Olen alkanut syödä salaa

Juliaihminen

Elämässä oli lyhyt jakso, kun ei tarvinnut syödä tai juoda salaa keneltäkään. Tarkalleen ikävuoteni 18 - 30 välillä.  Teininä join salaa kiljua ja nyt joudun syömään salaa. Nimittäin vanukkaita. Lapseni on alkanut himoita mun Jacky makupaloja. Tiesin aina, että näin vielä käy, mutten tiennyt, että se tapahtuisi näin pian.

Onneksi ruokakätköjen piilottaminen on vielä helppoa. Sen kun vain laittaa vanukkaat jääkaapin ylähyllylle. Ystäväni Anri sanoi, että hänen äidillään oli tapana "piilottaa" suklaalevyt lapsilta ihan vain laittamalla ne ylähyllylle, kun silloin ne eivät ole suoraan lapsen näkökentässä. Lapset ovat usein ovelia, mutta monesti myös täysiä tolloja.

Ongelmalliseksi homma muuttuu silloin, kun katson lapsen kanssa yhdessä televisiota ja haluan syödä salaa vanukastani. Mutta jostain syystä sekin onnistuu kuitenkin vielä aika hyvin. Hivuttaa vanukasta vain hieman hihansuuhun, niin ei se lapsi mitään huomaa. Mutta kuinka kauan tämä voi jatkua? Milloin joudun syömään vanukkaani yöllä? En tiedä, toivottavasti vielä pitkään.

Olen yrittänyt sanoa lapselle, että vanukas on aikuisten ruokaa. Vähän samalla tavalla kuin viini on aikuisten juomaa. (En muuten koskaan horise mistään aikuisten mehuista, viini on viiniä ja kalja on kaljaa.) Jotenkaan se ei tunnu uskovan.

 

Oletteko joutuneet syömään salaa jotain lapsiltanne? Onko hyviä piilotteluniksejä?

 

Kuva: Viime kesänä 30-vuotissyntymäpäivilläni ei salailtu viinin juomista tai vanukkaiden syömistä. Molemmat sain sponssina juhliani varten!

 
 
Lue myös:
 
Jacky tekee elämästä ihmeen hyvää
Vanukasta ja viiniä, tätä on kolkkent
 
 
FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN
 
 

Kommentit

Riikka12345 (Ei varmistettu)

Just eilen piilotin kaapissa vuosia pidetyn karkkikipon 10-vuotiaalta. Tämä oli eka kerta kun sen tein, huomatessani, että suklaat oli huvenneet koulupäivän jälkeen. Näköjään 10-vuotiaan kanssa ei enää pelkkä puhe pelitä, eli "saat ottaa kaksi suklaata välipalan jälkeen" vastaus on puhelimessa, että joo, mutta suklaita onkin sitten syöty 20. Mun poika tokaisi mulle pari vuotta sitten, että "äiti, mä tiedän mitä sä teet kun mä meen nukkumaan. Sä alat herkuttelemaan". Mä olen yrittänyt opettaa ipanaa siihen malliin, että karkit ei ole kiellettyjä ja meillä syödään jälkkäriä melkein joka päivä, mutta karkit ym herkut syödään aina ruoan jälkeen. Ihan varppina on tulossa niitä ylilyöntejä, että poika on vetässyt litran jäätelöpaketin pakkasesta ennen kuin ehdin kotiin, mutta uskoisin silti, että kun vuosia ollaan menty ruoka ennen herkkuja -tyylillä, niin haluan uskoa, että se tottumus säilyisi kuitenkin vahvempana.

Vierailija (Ei varmistettu)

Eiköhän se hyvä malli kanna, vaikka välillä nuorena tulisikin mässäilyövereitä. Itselläni oli tapana ton ikäisenä käydä ostamassa markan munkkeja joku 7-10 kappaletta silloin tällöin ja mussuttaa ne yhdessä päivässä kirjaa lukien. Ei tullut morkkista ja oikeaa ruokaakin tuli syötyä. Nyt voin vain kuvitella, miten paha olo tosta tulisi sekä fyysisesti että henkisesti. Sinänsä oon tyytyväinen, ettei mun vanhemmat ikinä kauhistellut tai moittinut herkkumääriä. Eiköhän siitä korostamisesta olisi pikemminkin tullut se paha mieli. Kai ne silloin katto, että kun paino ei nouse, niin ei ole syytä huoleen. Vaikka toisaalta olisihan se huikeeta, jos kapinoimiseen riittäisi pelkkä syöminen :P

Äbä (Ei varmistettu)

Kun oli 4 lasta ja mandariinitkin herkkuja, jotka laskettiin kaikille tasan, piti oppia muös piilottamaan roskat aina syvälle, etteivät ne paljasta jotakin ylimääräistä, jota kaikki eivät saaneet. Kerran jo täysi-ikäinen esikoinen toi Runebergin torttuja vain itselleen ja meille, kun tuli käymään. Asuimme kerrostalossa ja käytävässä kuului liikettä. Aivan automaattisesti tempaisin torttuni piiloon pöydän alle, jos joku kotona vielä asuvista lapsista olisi ilmestynyt herkkuhetkeen. Niin syvässä oli pitkään salaa syöminen, jos kaikille ei ollut tismalleen yhtä paljon.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahha, lapset ja sisarukset opettavat oveluutta!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on periaate että salassa ei herkutella. Ts. jos itse syö, niin lapsellekin on tarjottava (noh, alkoholi on tämän periaatteen ulkopuolella). Kovasti vähentää omaa herkuttelua (joskus ennen esim. vaunulenkillä oli kätevä napata suklaapatukka...vaan siinä vaiheessa kun päätin että lapsellekin on tarjottava, niin kummasti alkoi jäädä väliin, kun ei 1v:lle viitsinyt joka pv. suklaata tarjota). Niin ja ennen tätä periaatetta oli aika, jolloin lapseni luuli että suklaavanukas on aikuisten jogurttia *lol* (tämä meni hyvin läpi silloin, vaan ei todellakaan sen jälkeen kun lapsi sai maistaa). Toisaalta kaakao-Jackyhan on lähes terveysruokaa (siis siinä on hyvin maltillisesti mitään epämääräisyyksiä, rehellinen sokeri kun on musta ihan ok pienissä määrin).

Mutta joo, niksejä ei siis ole piilotteluun. Oma lapsi on varsin maltillinen herkkujen kanssa (tarkoittaa että silloinkin on ns. open-bar herkkujen suhteen, mummilassa/juhlissa, niin se tuntee omat rajansa...ehkä siksi että tietää ettei herkut maailmasta lopu). Edelleen kaikkea herkkuja sille tarjotaan (esim. mämmiä pääsiäisenä), saa maistaa jos haluaa ja syödä jos tykkää (mämmi nou, vaniljavaahto jees). Oikeasti tuo meidän 6v. on paljon fiksumpi herkkujen suhteen kuin minä olen ollut suuren osan elämästäni, joten ehkä tää karkkipäivä voi olla joka päivä ja herkut kuuluu arkeenkin on ihan ok lähestymistapa (siis tarkoittaen että jälkkäriksi voi meillä hyvin saada esim. palan tummaa suklaata, pieni pulla tai jotain karkkia jos kotoa löytyy). Niin ja kun on nyt ehkä viisi vuotta treenannut sitä ettei syö herkkuja salaa, niin niitä ei tule pahemmin syötyä ollenkaan (siis illathan olisi ihan vapaat aikaa herkkujen suhteen, vaan nope, ei tuu mieleen).

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahaha, ymmärrän hyvin. 

Herkut ovat mulle niin suuri nautinto elämässä, että mulla ei ole pienintäkään halua tai tarvetta vähentää niiden syömistä. Ei sitä nyt vapaaehtoisesti kannata omaa elämänlaatua laskea! :D Toivon mukaan vielä vanhainkodissa saan joka ilta vaihtuvan Jacky makupalan, kuitenkin niin, että minttusuklaata on vain joka toinen viikko, kun se ei ole mun suosikkini.

En kuitenkaan halua, että lapsi sotkee Jacky makupalalla meidän sohvaa, joten parempi syödä vain salaa vanukkaani. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Ah, Jacky (meillä on lähinnä käytössä se kaakao versio koska puristina en muista välitä) on ihan totaalisen pirullinen sotkemaan. Tämän sohvadilemman ymmärrän siis täysin (mutta se onneksi helpottaa, esim. joku 4v. osaa hyvinkin syödä vanukkaansa sotkematta :D).

Herkkudilemmaa sen sijaan en ehkä ihan yleisellä tasolla, siis en ehkä osannut ilmaista sitä, että salaherkuttelun poistaminen omasta elämästä ei suinkaan ole poistanut herkuttelua mun elämästä, vaan vähentänyt sellaiseen määrään mitä pidän kohtuullisena (ts. käytän mittana sitä, että pitäisinkö suotavana samalla frekvenssillä herkkuja lapselleni). Ts. jokaiseen päivään voi mun mielestä kuulua ihan hyvin suklaata (ja lähes aina kuuluukin :)). Mutta toisaalta ei sitten ihan joka välissä, vaan mieluiten juuri jälkkäriksi tai päiväkahvin kaveriksi. Vanukkaiden suhteen meillä on tilanne, että kun ostetaan, ostetaan sekä lapselle että äidille (miehelle ei kannata, se ei arvosta), noin tasapuolisuuden nimissä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ah, ihana kuulla että helpottaa :D Tällä hetkellä tuo ukkeli on täys tuho. 

Joo, ei makeaa mahan täydeltä, vaan herkkujen pitää olla päivien ihania kohokohtia, just näin :)

Nyt kun oikein analysoin mun herkuttelua, niin sen freknevssi on tällainen: lounaalla tai iltapäivällä saatan syödä jonkun pullan, mutten kyllä joka päivä (koska aina ei ole tarjolla, kun on toimistolla!) mutta illalla sitten, kun katsoo telkkaria, on PAKKO saada herkku. Yleensä mokkapalajäätelöä tai jackya. Jos on mun nukutusvuoro, pitää herkku syödä ennen kuin lapsi menee nukkumaan, koska usein nykyään nukahdan kesken nukutusvuoron, ja tällöin olisi kävisi sellainen tragedia, etten saisi ollenkaan herkkua!!!! :O Ihanimpia iltoja ovat tietenkin sellaiset, että mies nukuttaa lapsen ja minä saan herkutella rauhassa... MMMMMM!!!!

Meillä tyttö 1v 10kk, eikä olis toivoakaan lusikoida vanukasta hihasta hänen huomaamatta :D Herkut syön illalla lapsen nukkuessa. Joskus syödään pieni määrä suklaata tmv. yhdessä lapsen kanssa jälkkäriksi, eikä hän kumma kyllä jää vaatimaan enempää. Mutta huomaa kyllä, jos isänsä tai mä käydään kaapista jotain suuhun nappaamassa ja vaatii osuuttaan.

Handeli (Ei varmistettu)

Mulla oli (iso) limupullo aina välillä piilossa tiskialtaassa, josta välillä hörppyyttelin :) Kerroin tästä kerran kaverilleni ja hänellä oli sama juttu! Eli tää on melko yleistä.. Mutta siis pullohan pitää avata vähitellen ettei kuulu suhinaääntä, jolloin katseet voisivat kääntyä.

Sen myös olen huomannut, että pienet pojat eivät ole yhtään niin tarkkaavaisia näissä asioissa kuin tytöt. Tämä kenttätutkimuksella todettu monessa perheessä. Mulla kaks poikaa ja olen saanut salaa syödä aika paljon herkkuja lähes poikien vieressä, he kun keskittyvät täysillä telkkariin/tietokonepeleihin. Pojat nyt teinejä ja käyvät multa "salaa" kaupassa, mikä ei tosin onnistu kun tsekkaan heidän käyttötilejään jatkuvasti! Limupulloja kotona piilossa verhon takana, sängyn alla, kaapeissa :) Löydän kaikki!

Natawtd (Ei varmistettu)

Epäsuosittu mielipide perustuen meidän kasvatukseen. Kaikkea herkkua oli tarjolla koko ajan ja sitä sai ottaa aina halutessaan ruoan jälkeen. Aina ne keksipaketit ja karkkikipot ja vanukkaat olivat kuitenkin siinä täysinäisinä, koska kenellekään ei tullut fiilistä kielletystä hedelmästä tai herkkupiilosta, eikä ollut siksi paniikkia herkkujen syömisestä.

Ajatusleikki

Mä viikkaan tosi paljon vaatteita, koska mun vaatekaapin ylähyllyllä on suklaajemma. Jos on jotain kakkua tms. jääkaapissa, jätän lusikan siihen lautaselle, jotta ohikulkiessa voi napata palan. Meillä jääkaapille ei näe useimmista suunnista ja jos lapset katsoo telkkaria tai pelaa, ne ei kuulekaan mitään. Suurin osa herkuista tulee silti syötyä illalla kun lapset nukkuu. Saa lapsetkin toki herkkuja, mutta koska äidin jaksamiseen vaaditaan huomattavasti suurempi annos, en ota riskejä. Lasten edessä olen mahdollisimman esimerkillinen: herkut ei ole kiellettyjä, mutta eivät kuulu jokapäiväiseen ruokavalioon (eipä).

Ajatusleikki

Niin joo ja klassikko, jos käyn yksin kaupassa: viiden minuutin automatkalla ehtii hyvin syödä isommankin patukan ja kesällä jäätelön.

Reilupeli (Ei varmistettu)

Mä laitan lapselle kippoon jugurttia ja itselleni vanukasta, tiedän tosi reilua..mutta ”molemmat syödään tässä jugurttia” menee vielä läpi kun kipot samanlaiset. Karkit on meillä tietty yskänpastilleja köhköh

Piupali (Ei varmistettu)

Lapsilla oli yövieras ja laitoin lapsia nukkumaan. Selitin pienelle yövieraalle missä me aikuiset nukutaan, että tervetuloa sinne jos yöllä herää. Oma 5-vuotiaani jatkoi tähän: "Ja sitten kun me on nukahdettu, ne alkaa syömään siellä herkkuja!" Saattoi olla, että oli joskus löytänyt todistusaineistoa. :D

Leikkimyrsky (Ei varmistettu) Http://www.leikkimyrsky.fi

Lasten ollessa olkkarissa olen mutustellut keittiön puolella menemään yhtä sun toista hyvää Nämä tietty vain himon pahimpina hetkinä

Vierailija (Ei varmistettu)

Oman puolivuotiaan edessä voin vielä rauhassa herkutella, mutta vähitellen on kai keksittävä herkkupiiloja ja strategioita salaa syömiselle! :D
Omasta lapsuudestani muistan, että aika pitkään uskoin Fazerin sinisen sekä yksien tiettyjen keksien olevan vain aikuisille, olin varmaan hämmentynyt kun sain maistaa niitä ja ne olikin myös minusta hyviä! Äiti sai minut myös uskomaan, että Doris-keksit (jotka olivat suurinta herkkuani) olivat todella kalliita ja niitä oli varaa ostaa vain todella harvoin ja erityistilanteissa, muuten olisin kai kinunut niitä joka kauppareissulla. Tästä minulle on kuitenkin jäänyt sellainen kuva Doriksia ei noin vain joka viikonloppu ostella, vaan ainoastaan esim. mun synttärinä :D Mutta ihanaa olla aikuinen, taidanpa tänään ostaa paketillisen mun lemppari keksejä!

Yhtä sirkusta!

Pahinta tuossa salaa syömisessä on että se "jää päälle"...Minun nuorin lapseni on nyt 17v ja yhä ostan karkkikätkööni karkkeja ja suklaata ja syön ne salaa. KÄÄK. Keksipakettejakin on jemmassa...
Voihan ne vanhainkodissa pitää minua höpsähtäneenä, kun piilotan karkkeja, mutta nepä ei tiedäkään, että olen tehnyt sitä 22-vuotiaasta alkaen, kun sain ensimmäisen kuudesta lapsestani! Voin vain hihitellä siellä ja antaa heidän pitää minuä höperönä :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä ei oo lapsia, mutta jos pitää mieheltä piilottaa herkut niin oma reppu/käsilaukku on hyvä :D

Sanni Tee Tee

Meillä eletään parhaillaan vaihetta, jolloin täytynee harkita kaikenlaisista herkkujemmoista luopumista. Päiväkotilainen ei vielä jemmoja ratsaile, mutta 10- ja 13-vuotias kylläkin.

Heiltä ei enää mikään pysy salassa. Ja herkut todellakin katoavat iltapäivisin heidän ja heidän kavereidensa ahnaisiin suihin. Ei niin, että kokonainen karkkipussi tai keksipaketti mätettäisiin kerralla. Ei, he eivät ole ahmatteja. He tyhjentävät varastoja pikkuhiljaa. (Ja nyt tästä tulee heti mieleeni ajat, jolloin teininä tein saman tempun vanhempieni baarikaapilla...)

Mä en oikeastaan edes ymmärrä, miksi meille muodostuu herkkuvarastoja. Oikeastaan se taitaa olla omaa syytäni, sillä aina kun meille jostakin aivan validista syystä hankitaan tai ilmaantuu karkkeja, sipsejä tahi muita hyvyyksiä, niin mä tapaan aina jossain vaiheessa siirtää niistä osan sivuun, ettei tulisi syötyä kovin paljon makeaa / suolaista kerralla. "Odottamaan ensi viikonloppua."

Oikeasti en itse edes pidä siitä ajatuksesta, että kotona on aina jotain mässyä. Oon tällainen nihkuttaja, joka ajattelee, että ideaalitilanteessa arkena herkuiksi riittäisivät tyyliin hedelmät ja ehkä jotkut ei-niin-herkulliset, arkisemmat keksit.

Oonpa ankea! :-(

Kommentoi