Onko nykyinen rahapuhe vain yksi uusi tapa yrittää kontrolloida naisen elämää?

Juliaihminen

Olen antanut viime viikkoina paljon haastatteluja liittyen vasta julkaistuun Kaikki rahasta -kirjaani. Minulla oli yksi erityisen antoisa haastatteluhetki viime viikolla, kun Ylen toimittaja Heidi Sullström haastatteli minua erääseen juttuun (linkkaan jutun, kun se julkaistaan). 

Kriittinen uutistoimittaja kysyi, että onko tämä uudenlainen "ota raha-asiat haltuun" -puhe vain jatkumoa tälle vallalla olevalle trendille, jossa ihmisen, etenkin naisen, täytyy olla kontrollissa kaikesta elämässään: syömisestä (tarkat ruokavaliot), liikkumisesta (tarkat treeniohjelmat), sisustuksesta (tiukka konmaritus) ja ajankäytöstä sekä tehokkuudestaan (bullet journalit ym.). Nyt pitää sitten vielä seurata ja hallita tarkkaan, miten kuluttaa ja miten säästää.

Tämä kysymys pysäytti. Siihenhän tämän hetken self help paljolti tähtää: että ihmiset voisivat optimoida ja suunnitella elämäänsä viimeiseen pisaraan myöten. Enkä itse usko, että a) elämästä voi oikeasti olla loppuun saakka  kontrollissa, sillä aina kaikenlaista voi sattua milloin vain - elämä on arvaamatonta ja b) kaiken kontrollointi ja löysien pois kuoriminen ei tee ainakaan itsestäni ollenkaan onnellista. Päinvastoin, tällöin elämä muuttuu sarjaksi suorituksia, joista täytyy selvitä. 

En halua olla viemässä eteenpäin tällaista kulttuuria, jossa ei koskaan saa elää niin kuin pellossa. Koska itse elän aika usein juurikin keskellä sitä peltoa.

Mietin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen, että itse on ajattele säästöpuheita kontrollointivaatimuksina. Päinvastoin, ennemminkin mietin, että kun on nähnyt sen vaivan, että tsekkaa taloutensa kuntoon, ei tarvitse enää miettiä jokaista ostosta.

Lyhykäisyydessään kirjan voisi tiivistää seuraavaan ajatukseen: Kun jaksaa yhden kerran tutkailla tiliään ja hahmottaa, paljonko oikeasti olisi suhteellisen vaivattomasti varaa laittaa säästöön, automatisoi tämän summan siirtyväksi toiselle tilille palkkapäivänä (ja sieltä mielellään johonkin hyviin rahastoihin, hehee) niin sitten loppukuun voi elää kuin pellossa. Itseltäni menee 200 euroa jokaisen kuun 15. päivä arvo-osuustilille ja sieltä kolmeen rahastoon, ja sen jälkeen saan luvan käyttää sen, minkä tilille jää. 

Toki jos tili näyttää siltä, että pian mennään miinukselle, niin sitten täytyy sniiduilla hetken aikaa ennen palkkaa. Mutta ei mulle käy koskaan niin, sillä olen huomannut, että tuo 200 euroa on sellainen summa, jonka poissaolo ei vaikuta arkeeni mitenkään.

Ja kuten sanottua, on upeaa, että saa palkkaa sen verran, että pystyy pitämään tällaista huoletonta elintasoa. (Lukekaa uusimmasta Trendistä juttu, jossa on haastateltu itseni lisäksi erästä sairauskierteeseen joutunutta naista, joka joutuu laskemaan joka pennin. Se kuvastaa tosi hyvin sitä, mikä on tällaisen etuoikeutetun elämän vastapuoli - eikä kyseinen nainen ole tehnhyt itse mitään ansaitakseen tilanteensa.)

Sitten mietin myös sellaista, että onko se sitten loppujen lopuksi suurta kontrollointia, etten ihan osta tätä nykyistä ajatusta siitä, että koko ajan pitää kuluttaa ja että ostaminen on sellaista "vapaaata" ja "itsenäisen elämästään nauttivan naisen" elämää. 

Ylipäänsä tuntuu, että jokaisessa haastattelussa minulta on kysytty, että "mistä olet joutunut luopumaan, kun olet säästänyt". On hirveän vaikea selittää, että en oikeastaan mistään. Sitä ei uskota. Koska kyllähän se nyt on luopumista, jos ei osta koko ajan uusia vaatteita tai matkusta neljää kertaa vuodessa ulkomaille.

En ole missään nimessä mikään jeesus näissä kulutustottumuksissani, vaan suurin motiivi näille säästöilleni on hyvin usein yksinkertaisesti laiskuus. Mielestäni on hirveän vaivalloista mennä pyörimään jonnekin kauppoihin tai vertailla netissä jotain lentoja. Sehän on aivan helvetillistä! Mutta välillä totta kai haluan sen lomamatkan tai uuden talvitakin, ja silloin näen sen vaivan ja ylitän laiskuuteni. Kuitenkin ajattelen, että olen hieman vapaampi, kun ei ole pakko ansaita x määrää enempää euroja, jotta saisin pidettyä nykyistä korkeampaa elintasoa yllä.

Okei, joskus tekisi mieli ajaa joku matka taksilla mieluummin kuin mennä bussilla, jolloin ikään kuin luovun tunteesta, joka syntyy istuessa mukavilla nahkapenkeillä. Mutta tällöin ostan tällä luopumisella ja itseni kontrolloimisella turvallisuutta ja vapautta. Olenkin sanonut monissa haastatteluissa, että stressaan monista asioista elämässäni, ja siksi on valtavan ihanaa, että rahasta ei tarvitse stressata. Kun tilillä on rahaa, tunnen selustani turvalliseksi. 

Ja edelleen, tietenkin kulutan koko ajan, en ole mikään metsien Nuuskamuikkunen. Teen vain kuluttamiseni melko tietoisesti. Olen päättänyt, että saan syödä ulkona ja käydä kahvilla niin paljon kuin haluan, mutta en osta uutta iPhonea, vaikka vanhani on täysin risa. Minulle toimii tällaiset säännöt, muille taas ihan erilaiset. Olen yhtä lailla osa tätä kapitalistista maailmanjärjestystä, ja mainostan itsekin täällä blogissa milloin mitäkin (toki vain sellaisia juttuja, joita itse valitsen laittaa rahojani). 

Mutta palatekseni ensimmäiseen kysymykseen. On totta, että tässä rahapuheessani on jonkinlaisia piirteitä siitä, että ihminen voisi vaikuttaa elämässään kaikkeen ja kontrolloida omaa elinympäristöään - eikä tällainen puhe ole täysin ongelmatonta. Mutta tarkoitukseni ei kuitenkaan ole syyllistää muita tai sanoa, että tee näin. Ennemminkin ajattelin tuoda vain ikään kuin vaihtoehtoista katsontatapaa maailmaan ja kuluttamiseen. 

 

 

 

 

Lue myös: 

Näin säästin 10 000 euroa vuodessa

Paras säästövinkkini

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei ole (vastaus otsikkoon). Se, että raha-asiat on edes joten kuten hallussa, nimenomaan vapauttaa. Toimittajan kysymyksestä tulee se fiilis, että stressiä tulee ja kontrollointia on se, että tämäkin asia pitäisi suorittaa täydellisesti. Onneksi näin ei ole, vaan pienistä teoista lähtee, kuten kuvailet. Kiitos rahapuheesta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Hyvä pointti! Rahahommia ei nimenomaan tarvitse suorittaa ”täydellisesti”, en oikeastaan edes tiedä, mitä se tarkoittaisi. Ja pienillä viilauksella saa jo paljon aikaiseksi omassa taloudessa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Näen tän asian jotenkin myös siitä kulmasta, että yhteiskuntaa on riisuttu siitä millainen se ehti muutaman vuosikymmenen olla: koulutuspaikkoja -> siitä jatkumona töitä lähes kaikille haluaville, vakaa omaisuuden kertyminen, kiinteistöjen, mökkirantatonttien huima arvon nousu, luokkaretket, hyvinvointi, yleinen fiilis siitä ettei juuri kukaan pääse putoamaan verkon läpi pohjalle...ja sitten PAM! Koko juttu riisutaan (paitsi tiettyjen kiinteistöjen arvo..) ainakin taviksilta muutamassa vuodessa, tilalle epävarmuutta ja liki paniikkia. Joten ei, kirjasi ei lisää muuta kuin huisin tärkeää tietoutta miten pystyä edes jossain määrin ottamaan asiaa haltuun.
Sen lisäksi että olet symppis, hauska ja ihana, teet kirjan myötä oikeasti to-del-la tähdellistä työtä raha-asioiden avaamisessa, ja niiden arkipäiväistämisessä. K I I I T O S.

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos!! Ihanasti sanottu!

Ja olen täysin samaa mieltä: en kannata sitä, että sosiaaliturvaa jne purettaisiin, mutta kun tilanne on mitä on, niin varautuminen tulevaisuuteen kannattaa, jos vain mitenkään voi. Itselleni tuli vähän yllätyksenä, että työttömäksi jääminen jälkeen työttömyysturvan saamisessa voi kestää monta kuukauttakin.

June (Ei varmistettu)

Minulle säästäminen nimenomaan on vapautta ja vapaudentunnetta tuova asia! Kirjasi oli loistavasti jäsennelty ja kiinnostava paketti!:) En ole koskaan ollut raha-asioiden kanssa huithapeli, ja esim. opiskeluaikana kesätyösäästöt mahdollistivat täyspäiväisen opiskelun ja muutaman kreisin extempore-jutun kuten matkan. Nyt 30-v työttömänä taas kirjaimellisesti säästöjä syödessä olen kadottanut tunteen vapaudesta, kun säästöt eivät kartu, ja huomaan tuntevani pettymystä, kun ole pystynyt hyppäämään tuohon kirjassasikin kerrattuun sijoittamisen ja korkoa korolle- maailmaan ja aloittamaan näin "varallisuuteni" hoitamista. Toisaalta olen ajatellut, että omassa tilanteessani vapautta on se päätös, että olen jäänyt (vielä) asumaan puolison kanssa samalle paikkakunnalle enkä muuttanut satojen kilometrien päähän työn takia. Senkin vaihtoehdon kokeilleena tiedän nyt, että se ei tee kovin onnelliseksi, vaikka säästöt karttuivatkin. Nyt yritän siis hokea itselleni, että elämäni tarkoitus ei voi olla varallisuuden kartuttaminen, vaikka toisaalta se tuo vapauden tunnetta mielenrauhaa.

Juliaihminen
Juliaihminen

Ymmärrän hyvin mistä puhut! Tuo on juuri sen säästämisen kääntöpuoli, että kun pääsee sellaiseen ”kunnollisen ihmisen” mentaliteettiin, ne ajat tuntuu kurjalta ja vähän siltä että ”menee taaksepäin”, kun syö säästöjä. Toisaalta pitää ajatella, että nykyinen elämä on ihan yhtä tärkeää ja arvokasta kuin mennyt/tuleva, ja jos itselleen riippumattomista syistä ei ole töissä (mielestäni ihmistä ei voi vaatia muuttamaan jonnekin toiselle puolelle Suomea työtä varten), niin sitten vain hyvällä omallatunnolla pitää käyttää niitä ja luottaa tulevaisuuteen. Onneksi me kuitenkin elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, eli ihan nollille sitä ei joudu. Mutta säästöjen syöminen ärsyttää, se on totta kai :(

Mutta mahtavaa kun olet valinnut puolison ja vapauden, erinomainen päätös (ja voit kiittää myös menneisyyden itseäsi!).

Vierailija (Ei varmistettu)

Miksi ihmistä ei voi vaatia muuttamaan työn perässä? Toki monissa tapauksissa elämä hankaloituu, mutta itsekin muutin opiskelujen perässä ja jäin opiskelupaikkakunnalle töihin. Synnyinseudullani ei ole töitä, joten jos sinne olisin jäänyt niin olisin työttömänä eläkeikään asti. Hyvinvointiyhteiskunnan toiminta perustuu siihen, että valtaosa käy töissä ja nauttii hyvinvointiyhteiskunnasta esim. jos sairastuu tai on perhevapaita jne.
Tämä siis ihan yleisenä kommenttina. Ymmärrän kyllä, että yksilötasolla työn perässä muuttaminen voi monesti sekoittaa palettia liikaa, mutta ei voida olettaa niinkään, että aina kaikki muut joustaa. Toisaalta Suomessa on paljon esim. virolaisia työntekijöitä, joiden pysyvä koti saattaa olla Virossa, joten miksi suomalainen ei voi olla viikot toisessa kaupungissa. Toki taloudelliset realiteetit ovat vähän erilaiset, mutta toisaalta tiedetään, että pitkä työttömyysaika heikentää työllisyysmahdollisuuksia.

marjaraj (Ei varmistettu)

Elämäntilanteita on hyvin monenlaisia eikä toiselle paikkakunnalle muutto ole kaikissa niissä ollenkaan tasapuolinen vaatimus. Tyypillisesti esim. mainitsemasi muutto opiskelujen perässä on helpompi toteuttaa kuin vaikkapa omassa tilanteessani, jossa puolisollani on vakituinen työ nykyisellä asuinpaikkakunnalla ja päivähoitokuvioiden hanskaaminen siedettävästi vaatii molempia vanhempia. Olisi valtava uhraus molemmilta puolisoilta, jos toinen muuttaisi vaikka vain 200 km päähän, puhumattakaan toiselle puolelle maata muuttamisesta - kummassakin tilanteessa toiselle jäisi oman työn lisäksi koko arjen pyörittäminen yksin, eikä se ainakaan meille kummallekaan olisi ensinnäkään mielekästä, puhumattakaan jaksamisesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä, etten joudu oikeastaan luopumaan mistään säästäessäni. Toki, jätän paljon turhaa tavaraa ostamatta mutta saan tilalle minulle arvokkaampaa turvallisuuden tunnetta.

Juliaihminen
Juliaihminen

Juuri näin, tämä on musta olennainen vaihtokauppa, jonka ymmärtämisestä on paljon hyötyä.

annepa (Ei varmistettu)

Olen samaa mieltä. Jos toimittaja ajattelee, että turhan tavaran ostamatta jättäminen on jotain luopumista, on hän vähän pöljä. Se mitään luopumista ole, se on ekologista ja järkevää. Kun kaupan (höhö) päälle saa vielä turvallisuuden tunnetta, niin tilannehan on win-win! Turhan tavaran hankkiminen ja varastointi on vähintään kaksinkertaista luopumista: siinä luovut ainakin rahasta ja arvokkaasta tilasta kotonasi!

Elliiiina (Ei varmistettu)

Samaa mieltä aiempien kommenttien kanssa, että tässä sun rahafilosofiassa on kyse nimenomaan vapautumisesta, turvallisuuden tunteesta ja ennen kaikkea positiivisesta asiasta. Meillä ihmisillä on elämässä kaikennäköistä huolta ja stressiä niin terveyteen, parisuhteeseen, perheeseen, työhön yms liittyen ja ite näkisin, että raha/oma talous on se johon on kuitenkin iisein vaikuttaa. Sossun ominaisuudessa tulee toistuvasti nähtyä miten rahahuolet vaikuttaa tosi kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin. Aika harvassa puolestaan ne niin pihit ja saidat ihmiset jotka voivat huonosti rahan kanssa kitsastelun vuoksi. Vaikka toki esim toimeentulotuen varassa eläen on hankala säästää. Mutta jos se vaan on mahdollista niin luulen, että monen unettomia öitä olisi pelastettu jos kaikilla olisi edes pieni turvallisuuspuskurirahasto. Hatunnosto sulle siis tän talouskeskustelun tuomisesta framille ja sopivan arkiseksi:)

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos!! <3

Rahastressi on vain niin ahdistavaa, niin toivoisin, että ihmiset eivät joutuisi kärsimään siitä. Se on jotenkin erityisen traagista. Jos vain on keinoja, joilla tätä voi poistaa ihmisten kontolta, niin sitä varten pitäisi kyllä tehdä kaikki toimet.

Vierailija (Ei varmistettu)

Apua kysyn nyt tosi nolosti tärkeän aiheen ohi, että mitä noi ihanat elukat on? Tahtoo omalle lapselle!

Aw (Ei varmistettu)

Mun mielestä päinvastoin se "perinteinen" jatkuva kuluttamismantra jota meille syötetään on sitä kontrolloimista. Se kun pitäisi joka vuodenaika hankkia se-ja-se muodinmukainen vaatekerta, käydä surffi- ja kaupunkilomilla, huolehtia riittävän laadukkaista instakuvista (ostamalla paitsi kallista kameraa/puhelinta, myös kuvankäsittely-presettejä!), freesata sisustustaan – ja kaikesta tästä tietenkin maksaa niitä kovalla työllä ansaittuja pennosia, jos ei käteinen riitä ni osamaksulla korkoineen vaikka sitten. Siihen liittyy vahvasti epävarmuudella ja keinotekoisella tarpeella kontrollointi: näitä pitää syödä nyt, tätä muotia pitää noudattaa nyt, tätä pitää harrastaa nyt ollaksesi jotenkin "oikeanlainen" tai "hyvä" ja ennenkaikkea kuuluaksesi joukkoon. Mutta oikeasti, rahojaankaan kuten aikaansa ei pidä käyttää mihinkään sellaiseen jos se ei tunnu omalta ja kivalta. Ja mielestäni, myös järkevältä esim. ekologisesta näkökulmasta, sillä ei maapallo kestä loputtomasti kaikenlaisen kivan hankkimistakaan.

Sun viesti esim. ostamisen tarpeen arvioinnista on erittäin tervetullut kaiken tän keskellä, ja nimenomaan tuo sitä vapautta ajatella asiaa itsenäisesti eikä markkinavoimien kontrolloimana.

Susku (Ei varmistettu)

Hei tiiätkö puit mun ajatukset sanoiksi, tuntuu just siltä että kokoajan pitää hankkia jotain vain koska kaikki muutkin tekevät niin ja olet "huonompi" ihminen josset kuluta rahaa kokoajan uusiin vaatteisiin yms. ja muut ihmiset vielä tulee ehkä huomaamattaankin omilla kommenteillaan painostaneeksi kuluttamaan lisää ja lisää. Huomaan tämän jopa omista sisaruksistani, he ovat nyt viime aikoina saaneet vakituiset työt ja ovat alkaneet sisustaa kämppää uusiksi, hankkineet uudet kalusteet esim. olohuoneeseen ja remontoineet makuuhuoneen ja tämän jälkeen alkaneet että "eikös se kannattaisi teidänkin jo vaihtaa nuo "iänikuiset" Ikean sohvapöydät ja tv-tasot jo laadukkaisiin ja hienoihin uusiin, mekin vaihdettiin ja ollaan vaan oltu niiiin tyytyväisiä". Jos meidän vanhoissa kaluisteissa yms. muissa tavaroissa ei ole mitään vikaa, kannattaako niitä vaihtaa vaan vaihtamisen ilosta? Eikö se ole just sitä turhaa kuluttamista? Mieluummin säästän ne rahat jotka kuluisivat tuollaisiin omasta mielestäni ns. turhiin hankintoihin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvä kysymys toimittajalta! Kommenttiboksissa näyttää olevan vahva yksimielinen näkemys siitä, että raha-asioiden pieni kontrollointi vapauttaa, mutta eikös tää oikeastaan päde noihin muihinkin postauksessa mainittuihin elämän osa-alueisiin? Kontrolloimalla vähän syömistä ja liikkumista ostaa vapautta herkutella ja rötvätä ilman näkyviä ja tuntuvia seuraamuksia. Ajankäyttöä vähän kontrolloimalla ostaa vapautta lomailla, kun hommat on jo tehty tai ainakin aikataulutettu. Ja sit ku näistä ratkaisumahdollisuuksista puhutaan paljon, herää kysymys, että "miksi nyt hyvä ihminen et tee noin, kun se on niin helppoa eikä vaadi kuin vähän??"

Eli mä saatan kyllä olla sitä mieltä, että tässä on iduillaan uusi vaatimus siitä, mitä fiksun, itsestään huolta pitävän ihmisen täytyy osata :)

Ajatusleikki

Ja tämä realisoituu parhaiten juuri silloin, kun ei itse syystä tai toisesta pysty olemaan se fiksu ihminen, joka säästää. Ihan samalla tavalla kuin noissa muissakin osa-alueissa. Jos pystyisin säästämään ja ylipäätään kokemaan taloudellista turvaa, en varmasti kokisi sitä negatiivisena tai kontrollointina tai minään muunakaan ikävänä. Tai että kylläpä nyt olen fiksu ja hyvä ihminen. Se vain olisi osa arkea. Mutta nyt kun seuraavasta palkkapussin ajankohdasta tai suuruudesta ei ole tietoa, eikä todellakaan pysty laittamaan mitään pidempiaikaisesti sivuun, on vaikea olla ajattelematta miten tässä nyt koko ajan romutetaan omaa tulevaisuuttakin ja tässä on taas yksi asia, mitä en osaa. Vaikka kyse on paljon muusta.

Että vaikka tunnistan hyvät aikeet, ymmärrän myös tuon toisen puolen. Mutta niinhän se on, asioilla on aina (vähintään) kaksi puolta. Eikä niiden tarvitse välttämättä olla ristiriidassa keskenään tai toisiaan poissulkevia. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mutta ei edes tarvitse olla pienituloinen, kyllä hyvätuloisellakin voi olla vaikeuksia säästää, vaikka se kuulostaakin tietysti tyhmältä tässä Daniellan kommentin alla. Hienosti aloitettu rahastosäästäminen voi katketa kolmen kuukauden jälkeen, kun kaverit saavat päähänsä Barcelonan reissun ja oma käyttötili on tyhjänä. Ja käyttötili on tyhjänä, koska mitään ei tunnu "turhalta paskalta", vaan on ollut kiva ostella erikoisoluita, uusi retro-Nintendo ja sukset lumisen talven kunniaksi ja samalla viellä ajella taksilla jne.

Tämä tietenkin tippuu kateogoriaan "what is your excuse?", mutta niinhän ne ruokaan, liikuntaan ja konmarittamiseen liittyvät syyt yleensä tekevät myös.

Vierailija (Ei varmistettu)

Komppaan edellisiä kirjoittajia. Voin hyvin kuvitella, että rahapuhe voi lisätä huonommuuden tunnetta, jos säästämiseen ei syystä tai toisesta ole edellytyksiä. Toisaalta on tämä varmaan vähän luonnekysymyskin. Itse lueskelen tällä hetkellä näitä rahajuttuja enemmän hyvänä viihteenä, hieman samaan tapaan kuin suhtaudun vaikka konmaritusta yms trendejä käsitteleviin teksteihin. Joku toinen voi lukea samat jutut toisin ja kokea ne ahdistavina uusina (naisille) asetettuina vaatimuksina.

annepa (Ei varmistettu)

Tuntuu, että ehkä toimittaja tarkoitti sellaista ylikontrollia mainittujen asioiden suhteen. Ylikontrollointi ei ole hyvä homma. Minusta pitää olla kartalla kaikesta elämässään: syömisestä (pitää syödä, että jaksaa ja rehujakin ois hyvä syödä ainakin välillä), liikkumisesta (pitää liikkua että jaksaa, ainakin portaat voi kävellä), sisustuksesta (on tärkeää, että kotona on mukavaa, joten oman mielen mukainen sisustus on ihan hyvä juttu) ja ajankäytöstä sekä tehokkuudestaan (täytyy huolehtia, että on aikatauluttamatonta rötväilyaikaa, jos vaikka tulee mieliteko lähteä retkelle, niin sinne voi tänä aikana lähteä heti). Tällainen kontrolli on minusta ihan hyvä ja tuo kyllä vapauden tunnettakin elämään. Sellainen tasapaino on nyt se mitä haen tässä esityksessäni. Se on mielestäni raha-asioissakin hyvä ja tavoiteltava tila. Sellainen asialliset hommat ja Ellun kanat -tila, se on tavoite!

Meri TPK
TILIPÄIVÄKIRJAT

"Päinvastoin, ennemminkin mietin, että kun on nähnyt sen vaivan, että tsekkaa taloutensa kuntoon, ei tarvitse enää miettiä jokaista ostosta."

Mä niin samaistun tähän ajatukseen! Ja ajattelen kyllä, että tieto on valtaa, joten se, että naiset (tai ketkä tahansa ihmiset) tulevat tietoisemmiksi raha-asioista on itseasiassa enemmän itsenäisyyttä ja valtaa omaan elämään. Raha kuitenkin vaikuttaa niin moneen asiaan.

PS. Vihdoin sain aikaiseksi varattua sun kirjan paikallisesta kirjastosta. Se näyttää olevan suosittu, koska sinne on tilattu useampi kappale, mutta yhtään ei vapaana. Siis - kärsivällisyyttä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.