Ovatko naiset vetovastuussa isoissa päätöksissä?

keittiö vellamo.jpg

Tiki kirjoittaa toisinaan työpaikkansa blogiin postauksia. Mua nauratti, kun luin hänen viimeisimmän postauksensa. Siinä hän kertoo, miten ei olisi ajatellutkaan asunnon ostamista, ellen minä olisi patistanut häntä siihen. (Samaisessa postauksessaan Tiki myös antaa musta sellaisen käsityksen kuin paheksuisin hänen rahan käyttöään. Oh well, vähän ehkä risoo toisinaan energiajuomatölkkivarannot.)

Postauksen luettuani aloin kuitenkin miettiä: On tuhannen tosi, että minä olin se, joka puski Tikin avaamaan ASP-tilin, säästämään sinne tarvittavan määrän massia, käymään lopulta asuntonäytöissä ja lopulta ostamaan asunnon. Ja kun ajattelen asiaa, niin omassa ystäväpiirissäni tämä on toistuva kaava. Pääsääntöisesti heteropariskuntien naiset ovat liikkeelle paneva voima, oli kyse sitten asunnon ostamisesta, naimisiin menemisestä, lapsen yrittämisessä tai kodin isoista sisustushankinnoista. 

keittiö vellamo2.jpg

Mistä tämä kertoo? No ainakin siitä, että markkinointia kannattaisi suunnata ihan reilusti naisille, jos sitä halutaan sukupuolittaa jotenkin. Muistan kun haettiin lainalupauksia, niin todella usein pankit puhuttelivat Tikiä sekä soittivat ja meilailivat hänelle perään. Tämä oli raivostuttavaa, koska minä olin se, joka oli kartalla meidän laina-asioista. Lopulta valittiin pankki, jonka virkailija suostui juttelemaan hommista myös minulle, ei vain miehelle.

Itse asiassa olen lukenut muutamastakin tutkimuksesta, jonka mukaan naiset tekevät yli puolet ostopäätöksistä, joissa hankitaan jotain, mitä pidetään tyypillisesti miesten tuotteina, kuten teknologiaa. Samassa tutkimuksessa sanotaan, että naiset päättävät Yhdysvalloissa 91 prosenttia kotien ostamisesta, 92 prosenttia lomamatkoista ja 65 prosenttia perheen yhteisestä autosta. Ja samaan aikaan tuntuu usein, että kamaa markkinoidaan miehille. Lol!

keittiö vellamo3.jpg

Ja tuon kaiken voin allekirjoittaa: minä varaan meillä lomamatkat sekä hotellit ja päätän noin yleisesti ottaen kodin yhteisten esineiden hankkimisesta. (Tiki taas käy ruokakaupassa yhdeksän kertaa kymmenestä.) Tähän on varmasti syynä myös se, että minä haluan, että pysyvät esineet ovat just sellaisia, joista minä pidän. Olen tosi tarkka siitä, miltä koti näyttää. Sen kerran kun Tiki parka kävi ostamassa meille pari uutta lakanaa, olin syvästi järkyttynyt, kun se oli ostanut väärän värisiä. (Miksi kukaan haluaisi nukkua kakan värisissä lakanoissa?) Eli olen ihan yhtä lailla syyllinen tähän kuvioon kuin Tikikin.

Totta kai on heteropariskuntia, joissa mies on enemmän kiinnostunut tällaisista kodin päätöksistä, mutta oman kokemuksen mukaan naiset ovat ylivoimaisesti enemmän liikkeelle panevia voimia kaikissa suurissa päätöksissä, oli kyse sitten ostamisesta tai elämän radikaalista muuttamisesta (lapsen hankkiminen). 

keittiö vellamo4.jpg

Sinällään tämä on harmillista, koska se johtaa siihen, että mies voi käyttää aivoistaan kapasiteettia moneen muuhun juttuun, kuten työhönsä, urallaan etenemiseen, lukemiseen, lorvailuun, oluen juomiseen, mihin ikinä.

Kysymys kuuluukin, miten tämän asian voi muuttaa? Ainakin siten, että minä relaan enemmän ja annan Tikin ottaa vastuuta asiosta. Ja siten, että miehenä Tiki hoitaa tekee päätöksiä enemmän eikä oleta, että nainen diilatkoon. Ja itse asiassa, vaikka minä olin se, joka sai meidät ostamaan ensimmäisen asunnon, niin Tiki taas päätti tästä meidän nykyisestä asunnosta. Mä nimittäin olisin jäänyt vain hannailemaan, kun olen sen verran ambivalentti tyyppi. Ja onneksi päätti, koska edelleen kolmen ja puolen vuoden jälkeen olen täysin ihastunut meidän kotiin.

 

Minkälainen dynamiikka teidän suhteessa on / on ollut isojen tai pienten päätösten suhteen?

 

Kuvat: Meidän keittiö kesällä 2016, kun Alppunen oli vielä möngertävä lattiamato (keittiö ei ole muuttunut, lapsi on)

 

Lue myös:

Raha-asioiden hoitaminen parisuhteessa

Parisuhteeni ei kaipaa enää yhtäkään ”keskustelua”

Ei kannata erikoistua vaipanvaihtoon

 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentit (57)
  1. Jään niin odottamaan tämän postauksen kommenttiketjua, koska huomaan että meilläkin asia menee usein näin. Tai jos vaikka päätöksen lopulta tekisikin mies, olen silti itse selvittänyt ja rajannut jo vaihtoehtoja ja tarjoilen niitä enää muutaman. Tätä saatan tehdä, vaikka olisin olevinaan jättänyt päätöksenteon miehelle…

    Mutta joissain kohdin olen jo kehittynyt! Tietysti jos asia tai päätös on itselle tärkeä, sitä tulee helposti puskettua, mutta jotkin hankinnat olen hyvin onnistuneesti jättänyt miehen huomaan. Eivätkä ne ole mitään vähäpätöisiä juttuja, mutta näinhän sitä vastuuta saa jaettua.

  2. Olisiko tässä yksi syy siihen, miksi sanotaan, et miehille eroaminen on iso syrjäytymisriski? Jos on tottunut, että joku muu aikatauluttaa elämän ja sen valinnat, voi usean vuoden parisuhteen jälkeen olla vaikeaa tottua siihen, että vastuun elämästä saa taas omiin kouriinsa?

    Meilläkin on isojen päätösten kanssa samanlainen dynamiikka just siksi, että mä alan vaikeeksi, jos joudun lomailemaan vääränlaisessa hotellissa tai käyttämään väärää vessapaperia tai aterioimaan Savonia-haarukoilla… oi kunpa olisinkin joustavampi!

    1. Ihan saleen syrjäytymisriski eroavilla miehillä on iso, tosi hyvä pointti! Usein tällaisissa erokeskusteluissa puhutaan siitä, että jos avioliitossa on ollut taloudellinen epätasa-arvo + avioehto, niin eron jälkeen nainen jää taloudellisesti tiukille, jos ei ole pitänyt huolta taloudestaan. Toisaalta tämä on yhtä lailla iso riksi: jos avioliitossa vain nainen on pitänyt yhteyttä ystäviin/sukuun, niin mies voi jäädä yhtäkkiä aika tyhjän päälle.

      Nämä hommat on niin rakenteissa, koska tää on niin yleistä. Miten hitossa sitä kasvattaa oman lapsen niin, ettei tällaiset sukupuoliroolit enää pätisi niin voimallisesti!

       

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *