Osta valoa, älä lamppua

julia ja seinä.jpg

Kaupallinen yhteistyö: Sitra

Kirjoitin maanantaina postauksen, jossa väitin, että ihmisten pitäisi lopettaa vanhan virren veisaaminen siitä, miten yksilö ei voi vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen mitenkään. Postauksen kommenteissa keskusteltiin, kannattaako ylipäänsä puhua siitä, miten yksilöt voivat omilla valinnoillaan hidastaa ilmastonmuutosta. Osa oli sitä mieltä, että tällainen yksilökeskeinen puhe ohjaa vastuun väärille raiteille: Isoja muutoksia pitäisi tehdä lainsäädännössä ja yrityksissä, eikä sysätä kaikkia toimia yksilön tehtäväksi. Tässä on pointtinsa, sillä isoja rakenteita ei missään vaiheessa pidä unohtaa.

Mä kuitenkin olen sitä mieltä, että molempia keskusteluja tarvitaan. Mitä enemmän ilmastonmuutoksesta puhutaan, sitä enemmän se on äänestäjien ja kuluttajien mielessä. Mun mielestä Sitra tekee tätä tyylikkäästi. (Sitra on siis itsenäisesti toimiva suuri ajatushautomo, josa spekuloidaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja yritetään kehitellä mahdollisimman toimivia ratkaisuja isoihin ongelmiin, kuten ilmatsonmuutokseen tai syrjäytymiseen.)

julia ja seinä5.jpg

On yksilötaso. Varmaan aika moni teki somessa levinneen Sitran elämäntapatestin. Vaikka en omista autoa, syön vähän lihaa enkä juurikaan shoppaile, niin mun hiilijalanjälkeni oli yli 6000 kiloa. Jos en olisi lentänyt Thaimaahan viime vuonna, tuo hiilijalanjälki olisi ollut 3300 kiloa, eli melkein puolet mun ympäristöä tuhoavasta toiminnasta tuli lentämisestä. Tämä taas vähän herätti, vaikka olen kyllä toki aina ollut tietoinen lentämisen pahuudesta, kuten varmasti me kaikki olemme.

Tuon testin pointti ei kuitenkaan ole mun mielestä syyllistää ihmistä, vaan huomauttaa, että elintavat koostuvat monista asioista. Jos käytän luonnonvaroja lentämällä, niin voin sitten pyrkiä kompensoimaan sitä vaikkapa syömällä vähemmän lihaa. Sitra on listannut esimerkiksi sata fiksua arjen tekoa, joissa on erinäisiä neuvoja ympäristöystävällisempään elämään. (Jotkut noista ovat aika Captain Obvious Reporting For Duty -kamaa, mutta kyllä noista on silti hyvä muistutella silloin tällöin.)

Nämä hommat eivät mun mielestä ole myöskään mitään kilpailua muita vastaan tai kyyläystä siitä, kuka tekee ja mitä. Harva pystyy tai jaksaa ajatella ympäristöä joka valinnassaan. 

Jotta ympäristöystävällisten valintojen tekeminen muuttuisi oikeasti helpoksi ja houkuttelevaksi eikä miksikään ponnistukseksi, systeemin täytyy myös muuttua. Se on aivan selvä. Sen jälkeen kun härkis, nyhtökaura ja quorn tulivat jokaiseen lähikauppaan, meidän perheessä ei ole enää ostettu lihaa kotiin. Ei ole enää minkäänlaista syytä siihen. 

julia ja seinä2.jpg

Sitten on yhteiskunnallinen taso. Tässä suuri ongelma on se, miten saadaan pidettyä hyvinvointi yhtä korkealla kuin mitä se on nyt, mutta samalla siirryttyä ekologisempaan elämäntapaan. Julkiset hankinnat pitää rahoittaa jollain, ja se joku on verot, eli esimerkiksi työntekijät sekä heitä työllistävät yritykset.

Miten saadaan yritykset toimimaan ympäristöystävällisesti? Kysymys on järjettömän hankala. Me eletään globaalissa taloudessa, joten pelkästään Suomen lakeja säästämällä ei päästä vielä maaliin. Olisi ihanaa, jos voisi vain heittää valtavan haittaveron kaikkeen ympäristöä kuormittavaan tuotantoon ja ajatella, että nyt hommat hoituu. Jos tämä olisi taikalääke ilmastonmuutoksen torjumiselle, Suomi olisi varmaankin jo tehnyt sen. 

Suomalaiset yritykset kuitenkin toimivat myös kansainvälisesti, eikä pelkällä suomalaisella lainsäädännöllä saada aikaiseksi vielä tarpeeksi. Päästökauppa on toiminut surkeasti (kun päästötonnin hinta on naurettavan alhainen, noin viisi euroa, se ei motivoi yhtäkään yritystä tai edes yksiyisautoilijaa vähentämään ympäristöä kuormittavaa toimintaansa). Parempia sopimuksia pitäisi tehdä ja asioihin pitäisi oikeasti herätä. 

julia ja seinä3.jpg

Mutta kuten ajatushautomoissa yleensä, Sitra on lähtenyt ajattelemaan tätä hiilineutraalia taloutta uudesta näkökulmasta. 

Talous pitäisi yksinkertaisesti ajatella uudestaan, jotta ympäristöystävällinen toiminta olisi motivoivaa joka suuntaan. Okei, nyt seuraa mun mielestä upea esimerkki, jonka kuulin eilen Sitran viestinnän asiantuntija Samuli Laitalta. Wait for it! Tämä räjäyttää teidän tajuntanne!

Viimeiset sata vuotta suomalainen talous on perustunut sille, että tavara vaihtaa omistajaansa. Raha siis liikkuu silloin, kun kamaa saadaan myytyä. Tämä johtaa helposti rikki meneviin sukkahousuihin, hehkulamppuhuijaukseen, siihen että puhelin pitää vaihtaa kolmen vuoden välein ja sohva viiden vuoden välein, koska siitä on tullut epätrendikäs. Yrityksen tehtävä on siis ollut saada ihminen ostamaan tuotettaan mahdollisimman usein, jotta siitä saisi paljon rahaa. Näin tuotteesta on kannattanut tehdä niin kiva, että se tekee mieli ostaa uudestaan (vaikka iPhone), mutta niin huono, että se täytyy aika pian ostaa uudestaan.

Mitä jos tämän homman ajattelisi uusiksi? Jos yritykset myisivät palvelua eikä tuotetta? Esimerkiksi kajaanilainen Valtavalo myy valaistusta, ei lamppuja. Pienellä kuukausimaksulla asiakas saa aina valaistuksensa pidettyä kunnossa. Maksu on pienempi kuin valon sähkölasku on, joten tämä on kannattavaa taloudellisesti. Asiakkaan ei tarvitse koskaan huolehtia lamppujen vaihtamisesta, koska yritys hoitaa sen. Niin sanottu valon Spotify. 

Tässä kohdassa valoa tarjoavalle firmalle tulee täysin uusi motivaatio kehittää mahdollisimman pitkään toimiva ja vähän sähköä vievä led-lamppu, jota ei tarvitse vaihtaa juuri koskaan. Mitä paremmin lamppu toimii, sitä enemmän rahaa yritys saa. Nerokasta! 

Tällaisia pieniä sekä yrityksiä että kuluttajia motivoivia ratkaisuja pitäisi keksiä yhä enemmän, jolloin muutos parempaan tapahtusi nopeammin. (Green to Scale -saitille on kerätty lisää tällaisia ideoita.)

julia ja seinä4.jpg

Ilmastonmuutos on niin akuutti asia, että sitä pitää lähestyä alhaalta ja ylhäältä, oikealta ja vasemmalta. Sitä ei voida ratkaista yhdellä taikakeinolla, vaan se vaatii paljon enemmän. Mutta näihin Sitran meininkeihin kun perhedyn, niin tulee sellainen fiilis, että ehkäpä me vielä selvitään. Ehkä toivoa, hyviä ideoita ja tarpeeksi tahtoa on! Tärkeää on, että nämä aiheet pysyvät koko ajan pinnalla, jotta niille aletaan tehdä asioita. Näin ollen mielestäni kaikki keskustelu on tervetullutta.

 

Mitäs te saitte tuosta elämäntapatestistä? Mihin teillä kuluu vähän päästöjä?

 

 

Kuvat: Olin viime viikonloppuna Joensuussa ystäväni Tupin luona ja löysin aivan ihanan punaisen seinän. Se ei liity tähän tekstiin mitenkään.

 

Lue myös:

Presidentin pitäisi ottaa ilmastonmuutos esiin mahdollisimman usein

Älä osta mitään turhaa skeidaa 

Näin lapsi tulee halvaksi (ja ekologiseksi)

 

JULIAIHMINEN INSTAGRAM // JULIAIHMINEN FACEBOOK

 

 

Kommentit (23)
  1. Mahtavaa ja tärkeää, että bloggaat ilmastonmuutoksesta.
    Meidän sukupolvemme suuri tarina, ja olisi pitänyt olla myös edellisten.
    Tuo Sitran elämäntapatesti jäi kyllä kalvamaan kovasti. Lennän töiden puolesta ihan liikaa, mutta vaikka ne ovat työmatkoja, en oikein osaa pitää omaa työtäni tärkeämpänä kuin ilmastoa. Olen ihmissaasta! Voisin tehdä joitain vähemmän ilmastoakuormittavaa työtä, jossa pysyttelisin Helsingissä. Mutta kun en halua! Ilmastoahdistusta siis täälläkin.
    Testin osalta mietin sitä, että siinä vaiettiin taas kyllä autuaallisesti suomalaisen ilmastokeskustelun tabusta eli lisääntymisestä. Jos sinulla on lapsia, hiilijalanjälkesi todennäköisesti laskee asumisen osalta.
    Olen lapseton, mutta joku päivä haluaisin lapsia. En tiedä tuleeko se olemaan mahdollista kohdallani, sillä vuodet vierivät. Silti minua vaivaa ja raastaa se kuinka väestönkasvu nähdään ongelmana nimenomaan kehitysmaissa. Vaikka länsimainen lapsi syntyy ihan eri lailla kuluttujaksi ja ilmastorikolliseksi kuin kehitysmaiden lapsi. Minusta tästä pitäisi uskaltaa puhua. Lapset ovat ihania ja jokaisessa lapsessa on jotain niin arvokasta, että tavallaan ilmastokeskustelun vaientumisen ymmärrän. Mutta samalla olisi ihan todella tärkeää, osittain juuri niiden lasten vuoksi, oppia keskustelemaan asiasta kiihkottomasti. Yhden lapsen politiikka, ei pakkona, vaan vapaaehtoisena valintana voisi olla oikeasti järkevä ilmastoteko.

    1. Haa, todella hyvä kommentti. Mulla on lapsi, jonka hankin itsekkäistä syistä. Hankin luultavatsi myös toisen lapsen, ja tiedän kyllä, että se ei ole mikään ilmastoteko. 

      Mun mielestä Haavisto on puhunut hyvin tuosta Väestösopimuksesta: On ihan konkreettisia keinoja siihen, ettei ihmiset hanki niin paljon lapsia. Naisten koulutus, lapsikuolleisuuden poistaminen, moni muutenkin hyväksi havaittu asia.

      Mä en tajua edelleenkään tätä ”synnytystalkoo”-horinaa. Musta on täysin kummallista oikein kehottaa ihmisieä tekemään lapsia, kun ennusteiden mukaan maapallolla on vuonna 2100 kymmenen miljardia ihmistä. Olet ihan oikeassa, että asiasta pitäisi voida keskustella kiihkottomasti, ilman syyllistystä.

      1. Sama edellinen lapseton ihmissaasta haluaa huomauttaa, että en todellakaan yrittänyt vinkata sulle teidän perhesuunnittelua ajatellen! Ja ymmärrän hyvin, että lapsiluvun rajoittaminen yhteen olisi mikään helppo asia, vaan ihan valtava uhraus. Vaikeampaa kuin vaikka minun työmatkalentelyni vähentäminen. Minulla on sisaruksia. Sisarukset on ihana asia ja paras turva. Ajatus siitä, että minulla olisi lapsi, joka olisi ainokainen on vaikea. Mutta ehkä tämä tilanne, missä elämme ihmiskuntana voisi myös haastaa miettimään perhesuhteita uudelleen, niin että läheisyyttä voi olla muuhunkin suuntaan, kuin niihin omassa ydinperheessä kasvaneisiin.
        Tiedostan myös, että oma (tämänhetkinen) lapsettomuuteni aiheuttaa osittain sen, että kykenen ajattelemaan asiaa ilmastonäkökulmasta. Nikottelen onnnitteluissani, kun ystävät saavat esim. kolmansia lapsia samaan perheeseen.
        Haaviston pointti on hyvä, mutta puhuuko hänkään siitä Suomen tilanteessa? Itse olen kurkkuani myöten täynnä sitä puhetta, että afrikkalaisten pitäisi rajoittaa syntyvyyttään. Niissä keskusteluissa puhutaan heistä, ei meistä. Minusta siihen ei ole varaa.

    2. Olen ymmärtänyt, että työmatkat lasketaan työnantajan hiilijalanjälkeen, ei työntekijän.

  2. Sitran testissä jäi mietityttämään, että miksi Pohjois-Suomessa asuminen automaattisesti nostaa hiilijalanjälkeä, mutta Etelä-Suomessa asuminen ei. Pohjoissuomalaisessa kaupungissa asuvana mietin, että olisko ollut järkevämpää kysyä asumista kaupungissa asumista vs. maaseudulla asumista, jos tuolla haetaan asumisen tiheyttä. Vai kasvaako hiilijalanjälki jostain syystä maakunnan rajan ylittäessä? Tämä mietityttää siis ennen kaikkea siksi, että suurin osa mun hiilijalanjälkeä tulee just asumisesta.

    1. Olisiko lämmityskustannuksilla tekemistä asian kanssa? Niistä johtuu ymmärtääkseni Suomen suhteessa suuri hiilijalanjälki asumisen osalta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *