Olisiko minulla varaa erota?

Juliaihminen

Suutuin Tikille tuossa yhtenä päivänä niin paljon, että aloin pitää eroamista varteenotettavana vaihtoehtona. (Minulla on tapana välillä vähän draamailla.) Aloin siinä sitten miettiä, mitä eroaminen tarkoittaisi käytännössä. Menin niin pitkälle, että laskeskelin, olisiko minulla varaa lunastaa Tiki pois meidän yhteisestä asunnosta. Kävi ilmi, että ei todellakaan olisi. Minun pitäisi ottaa noin 300 000 euroa lainaa omiin nimiini, mikäli haluaisin jatkaa itsekseni kodissamme asumista. Kävi ylipäänsä ilmi, että eroaminen olisi melko kallista, ja johtaisi meidän molempien kannalta tilanteeseen, jossa elintaso laskisi ainakin hetkellisesti aika paljon.

Saatan kuulostaa hieman kylmältä ihmiseltä, mutta joskus minua auttaa se, että niin sanotusti tiedän faktat. Siksi saatan käyttää aikaani tällaisiin pikku laskuoperaatioihin. 

Olen lueskellut toki teoriatasolla juttuja siitä, miten kallista avo-/avioeroaminen on, mutta en ollut koskaan miettinyt, miten asia menisi omalla kohdallani. No, oma raivonpuuskani laantui noin 15 minuutissa, enkä enää sen jälkeen ole miettinyt eroamista.

Mainitsin tästä pikku episodista kuitenkin, kun olin käymässä Me Naisten toimituksessa, ja ne oli sitä mieltä, että aiheesta kannattaa kirjoittaa juttu, koska eroamisen taloudellinen vaikeus koskee niin monia. Niinpä kirjoitin, ja se löytyy netistä. Tuolla on vähän tarkemmin avattu, mitä kaikenlaisia maksuja ja rahareikiä avioerosta seuraisi omalla kohdallani: erotessa rahaa menisi enemmän paitsi asumiseen, myös ruokaan, kalastamiseen, lomiin ja niin edelleen. (Haastattelin juttuun myös asiantuntijoiota, eli kyse ei ole vain minun oman napanöyhtäni kaivelusta.)

Omissa laskelmissani positiivista oli se, että kyllä sitä taloudellisesti pystyisi eroamaan, jos sellainen pakkorako tulisi eteen. Tämä vain vaatisi eron jälkeen ajanjaksoa, jolloin pitäisi elää tosi säästellen, jotta alkaisi tajuta, mitä uusi budjetti elämässä mahdollistaa ja etten ylivelkaantuisi heti alussa. Näin kuulemma käy helppsti eronneelle ihmisille juuri siinä alkuvaiheessa, kun elämä on muutenkin niin sekaisin.

Tämä ei tietenkään ole enää mikään hassuttelun aihe, koska niin moni ihminen myös eroaa ja nimenomaan joutuu tällaiseen tilanteeseen. Siinä mielessä tällainen ajatusleikki kuulostaa typerältä, sillä joillekin tilanne on juuri nytkin täyttä totta. Mutta toisaalta, kyllä se voisi olla täyttä totta myös omalla kohdallani.

Mitä talouteen ja rahaan tulee, olen vähän sellainen varmistelija. Kuten olen kertonut, pyrin pitämään tililläni jemmarahaa aina 5000 euron verran. Itse asiassa nykyään, kun olen yrittäjä, olen nostanut tuon summan 10 000 euroon. Tämä johtuu ihan siitä, että jos vaikka jalka menisi poikki enkä voisi tehdä töitä tyyliin kolmeen kuukauteen, selviäisin tuosta ajasta (maksan kyllä YEL:iä sen verran, että saisin myös sairauspäivärahaa). Yhtä lailla tällainen jemmarahatili auttaisi silloin, mikäli tulisi ero.

Näiden jemmarahojen säästämiseen on mennyt pitkän aikaa, ja se on onnistunut ehkäpä juuri siksi, että olen niin hyvässä asemassa, että olen parisuhteessa, jossa kulut laitetaan puoliksi. Eli en yhtään ihmettele, ettei useimmilla ihmisillä ole mitään viiden tonnin jemmarahoja tileillään lojumassa.

Tietenkään kaikki eivät pysty säästämään omaa jemmarahaa, ja ehkä vielä harvempi ihminen pohtii tällaisia erolaskuja huvikseen. Kuitenkin haastateltuani Marttojen Erkki Ukkolaa, tulin siihen tulokseen, että ei ole huonompi idea säästää nimenomaan omalle tilille jemmarahaa mahdollisten henkilökohtaisten katastrofien jälkeen. Ero on kurja juttu, ja taloudellinen epävarmuus tekee siitä vielä ikävämmän. 

Samalla nuo laskelmat taas osoittivat sen epäoikeudenmukaisen asian, mikä on monissa tutkimuksissakin todettu: Tietyllä tapaa onni kasaantuu. Pariskunnilla on enemmän rahaa käytössään kuin sinkuilla, 1 + 1 on enemmän kuin 2. On myös taloudellisesti etuoikeutettua olla naimisissa tai asua yhdessä seurustelukumppaninsa kanssa. Toisaalta tuo samainen tutkimus osoittaa myös sen, että ihmisellä, joka on ollut koko ajan sinkku tai asunut yksin, menee taloudellisesti paremmin kuin ihmisellä, joka on mennyt naimisiin mutta sitten eronnut. 

No, kuten tuossa Mimmien jutussakin totesin, on helpottava tieto, että minun ei tarvitse rahan takia olla yhdessä Tikin kanssa. Että ihan rakkaudesta tässä yhdessä ollaan! (Ja lisättäköön vielä, että en ole mikään erolla uhkailija, ja kysyin Tikiltä etukäteen, onko hänelle ok kirjoittaa aiheesta.)

 

 

Te kutka asutte yhdessä puolisonne kanssa, oletteko koskaan miettineet käytännön tasolla, mitä eroaminen tarkoittaisi?

 

 

Kuvat: Oltiin Tikin kanssa treffeillä Herttoniemen mainiossa Il Farossa. Olemme tulleet siihen tulokseen, että treffeihin törsääminen tulee lopulta edullisemmaksi kuin se, että ei käy treffeillä. Höhöhöhö.

 

Lue myös:

Säästötililläni on aina 5000 euroa

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit

iidis
Varpain jaloin

Astuin avioon aivan liian nuorena ja niinpä erosinkin sitten 22-vuotiaana. Vaikka oltiin siihen aikaan täysin PA opiskelijoita, niin kalliiksi se ero tuli niinkin vähällä omaisuudella (lähes kaikki kalusteetkin oli sukulaisilta lainattuja) ja jo valmiiksi alhaisella elintasolla. Oma pelastuksei silloin oli perheen tuki, kun sain muuttaa lapsen kanssa ilmaiseksi asumaan isoisäni omistamaan asuntoon. Omaisuuden puolituksessa menetin lähinnä astiastoni, kun kaikki mikä ei ollut kodissamme jonkun muun omaisuutta jaettiin kahtia. Ikävä kyllä minä olin se, jolla omaisuutta oli, vaikkakin hyvin vähän. Ilman vanhemmilta ja isovanhemmilta saamaani tukea olisin ollut hyvin pian vakavissa rahaongelmissa kahdestaan lapsen kanssa.

Nyt 10 vuotta vanhempana ja uudelleen rouvautuneena olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen treffeihin törsätty euro on kuin korkoa korolle kasvava sijoitus parisuhteen pääomassa. Me käydäänkin kahdestaan treffeillä aina kerran kuukaudessa. Parisuhde on kuitenkin se perheen koossa pitävä voima.

Juliaihminen
Juliaihminen

En itse ola hankkinut avioehtoa vieläkään, vaikka koko ajan se on ollut ajatuksena. Tällaisia tilanteita varten se olisi tosi fiksu. Lisäksi nyt, kun on oma yritys, niin olisi ikävää joutua lunastamaan puolisoa siitä ulos. 

Onneksi oli sukulaisten tuki tuossa tilanteessa, voin kuvitella että se on ollut henkisesti hyvin raskasta aikaa!

iidis
Varpain jaloin

Mulla ei ole avioehtoa vielä tässä uudessakaan avioliitossa. Ajatus oli hoitaa avioehto jo heti häiden kanssa samaan aikaan, mutta sitten se jäi kaiken muun jalkoihin. Tarkoitus olisi se jossain vaiheessa kuitenkin tehdä, kun jossain välissä (toivottavasti tosi pitkän ajan kuluttua!) on puolin ja toisin tulossa perintöä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tein samanlaisia laskelmia tässä joku tovi sitten (en enää muista miksi ihmeessä), ja tulin siihen surulliseen lopputulokseen, että pärjäisin taloudellisesti paremmin yksinhuoltajana. Käytännössä siis elätän lasten lisäksi myös osittain puolisoani muutenkin pienestä palkastani. Eikä tämä ole mikään väliaikainen "vanhempainvapaan/kotihoidontuen ajan" -juttu. Sen tajuaminen ei varsinaisesti helpottanut niitä pahimpia riitojen jälkeisiä angsteja.

MUTTA henkisesti ja käytännön tasolla pärjäisin huonommin ilman miestäni. Hän ottaa tarvittaessa enemmän vastuuta lastenhoidosta yms. ja muutenkin tukee mua työmurheiden ohella suurinpiirtein kaikessa. Eli siinä mielessä osa mun taloudellisesta pärjäämisestä voidaan laskea välillisesti puolison ansioksi. Silloin tuo laskutoimitus ei olekaan ihan niin yksinkertainen kuin alunperin ajattelin.

Pauliina / A la Helvetia (Ei varmistettu) Http://www.alahelvetia.com

Tosi hyvä pointti, että puolison olemassaolo voi vaiikuttaa välillisesti omiin tuloihin! Mietin samaa paljon täältä Keski-Euroopan perspektiivistä (asumme Sveitsissä): kun on tyypillistä, että toinen pienten lasten vanhemmista jää kokonaan kotiin tai ainakin vähentää työaikaansa, se antaa toiselle puolisonme mahdollisuuden edetä urallaan ja tehdä haastavaa työtä. Pätee toki Suomessakin, niin kuin kirjoitit.

Juliaihminen
Juliaihminen

Toi on tosi hyvä pointti! Tutkimusten mukaan myös tuo, että kotityöt jaetaan, mahdollistaa molemmille lisää työntekoaikaa. Itselleni tämä näkyy konkreettisesti siinä, että pystyn välillä tekemään viikonlopputöitä, mikä tarkoittaa suoraa lisää tulovirtaa yritykselle.

Toki jos eroaisin, niin varmaankin lapsi olisi isänsä luona, jolloin voisi tehdä pitkiä työpäiviä. Tässä mielessä ero ei vielä tarkoittaisi sitä, että lapsella ei olisi kahta huoltajaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuitenkin yksinhuoltajuus erityisesti köyhyyteen yhdistettynä voi myös pahasti vaikeuttaa monien töiden vastaanottamasta. Parisuhteessa olevana on niin paljon helpompi ottaa mielekkäämpiä tai paremmin palkattuja töitä vähän kauempaa, toisaalta muuttaminenkin on helpompaa (erityisesti vauvan äitinä ajatus muutosta ilman puolison apua tuntuu lähes mahdottomalta, varsinkin jos ei ole muuttofirmaan varaa), kun lasten viemiset ja hakemiset jakautuvat kahdelle. Tukiverkostokin on helposti laajempi.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on täysin totta. Ihan perusarjessa on hankalaa ja suorastaan kohtuutonta, jos joutuu itse aina viemään ja hakemaan. Toki minulla on ystäviä, joilla on tällainen tilanne, enkä mitenkään sääli heitä, mutta esimerkiksi vuorotyössä yksinhuoltajuus asettaa ihan omat haasteensa.

sdljsödlg (Ei varmistettu)

Naimisiin menin nuorena ja naivina, mutta eri elämänmuutosten kohdalla (lapset, lainat, muutokset työrintamalla) olen koko ajan laskeskellut, että olisiko mulla varaa tähän peliliikkeeseen myös, jos jään yksin taloudelliseen vastuuseen. Ero on yksi vaihtoehto, puolison kuolema tai vaikea sairastuminen toinen. Yllätyksekseni huomasin jo vuosia sitten, että meidän perhetilanteessa pärjäisin taloudellisesti paremmin yksin. Mulla on hyvä palkka ja edulliset harrastukset, miehelläni pienemmät tulot ja kalliimmat harrastukset.

Mukava lopputuleman minun kannaltani: ei ole pakko rahan takia tyytyä paskaan suhteeseen. Voi olla yhdessä ihan rakkauden ja elämänkumppanuuden ilosta. Mihin mies puolestaan totesi, että hänellä ei olisi varaa erota minusta, alkaa kuulemma säästää palkkamurhaajaan jos käyn sietämättömäksi. :D Täytyy kait yrittää pitää suhteesta huolta sijoittamalla vaikka niihin treffeihin.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hahahahah, arvostan miehesi näkökulmaa aiheeseen :D 

Mä olen kanssa joka käänteessä käynyt jollain tasolla sen kelan, että mitä jos jäisin yksin tähän hommaan. Kun huomaa, että silloinkin pärjäisi, tulee kieltämättä helpottunut olo.

kunkku (Ei varmistettu)

Avoero on juurikin tulossa ja nämä asiat on kyllä sen myötä hyvin konkretisoituneet. Meillä on yhteinen omistusasunto, jonka laina melkein saatiin jo maksettua, mutta hups vaan kohta mulla on taas noin 100 000€ lainaa (lunastan siis hänen osuutensa). Vastike on onneksi aika pieni, mutta kyllä saa ison vuotuisen potin aikaiseksi, kun miettii miten paljon saa yksin maksaa vakuutuksesta, sähköstä, Netflixistä, netistä... Saati sitten miten paljon menee rahaa uusiin huonekaluihin ja kodinkoneisiin! Siinä rahaa säästyy, että matkustelu todennäköisesti vähenee, koska en tykkää matkustaa yksin eikä kavereista varmaan saa seuraa yhtä usein. Onneks meillä ei oo lasta tän kaiken lisäks...

Juliaihminen
Juliaihminen

Paljon sympatiaa eroon! Nuo on raskaita aikoja.

Siinä voi tulla kyllä fiilis, että elämä ottaa ”takapakkia”, kun yhtäkkiä on taas iso määrä lainaa. Toisaalta itse kelaan, että asuntolainaa tulee varmaan aina olemaan. Luultavasti jos joskus näyttää uhkaavasti siltä, että saa nykyisen lainan maksettua, niin ehkä sitä alkaa himoita kalliimpaa asuntoa.

Mutta on tuo eroaminen piinallisen kallista!

kunkku (Ei varmistettu)

Kiitti tsempeistä! Tuo mitä sanoit on kyllä ihan totta. Ja itse oon ajatellut myös niin, että jossain vaiheessa mulla on n. 200 000€ omaisuus, avoliitossa se ois ollut vaan 100 000€ ;)

Sipulisopuli (Ei varmistettu)

Vaikka jemmaraha on omalla tilillä, avioerossa tämäkin menee puoliksi kaiken muun ohella mikä on tosi hyvä muistaa. Että vaikka itse olisit säästeliäs, ja miehesi hummaisia rahat omiin matkusteluihin keikkohin, siinä käy niin että tappion puolelle jäät. Paitsi jos on avioehto! Tai Sveitsin salainen tili??? Miten avioerossa käy lapsen omaisuudelle? Ja hänen mahdollisille säästöille?

Itsellä tilanne se että naimisiin tarkotus mennä, mutta ahdistaa mahdollinen ero: itsellä säästöjä paljon, miehellä menee kädestä suuhun. Erossa sitten mies voittaisi ikään kuin rahaa mailalla minut ilman avioehtoa. Hän ei siis avioehtoa halua, koska sen mielestä se tarkoittaa sitä että päätetään jo nyt että erotaan. Ymmärrän tämäkin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä taas näen, että avioehto on oikeastaan rakkaudenosoitus puolisoa kohtaan, kun ei halua hänen omaisuuttaan mahdollisen eron tullessa. Vaan haluaa naimisiin vain sen ihmisen kanssa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Me aiotaan kyllä tehdä avioehto heti kun vain saadaan aikaiseksi. Musta siinä ei ole mitään epäromanttista, ja kun suhde on muutenkin kaikin puolin tasaveroinen, niin se on järkevää. 

En kuitenkaan suosittele sitä esimerkiksi naisille, jotka ovat pitkään kotona hoitamassa lasta niin, että puoliso tekee sillä aikaa uraa ja tienaa itselleen rahee. Tällöin eron sattuessa kaikki puoliksi on reilua. 

Ja joo, nythän menisi jemmarahatkin puoliksi. Ennemminkin ajattelen niin, että niiden säästöjen turvin selviäisi ne ensimmäiset kuukaudet. Toki se omaisuus lasketaan silloin, kun erohakemus lähtee eteenpäin, mutta olisipa ainakin alkuun käteistä millä pärjää. (Jännä homma muuten: jos ositusta ei tehdä heti, niin esimerkiksi osakkeiden arvo tsekataan vasta silloin, kun omaisuus jaetaan. Jos siis osakkeet nousevat kovasti eron jälkeen, se hyötyy jolla ei ole osakkeita.)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä tuo avioehdon sopimattomuus tilanteisiin, joissa nainen on pitkään kotona, on tosi tärkeä pointti ja asia, jota edelleenkin pitäisi pitää esillä. Välillä nimittäin tuntuu, että naisten taloudellista itsenäisyyttä tuodaan niin paljon esiin, että todellisuus unohtuu (puhun tässä tietoisesti naisista, koska naiset pitävät valtaosan hoitovapaista). Toisaalta se ei kyllä tuo suojaa avoliitto-tilanteisiin varsinkaan silloin, jos omaisuus, kuten talo, on vain toisen nimissä.

Nämä raha-asiat ja niiden järjestäminen on minun mielestä niin tärkeitä, että ne pitäisi ottaa esille jo ihan neuvolassakin. Raha-asiat on kuitenkin niin yleisiä riidan aiheita ja niillä on helppo kiristää sitä heikompaa osapuolta. Mielestäni ei ole ihan tätä päivää ja tasa-arvoa, jos joku joutuu jäämään huonoon suhteeseen rahan vuoksi (vaikka tiedän toki, että näin edelleen on).

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä suosittelen kyllä ihan kaikille avioehtoa, siitähän voi tehdä juuri sellaisen kuin itse haluaa esim. sulkea avio-oikeuden ulkopuolelle perityt ja lahjaksi saadut rahat ja omaisuuden tai ennen avioliittoa ansaitun omaisuuden, jolloin edelleen avioliiton aikana tienattu on ns yhteistä. Mielestäni on myös hyvä käydä tämä keskustelu, että mitä itse kukin pitää omana Ja mitä yhteisenä omaisuutena, ennen avioitumista.

iidis
Varpain jaloin

Silloin, kun otin selvää asioista omaa avioehtoa varten (jota ei tosin vieläkään ole saatu aikaiseksi kirjoittaa), sanoi uran avioerojuristina tehnyt tuttava, että avioehtoon pitäisi AINA muistaa laittaa maininta lasten kotona hoitamisesta. Eli avioerotilanteessa kukin pitää oman osuutensa, mutta työssäkäynyt puoliso maksaa kompensaatiota omaisuudesta kotona lapsia hoitaneelle puolisolle suhteessa kotona vietettyyn aikaan yhteisiä lapsia hoitaen. Kotihoidon aikana, kun on vähäisemmät tulot ja mahdollisuudet kerryttää omaisuutta eikä eläkekään kerry samalla tavalla kuin työssä ollessa.

S a a r a H (Ei varmistettu)

Dear Sipuli, vaadi avioehto! Nimim. Selventää asioita ja näet, mitä puolisosi oikeesti tekee, kun vaadit sitä. Voipi olla, että murahtaa ja möksähtää, mutta sä oot se joka sun puolias pitää!
Nimim. Allekirjotin eropaperit tänään

MinW (Ei varmistettu)

Ystäväni äiti patistelee ystävääni hankkimaan omistusasunnon nyt kolmekymppisenä: on kuulemma valitettavan yleistä, että kuusikymppiset naiset eivät PYSTY jäämään eläkkeelle, koska heillä ei ole varaa maksaa vuokraa (tai he joutuisivat muuttamaan yksin vaikeiden kulkuyhteyksien päähän). Moni katuu, ettei ole edes yrittänyt ostaa omaa asuntoa, sillä vaikka omistusasumisestakin tulee kustannuksia, se on silti usein huomattavasti halvempaa kuin vuokran maksaminen, ja tietenkin oman asunnon myös voi myydä tai vuokrata. Toivon, että meidän ikäluokkamme naiset tulevat olemaan tietoisempia nimenomaan tällaisista kovista faktoista, joista kirjoitit. Suurten ikäluokkien toimimattomia avioliittoja ja naisten eläkeahdistusta vierestä seuranneena toivoisin, että avioliiton suhteesta talouteen ja 'omasta' rahasta puhuttaisiin paljon enemmän!

Vierailija (Ei varmistettu)

Tää on muuten hyvä pointti! Mieheni äiti on juuri nyt tuossa tilanteessa, että eläkkeelle jäämisen yhteydessä hän joutuu luopumaan nykyisestä vuokra-asunnostaan ja muuttamaan huomattavasti kauemmas epämieluisalle alueelle, koska muuten tuleva eläke ei riitä. Jos olisimme hieman pidemmällä omassa vaurastumisprojektissamme, haluaisimme ostaa hänelle (vuokralle) pienen asunnon jostain lähempää, mutta vielä ei ole pesämunaa siihen.

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on äärimmäisen tärkeä pointti! Juttelin myös Takuusäätiön Juha Pantzarin kanssa, ja hän sanoi että seuraava isosti velkaantuva kansanryhmä on yli 55-vuotiaat naiset, jotka eivät ole maksaneet vielä asuntolainaansa pois eläkkeellä. Aiemmin lainat oli yleensä maksettu pois jo joskus 50-vuotiaana, nykyään moni ostaa vielä 40-50-vuotiaana uuden asunnon, josta lainaa on paljon. Toki asunnon voi sitten myydäkin, eli on tilanne parempi kuin se, että olisi asunut vain vuokralla ja käteen ei olisi jäänyt mitään.

S a a r a H (Ei varmistettu)

Näinhän se on. Lainan saanti ei tosin ole ihan helppoa, kun maksat vuokraa ja elämistä pääkaupunkiseudulla ja Fiva ei enää kattele ihan holtittominta lainanantoa...
Mut sen sä tiedätkin, ja ehdotuksesi taloudesta ja aviosta/avosta todellakin jees.

Suttastiina

Vaikka olenkin käytännöllinen ja ns. järki-ihminen, niin en edes teoriassa ole eroa ajatellut taloudellisena asiana ikinä - jos tilanne tänäkin päivänä päätyisi siihen, että Turjakkeen kanssa yhteiselo muuttuisi pääosin ahdistavaksi ja rakkautta ei olisi ollenkaan, niin raha ja toimeentulo olisivat viimeiset asiat, joita miettisin.
Henkinen hyvinvointi ja oman pään kasassa pysyminen ovat niin paljon tärkeämpiä asioita, että valitsen koska tahansa tilanteen jossa itken rahattomuuttani, ennenkuin olen täyspäiväisesti onneton, mutta taloudellisesti turvassa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Huomaa, ettet ole ajatellut eroa taloudellisena asiana. :)
Varsinkin pienten lasten kanssa eron taloudellista puolta pitää miettiä myös niiden lasten kannalta, esim. onko varaa asua nykyisellä asuinalueella, jossa lasten koulu, kaverit jne vai pitääkö muuttaa muualle, jolloin lasten elämään tulee lisää isoja muutoksia. Pitääkö luopua nykyisestä asumismuodosta (okt, rivitalo, kerrostalo), onko varaa kotiin, jossa lapsilla omat huoneet, onko varaa lasten nykyisiin harrastuksiin jne. Ja toki tähän tulee päälle myös oma arki (harrastukset eli henkinen hyvinvointi, työmatkan pituus vaikuttaa arkeen ja jaksamiseen yms). Ihan valideja asioita ja liittyvät vahvasti siihen henkiseen jaksamiseen, mutta jossa on vahva taloudellinen aspekti.

Suttastiina

Nuo kaikki mainitsemasi asiat ovat silti mielestäni sivuseikkoja - on taatusti lapsille parempi asua tasapainoisten onnellisten, joskin eri osoitteissa olevien vanhempien kanssa, karsia harrastuksiaan ja vaikkapa jakaa huone sisarusten kanssa kuin säilyttää "saavutetut edut" ja kärsiä vanhempiensa toimimattomasta parisuhteesta - kukaan ei ole niin hyvä näyttelijä, että pystyisi lastaan huijaamaan kulissielämällä. Itse en ainakaan haluaisi antaa sellaista parisuhde - elämisenmallia omille lapsilleni.
Toistan siis itseäni - mieluumin köyhäilisin kuin jäisin paskaan parisuhteeseen vain taloudellisten näkökulmien vuoksi.
Mutta me ihmiset olemme erilaisia ja tarvitsemme erilaisia asioita, suotakoon jokaiselle omanlaisensa valinnat. 
 

Vierailija (Ei varmistettu)

Toki näinkin, mutta pointti oli se miksi jotkut ajattelevat taloudellista puolta. Parisuhteita, eroja ja elämiä on erilaisia. Kaikki eroperheet eivät ole sellaisia missä vallitsee kireä ilmapiiri ja vanhempien riitely. Monillaha saattaa toimia se perhe-elämä ja rooli lasten vanhempina, mutta ongelmia on itse parisuhteessa ja se ei aina heijastu lasten arkeen eikä elämä ole riitelyä ja kulissia. Siksi monet odottavat lasten pesästä lentoa ja ero tulee lapsille yllätyksenä.

Ja toisaalta kaikkien elämä ei eron jälkeen jatku tasapainoisena ja onnellisena. Taloudellisen puolen ajattelu ei tee ihmisestä myöskään automaattisesti materialistia, joka ei ymmärrä mikä elämässä on oikeasti tärkeää.

Juliaihminen
Juliaihminen

Itsekään en ajattele, että taloudellisten asioiden pohtiminen olisi epäromanttista. Hehehe, omassa suhteessani raha-asioista puhuminen on suorastaan hauska yhdistävä harrastus :D

Mutta olen myös samaa mieltä, ettei kurjassa suhteessa tietenkään tee mieli olla, vaikka siinä olisi talous paremmassa kunnossa. Kuten edellinen kommentoija sanoi, aina suhteet eivät ole välttämättä hyviä tai huonoja, vaan ihan ok siinä tilanteessa, jos katsoo kokonaiskuvaa. Ja jos sitten haluisi erota, niin voi sitäkin vähän valmistella taloudellisesti etukäteen. Tilanne on tietenkin täysin toinen, jos ero tulee puun takaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi jutussa ei ollu sitä optiota, että mies olisi lähivanhempi; sekin käsittääkseni on melko kallista.
Minusta parisuhteen raha-asioista pitäisi puhua enemmän. Kyllähän sen kaikki tietävät jo yhteenmuuttaessa, että kulut puolittuvat, joten miksi eron kalleus ja se, että elintaso usein laskee, tulee joillekin yllätyksenä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä pointti - olisi sekin täysin mahdollista. Mutta itsekäs ihminen kun olen, niin tässä imaginäärierossani merkitsin itseni lähivanhemmaksi. Tosi paikan tullen asia ei olisi näin yksinkertainen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Minusta naisille suunnatussa lehdessä olisi ollut erittäin hyvä esittää myös se vaihtoehto, jossa nainen jääkin etävanhemmaksi ja paljonko se maksaa sille etävanhemmalle. Siitä saisi uutta näkökulmaa erokeskusteluun ja eroisien asemaan ja myös siihen taloudelliseen puoleen. Naiset kun yleensä ajattelevat juuri niin, että he ovat lähivanhempia. Viikko-viikkosysteemissä en tiedä onko siinäkin toinen silti lähi ja toinen etä.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän pointin. Tämä oli kuitenkin omakohtainen juttu, jono yritin kirjoittaa mahdollisimman realistisesti. 

Viikko-viikkosysteemissäkin toinen on aina lähi ja toinen etä, lapsi voi Suomessa olla kirjoilla vain yhdessä osoitteessa. Tällöin voidaan kuitenkin sopia niin, että kumpikaan ei maksa elatusmaksuja suuntaan tai toiseen. Ylipäänsä erossa talous + lapsi -keskutelussa on monia vaihtoehtoja: voidaan vaikka tehdä niin, että molemmat laittavat x summan lapsen tilille, josta sitten maksetaan lapsen vaatteet/harrastukset ym hommat. (Haastattelin juuri aiheesta erästä juristia yhtä toista juttua varten.) 

Ajatusleikki

Kirjoitin joku aika sitten itse juuri tähän liittyen, miksi en eroa vaikka se henkilökohtaisesti voisikin olla oikea ratkaisu. Minulla ei ole yhtään mitään omaisuutta, ei työpaikkaa, ei yhtään mitään. Mutta kolme lasta. Moni muukin toki on syynä, mutta kyllä taloudella on tässä kohtaa todella iso rooli. Ei ihan hirveästi innostaisi eron tuoman henkisen kuorman lisäksi vielä muuttaa nelistään johonkin halpaan yksiöön.

 

Juliaihminen
Juliaihminen

Tämä on mielestäni hyvää kokonaiskuvan katsomista ja vastuun kantamista paitsi itsestään myös lapsistaan. Tilanteet eivät todellakaan ole mustavalkoisia, eikä ole välttämättä mitään oikeaa tai väärää ratkaisua.

S a a r a H (Ei varmistettu)

Oothan tietonen, että avioliitossa on elatusvelvollisuus, joka pätee myös asumuserossa JA jos toinen hoitanut pitkään kotona työpanoksellaan lapsia + himaa, palkkatyössä/muita tuloja kartuttanut voidaan käräjäoikeuden päätöksellä (haetaan vaikka 2v kerrallaan) velvoittaa elatukseen myös joksikin aikaa eron voimaanastumisen jälkeen. Tämä pisimmillään muutama vuosi, kunnes voidaan katsoa että on päässyt taloudellisesti jaloilleen.

Tässä saattaa olla tarkennuksia lakia paremmin tuntevilta, jotka lukisin kiitollisna! Ja Julia, erojuridiikka ja talous kiinnostaa. Olit todella ajankohtanen sun aiheen kanssa, osu mun elämään just eikä melkein, tosin täällä päässä irl.

Pystysitkö vinkkaamaan tai arvioimaan hyviä oman talouden suunnittelun ja seurannan käytäntöjä tai vaikka siihen sopivia sovelluksia?

Dansken verkkopankin - kamala. Op:n Pivo - liian simppeli kun vain 2vk taakse- ja eteenpäin.

Kiitän!

Norway (Ei varmistettu)

Minulla on käytössä Wally-sovellus, johon pitää itse merkitä kulut, mutta sen avulla voi mielestäni kätevästi seurata, mihin rahaa menee ja miten paljon. Siihen tallentuu myös menneet kuukaudet, eli voi vertailla eri kuukausien tilannetta. Itseäni auttaa hahmottamaan sitä, mihin ne rahat oikeasti kuluvat, ja mistä voisi säästää.

Saranda
Tyhjä ajatus

Julia mä oon sitä mieltä että sun postauksiin on ihana klikata sisään ei ainoastaan sun omien tekstien takia mutta myös kaikkien kommenttien. Vitsi miten fiksua keskustelua ja about sata uutta näkökulmaa joita en oo koskaan miettinyt aikasemmin!

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Me ostettiin oma talo jo 7 vuotta sitten eli 21-vuotiaina, joten tässä on kerennyt mukavasti maksella sitä jo pois. Jos nyt eroaisimme, lainaa on sen verran vähän, että mies voisi ostaa minut tästä ulos ja jäädä itse tähän ja silti asuinkustannukset olisivat inhimilliset. Toki itselleni se sitten olisi isompi paukku, koska vuokrataso on täällä _jäätävä_, ja oma asunto/talo on kaikinpuolin edullisempi ratkaisu (niin hullua kuin se onkin). Mutta siis ajatuksen tasolla, jos nyt jostain syystä eroaisimme, minusta on kiva miettiä että miehellä on mahdollisuus jäädä tähän vanhempiensa vanhaan taloon eikä sitä eronkaan takia tarvitsisi myydä "ulkopuolisille" :)

Tulojen puolesta (olen piakkoin valmistuva lastentarhanopettaja) yksin asuminen tietäisi kyllä tiukkoja aikoja. Kaksilla huonohkoilla tuloilla pärjäämme ihan kivasti, säästöön ei hirveästi jää, mutta voimme ostaa tarvitsemamme ja ylimääräistäkin. Yksin toki olisi sitten vain yhden aikuisen menotkin.

Rahan takia en kyllä huonoon suhteeseen jäisi, ellei eroaminen olisi ihan totaalinen pommi taloudellisesti (esim. just ei töitä, säästöjä jne.). On kuitenkin niin paljon kaikkea mitä rahalla ei saa. Kuten se onnellinen parisuhde ja lapsille turvallinen ja kiva lapsuus :)

JH (Ei varmistettu)

Todella tärkeä kirjoitus, kiitos tästä! Mummi on opettanut, että aina pitää olla omaa rahaa - muuten ei ole mitään mahdollisuutta lähteä umpisurkeasta parisuhteesta. Omien isovanhempien vaihtoehdotonta elämää seuranneena tämä on pinttynyt omaan päähän tosi vahvasti - puolison kanssa pyöritetyn yhteisen talouden lisäksi oma säästötili, sijoitukset ja niillä oleva turva on ihan korvaamaton. Vaikkei ero olekaan ajankohtainen tai millään tavalla mietinnässä, se tieto, että selviäisi vaikka jotain kävisi on tärkeää.

On vähän surullista, miten todella perinteinen feministinen ajatus "naisella pitää olla omaa rahaa" jää monelta toteutumatta. Jotenkin olisi toivonut, että näiden vuosikymmenten kuluessa siitä olisi tullut enemmän itsestäänselvyys, että jonkinasteisesta taloudellisesta itsenäisyydestä on aina tärkeää pitää kiinni. Tutkimuksissa on huomattu, että erityisesti lapsiperheissä kulut jakaantuvat edelleen todella epätasa-arvoisesti: naisen rahat menee ruokaan, lasten vaatteisiin ja arkeen, kun taas edelleen tänäänkin miesten nimissä on monesti kaikki isommat ostokset, autot, talot yms. eli se oikea omaisuus. Vielä kun tähän yhdistää naisten keskimääräisesti pienemmät tulot, niin moni on todella hankalassa paikassa.

Kommentoi