Onko äitiys haitannut työssä tai uralla?

mielensapahoittaja_0.jpg

Tuntuu friikiltä, että olen ollut jo kuukauden töissä. Tietyllä tapaa tämä on uudenlaista verrattuna aiempaan työelämään, sillä mulla on elämässä nyt myös työroolin lisäksi äitirooli. Tästä dikotomiasta aion paasata lisää myöhemmin, mutta tänään haluan pohdiskella sellaista tärkeää ja paljon puhuttua aihetta kuin äitinä työelämässä. Tai oikeastaan ei välttämättä edes äitinä, vaan potentiaalisena äitinä työelämässä.

Nimittäin jokainen nainen joutuu jollain lailla tekemisiin työurallaan tämän lapsibisneksen kanssa: sanon jokainen, koska myös ne naiset, jotka eivät hanki koskaan lapsia, ovat tietyn ikäisinä ”riskiryhmää” jäädä kotiin hoitamaan lasta.

Kuten tänään taas Hesarissa mainittiin, naiset jäävät hoitamaan kotiin lapsia huomattavasti pidemmäksi ajaksi kuin miehet. Laskelmat siitä, paljonko tämä vanhemmuus maksaa työnantajalle, vaihtelevat parista tonnista jopa pariinkymmeneen tuhanteen. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksen mukaan 3000 euroa kuussa tienaavan työntekijän vanhemmuuden kustannuksista jää työnantajan maksettavaksi 5200 euroa lasta kohti. Ja koska suurin osa näistä rahoista jää naisen työnantajan maksettavaksi, tietyn ikäiset lisääntymisriskissä olevat naiset saattavat olla miehiä heikommassa asemassa työnhaussa.

Miten tämä on sitten näkynyt mun kaveripiirissäni? Vaihtelevasti. Monet ystävistäni ajattelevat, että nyt kolmenkympin molemmilla puolilla ei uskalla lähteä omasta semi puuduttavasta työstä hakemaan kiinnostavia määräaikaisuuksia, koska pelkää, että jossain vaiheessa ei sitten saakaan enää töitä.

Sitä paitsi äitiyslomalle on helpompaa ja turvallisemman tuntuista jäädä vakityöstä. Sitten on jotain, mihin palata. Tämä kuitenkin ihan jo selkeästi estää mun ikäisten naisten urameininkejä. On niin helppo neuvoa muita, että ”elämä kantaa” ja ”rohkeasti vain kiinnostavia haasteita kohti”. Mutta sitten kun ajattelee omaa tilannetta, sellainen turvallisuutta hakeva pieni murmeli piipittää korvassa, että ei tässä mitään riskejä lähdetä nyt ottamaan! Kyllä vauvan reissumiehen päälle voi täytyy jostain hankkia.

Tämä on mun mielestä niitä juttuja, joita ei nimellä ja naamalla kauheasti kuulutella. Tästä puhutaan aina sellaisella yleisellä tasolla, että ”naisilla on hankalaa tämä”, mutta naiset eivät puhu näistä jutuista omakohtaisesti julkisessa keskustelussa – sillä kukapa nyt haluaisi leimautua potentiaalisen työnantajan silmissä lapsia tekeväksi laskelmoivaksi kantturaksi?

mielensapahoittaja2.jpg

Nyt kun eri puolueet ja ammattiliitot kertovat kilvan ehdotuksia siitä, miten vanhempainvapaat ratkaistaan, tästä asiasta kannattaa puhua julkisesti. Vaikka kertomalla anonyymisti kokemuksiaan. 

Nyt mä kaipaan teiltä apua. Olen nimittäin saanut suuren kunnian mennä puhumaan Women of the World -festivaaliin Tampereelle viikon päästä. Olen mukana sellaisessa paneelissa kuin Tasa-arvo ja työelämä. Siellä on mun kanssa juttelemassa aika kovan luokan tyyppejä, kuten Lune Groupin toimari Heli Kurjanen, Bimbo Oy:n omistaja Alina Välimäki, Fullsteamin perustaja Juha Kyyrö, kätilö Raakel Shapcott sekä toimittaja Maaretta Tukiainen.

Mun tekisi mieli alkaa vähätellä, miten en mää nyy sielä mittää osaa sanoa noin kovassa joukossa, mutta se olisi niin ankea ja epäfeministinen teko, että mieluummin valmistaudun paneeliin kunnolla ja kysyn teiltä: 

 

Naislukijani:Miten äitiys tai lapsenhankkimisbisnekset ovat vaikuttaneet välillisesti tai suoraan teidän uraanne tai työelämäänne? Negatiivisesti tai positiivisesti?

Kaipaisin konkreettisia esimerkkejä, joita voin kertoa tuolla paneelissa.

Keskustelua voi käydä myös Juliaihmisen Facebook-sivulla.

 

Wow-festivaalista sen verran, että se on Suomessa ekaa kertaa järjestettävä tapahtuma, jossa juhlitaan naista ja tasa-arvoa. Se järjestetään Tampere-talolla 11. – 12.3. ja mä todella, todella suosittelen tulemaan paikalle. Ohjelma näyttää aivan sairaan kiinnostavalta. (Feministinen talouspolitiikka ja Tanssi kuin Beyoncé -paja kiinnostelee!) Teen vielä erillisen postauksen mun Wow-tärpeistä!

 

women of the world

 

 

Kommentit (67)
  1. Mä kommentoin nyt omalla naamalla 😀 Koska olen kasvatus- ja sosiaalialalla, niin mun työuraan oma lapsi on tuonut pääasiassa uskottavuutta. Omalta alalta olen kuullut lukemattomat ilkeät kommentit kollegoille, joilla ei ole lapsia. On ihan suoraan kyseenalaistettu, miten sinä (ammattilainen) voit mistään mitään tietää, kun sulla ei ole omia lapsia. Eli alakohtaista varmasti. Omalla alallani koen enemminkin olevani kummajainen, kun lapsia on tähän hätään vain yksi – useimmilla muilla tuntuu olevan liuta omia ja vähän muitakin päälle 😉 Useamman kerran kysytty, että ettekös tekin nyt vielä lisää tee jne.

    Muilla aloilla työskenteleviä tuttujani seuraillessa olen useamman kerran ollut paasaamassa (itsekseni pääasiassa) äitiyden ja työelämän yhdistämisen haasteista. Mun mielestä on hirvittävän epäreilua, ettei uskalleta vaikkapa kertoa työpaikalla raskaudesta ennen kuin luvattu ylennys tai työsuhteen jatko on paperilla. Mutta ymmärrän kyllä, että nykyisellään naisen on melkein pakko niin tehdä, jos mielii jatkonsa saada.

    1. Ja tyylikkäästi vastaan omaan kommenttiini vielä, että ainoa miinus, jonka olen itse saanut tuta on sairaan lapsen kanssa kotona vietetty aika. Oma lapsi on kuitenkin aina ollut silleensä terve, etten ole ollut mikään sarjasaikuttaja ja itse tuskin koskaan kipeänä. Silti oma syyllisyys jäädä pois kalvaa eikä sitä yhtään helpota, jos töissä puuskutetaan, että eikö se isä nyt voisi olla. Ei se oikein voi, jos se on työmatkalla Barcelonassa. Eli pikkulapsi aika taitaa olla se haastavin alalla kun alalla. 

    2. Haa! Kiitos ihan superisti tästä kommentista, tämä toi just sillä lailla uutta näkökulmaa koko keskusteluun, jota itse en ollut edes ajatellut. Mahtavaa.

      Tuo on tosi jännä ilmiö, mutta sinällään ymmärrettävä (vaikka typerä), että ihmiset vaativat opettajalta tai lastenhoitajalta kokemuksia omien lapsien hoitamisesta. Siinä menee aika vahvasti puurot ja vellit sekaisin. Ei ortopediltäkään vaadita omakohtaista kokemusta jalkaleikkauksesta.

  2. Sanotaan nyt ensin yksi asia, millä lapsen saaminen on jollain tavalla helpottanut mun työelämää: monissa sosiaalisissa tilanteissa pääsee henkisesti istumaan aikuisten pöytään, kun kertoo, että on kaksivuotias kotona tai että lapsi pitää hakea tarhasta. Lapset ovat myös keino verkostoitua tehokkaasti. Se on hyvä ihmiselle, joka ei esim. golffaa.

    Näin pienen kanssa (ehkä tämä on vähän ylikorostunut juttu näin yksinhuoltajalla) on kuitenkin ollut pakko myöntää, että lapsi ottaa aika paljon sitä aikaa ja jaksamista, jonka muuten käyttäisi ainakin jonkin tasoiseen työntekoon. Palasin töihin vuosi sitten ja tämän vuoden aikana olen ollut väsyneempi ja kiireisempi, kuin olisin ollut ilman lasta mikä on johtanut hutilointiin ja ahdistukseen. Mulla ei ole yksinkertaisesti niin paljon aikaa työlle, kun haluaisin siihen käyttää. Välillä mös mietin, että miten ihmeessä selviäisin, jos en saisi omilta vanhemmiltani apua tai jos tekisin jotain muuta kuin toimistotyötä joustavassa ja hyväntahtoisessa organisaatiossa. Voin uskotella itselleni, että voisin periaatteessa tehdä mitä vaan kiireisen huippukonsultin töitä, mutta tosiasiassa en ehkä ihan oikeasti voisi. 

    1. Ah, jo tämä kuukauden kokemus työelämässä on vahvistanut mulle tuon: aikuisten pöydässä istutaan. Samaan aikaan tämä on ihan mahtavaa, ja samalla tasa-arvoa vaativa pikku naikkeli mun korvassa huutelee, että on kyllä vähän epäreilua. Mutta tästä aiheesta saa kyllä paneelissa ammennettavaa, ihan sairaan hyvän pointin toit esille, kiitos!

      Ja tuo, mitä sanoit alempana, on niin totta. Siksi musta olikin ihan asiallista, kun vaikka Hesari kertoi nyhtökauran keksijästä, että ”hänellä on neljä lasta”. Siis ihan oikeasti, se että jollain on neljä lasta himassa (oli hän nainen tai mies) on aika hc-yhdistelmä jossain huippuduunissa. Siinä pitää olla todella hyvät apuverkostot tai lasten/lapsien toinen vanhempi, joka hoitaa lapsia enemmän kuin itse.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *