisestä.”

”Alpulla on tossa käynnissä toi kirjojenheittelyprojekti. Koskakohan se saa vietyä sen finaaliin?”

Klousasin just Alpun kaa helvetin hyvän diilin, se nukahti.”

julia startup2.jpg

”Let’s do this thing! Vaippa vaihtoon hei!”

”Alppu brainstormasi tommosen puurotaideteoksen tuohon pöytäliinalle.”

”Ai sä syötit Alpun jo? Aika bueno, aika bueno!

”Alppu taitaa olla vähän väsy, mut hei no problemos!

”Mitkäs ois seuraavat askelmerkit Alpun aikataulun suhteen?”

julia startup3.jpg

Nyt sitten yritetään päästä tästä yli, koska en todellakaan halua, että Alpun sanavaraston ehkäpä neläjs sana on ”projekti”. 

 

Onko teillä jotain sanontoja, joita olette aluksi käyttäneet vitsinä mutta sitten ne ovat vakiintuneet kieleen?

 

 

Lue myös:

Parhaat Wilma-merkinnät

 

 

Juliaihminen Facebookissa // Juliaihminen Instagramissa // Juliaihminen YouTubessa // Juliaihminen Bloglovinissa

 

Kommentit (10)
  1. Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina
    8.5.2017, 06:47

    Ehdottomasti ”palaillaan astialle”! Ehkä ärsyttävin sananparsi ikinä, mutta silti en voi lopettaa puhelua siskoni kanssa ilman sitä.

  2. juttujajunista
    8.5.2017, 08:39

    kerran VR:n kyydissä näin nuorehkon perheen, jonka taapero-ikäinen poika huojui puoliksi käytävällä. käytävällä vastaan oli tulossa saman ikäinen pikkutyttö vanhempansa kanssa. Pojan isä pyysi lastaan väistämään, jotta kollega mahtuu ohi. ja hän viittasi siis tähän pikkutyttöön. isän äänensävy oli vielä sen verran heh heh – oma vitsi, paras vitsi tyyliin reteä, että siitä sanavalinnasta oli ironia jo kauan sitten kulunut pois, jos sitä oli koskaan ollutkaan.

    1. Aaaah! Toi olisi voinut olla just mun suusta. Tota kollega-puhetta on pursunnut sanavarastoon. Nyt olen tietoisesti alkanut käyttää sanaa ”kaveri” (mikä on muuten siitäkin hyvä, ettei tartte lähteä arvuuttelemaan kenenkään oletettua sukupuolta). 🙂

      1. juttujajunasta
        8.5.2017, 10:47

        siis… mä en kans oikein ymmärtänyt sitä sanavalintaa. joo, olihan se vitsi, mutta… jos tollainen sana sitten huomaamatta jumahtaakin sanavarastoon… niin mitä jos käykin sunkin postauksessa mainitsemasi ”kauhukuva” toteen ja leikki-ikäinen jauhaa bisnesjargonia kuin mikäkin boss-baby. lolz.

        ja eikö toi ”kaveri” ole just hyvä ja toimiva JA erityisesti ystävällinen sekä positiivissävyinen ilmaus. kunhan lapsi oppii sanan merkityksen, niin onhan se mukava että muut lapsot ympärillä esitellään alkujaankin kavereina. ja kavereita kohdellaan kivasti!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.