Onko päiväkotipaikan hakeminen villi länsi?

päiväkoti2.jpg

Alppu aloittaa päiväkodin ensi maanantaina. Viime keväänä stressasin kamalasti, minkä päiväkotipaikan se saa, koska Helsingissä päikyt ovat ihan täynnä.

Kuuntelin lukuisia kauhutarinoita aiheesta: vallilalaisista, jotka vievät lapsensa päiväkotiin Punavuoreen, lauttasaarelaisista, joiden lasten päiväkotipaikka on Kaisaniemessä, hermannilaisista, joiden päiväkotipaikka sijaitsee Rovaniemellä. Okei, tuota viimeistä tarinaa en kuullut, mutta siltä ne tarinat kuulostivat.

Joku sanoi, että Hermannin ja Vallilan alueella on 300 lasta liikaa kaupunginosien päiväkoteihin nähden. Kolmesataa! En tosin tiedä, pitääkö luku oikeasti paikkansa, mutta vaikuttaa pahalta. Ilmeisesti uusia päiväkoteja ei olla kuitenkaan perustamassa tänne, vaikka lapsimäärä ei ole vähentymässä.

Suurin stressinaihe mulle oli kuitenkin se, että ihmisten juttujen perusteella siihen voi itse vaikuttaa, saako lapsi paikan lähipäiväkodista. Kaikenlaisia neuvoja tuli lähipäiväkotipaikan saaneilta: ”Käykää tutustumassa siellä ja vaikuttakaa tosi mukavilta.” ”Ei kun laitat miehen tutustumaan, niin sitten näyttää siltä, että isäkin osallistuu perheen toimintaan ja saatte pisteitä.” ”Lähetät muffinseja päiväkodin johtajalle.” ”Käyt siellä ja viet kakun.” ”Soittelet sille vain itsepintaisesti koko kevään.” ”Vetoat kaikkeen mahdolliseen. Keksi itsellesi joku sairaus ja sano, että mies on keikkatyöläinen, ja olet käytännössä neliraajahalvaantunut yksinhuoltajaäiti.”

Mua ahdisti nämä neuvot ihan, koska en mä ole tottunut pelaamaan tällaisia pelejä. Mun mielestä nämä neuvot kuulostivat suorastaan korruptiolta! 

Mua ärsyttää ajatus siitä, että pitäisi viekkaudella ja maanittelulla kikkaila paikka lapselleen. Ei Suomi toimi niin. (Paitsi no, Talvivaara-dokkarin jälkeen en ole enää täysin vakuuttunut.) Tuollainen asettaa ihmiset hirveän eriarvoiseen asemaan: Silloin ne, keillä on voimia tai kyky vaatia tarpeeksi lujaa, kiilaisivat jonossa sellaisten ihmisten ohi, jotka ovat yhteiskunnallisesti huonommassa asemassa.

päiväkoti.jpg

No, niinpä en sitten tehnyt mitään muuta kuin täytin internetissä virallisen päiväkotihakemuksen ja painoin Lähetä. Ja toivoin parasta. Kaikista niistä neuvoista ja onnistumistarinoista huolimatta.

Toukokuussa tuli tieto, että Alppu pääsi meidän ykkösvalintaan. Olin syvästi helpottunut, valtava kivi putosi harteilta. Tämä helpottaa elämää valavasti. 

Lisäksi mun uskoni siihen, että nämä jutut menevät reilusti ilman korruptiota, säilyi. En sano, ettäkö olisin menettänyt uskoni suomalaiseen byrokratiaan täysin, vaikkei Alppunen olisi saanut sitä paikkaa, mutta tämä ainakin vahvisti uskoa: Vaikka Hermannissa ja Vallilassa olisi se kolmesataa lasta liikaa, niin yhtäkään puhelua ei tarvinnut soittaa, yhtäkään muffinssia leipoa tai yhtäkään traagista elämäntarinaa vuodattaa päiväkodin johtajalle. Haluan elää ajatellen, että ne leijonavanhemmat, jotka ajattelevat saaneensa päiväkotipaikan lapselleen uskomattomilla vakuuttelutaidoillaan, olisivat saaneet paikkansa joka tapauksessa. Nyt ne vain tykkäävät kertoa tarinaa omasta henkilökohtaisesta onnistumisestaan.

Kunnallispolitiikasta on kuitenkin sanottava sen verran, että riittävä määrä päiväkoteja olisi kyllä todella, todella tärkeä juttu kaupunkilaisille. Se on yksi niistä hyvin selkeistä asioista, joilla voidaan kasvattaa tavallisen veronmaksajan halukkuutta osallistua yhteiskunnan menoihin ja kokea, että rahalle tulee selkeää vastinetta. Nimittäin jos päiväkoti sijaitsee ihan toisella puolella kaupunkia, elämänlaatu laskee hirveästi. Olisi niin piinallista joutua pidentämään työmatkaa jollain 45 minuutilla, koska päikkypaikka napsahti niin kaukaa. Se olisi suoraan pois lapsen kanssa vietetystä ajasta ja omien hermojen kestämisestä. Aito yhteiskunnallinen ongelma siis.

Jännittää kyllä tuo päikyn aloittaminen ihan kamalasti. Onneksi nyt kun ollaan vietetty siellä tutustumisviikkoa, kaikki on vaikuttanut huippu kivalta, päiväkodin ihmiset mega-ammattitaitoisilta ja ilmapiiri hirmu herttaiselta. 

 

 

Oletteko te saaneet haluamanne päiväkotipaikan? 

 

 

Lue myös:

Kokeile kaupunkia lastanvaunullisen näkökulmasta

 

 

Kuvat: Sain nuo ihanat pökät Breden Kidsiltä, joka on eettinen, ekologinen ja tosi tyylikäs lastenvaatemerkki Virosta. Kannattaa tutustua, siellä näyttää olevan kesäale!

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA // JULIAIHMINEN INSTAGRAMISSA // JULIAIHMINEN YOUTUBESSA // JULIAIHMINEN BLOGLOVINISSA   

Kommentit (24)
  1. Jee, ihanaa kuulla! Mä täytin just eilen päivähoitopaikkahakemuksen, enkä ajatellut tehdä mitään sen kummempia vetoomuksia. Toki käytin sen 255 sallittua merkkiä perusteluihin (ja oon aika ylpeä kaikesta, mitä sain siihen tungettua), mutta muuten toivon, että perusmeininki riittää. Nyt vain sitten pidetään peukkuja. Mä laitoin vain kaksi vaihtoehtoa ja katsotaan niitä avautumisia ja surutarinoita sitten, jos lapsi tosiaan saa paikan sieltä Rovaniemeltä, eikä kummastakaan niistä.

    Kiva seurata Alpun päiväkotimeininkien alkua! Meidän tyttö menee päiväkotiin 1v2kk iässä. Vähän nuorempana siis, en nyt muista, paljonko Alpulla oli niitä kuukausia till. Mut suunnilleen sama, kuitenkin. 🙂

    1. Jee! Päikkypaikan hakeminen on suuri askel, nyt se on otettu, onnitteluni! 🙂

      Pidetään peukkuja, että teiän tyttö saa jommankumman, aina asiat lopulta järjestyy!

  2. Hallitun hysterian Anu
    1.8.2017, 07:41

    Helsingissä on valtavasti väliä aloitusajankohdalla. Elokuun isossa aloituksessa se paikan saaminen on melko todennäköistä, kesken kautta aloittavilla sitten taas liki mahdotonta.

    Ja kyllä noissa jotain pelejäkin pelataan. Me haettiin aikaan tammikuussa paikkaa ja oltiin listattu kaikki perustelut päivähoidon tarpeille. Ensisijaisen kohteen johtaja, joka hakemusta käsitteli oli pelaamassa meitä johonkin ihme monen kilometrin päässä olevaan väistötilaan eikö ollut esitellyt meidän hakemusta lainkaan asiallisesti. Lopulta kun kuultiin että omalla alueella kyllä olisi toissijaisessa hakukohteessa paikkoja jouduimme soittamaan alueen johtajalle jotta saimme alueelta paikan emmekä ensisijaisen johtajan kaavailemaa paikkaa monta kilometriä ohi kummankaan vanhemman työmatkan.

    Päiväkodin vaihto kolmivuotiaana ja esikoulupaikka menivät sitten aikanaan ihan vain laittamalla hakemukset sisään, mutta tuo ensimmäinen kokemus jätti kyllä melkoisen wtf-fiiliksen

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *