Pääsiäisenä voin hyvin (ja vähän huonosti)

Juliaihminen

Pääsiäinen, ihmisen parasta aikaa. Vietin alkuviikon Rukalla ja Sallassa, ja sieltä takaisin tultuani matkattiin koko perheen voimin Tampereelle Tikin äidin luo sukuleeraamaan. Loman kantavaksi teemaksi muodostui empiirinen tutkimus siitä, missä menee pienen ellotuksen ja peruuttamattoman kuvotuksen raja-arvo. Ilokseni huomasin, että toleranssini on lattemamalifen myötä kasvanut, ja sanoisin että seikkailtiin siinä kahden sahrampullan, kinder-munan puolikkaan ja suklaakakkupalasen tietämillä. 

Huonoa oloa ylläpidin ansiokkaasti syömällä pieniä suklaamunia aina, kun tavallinen tunne alkoi vallata kehoani.

Pitkäperjantaina Tampereen Pyhäjärven jäällä paistoi aurinko, ja lapseni astui koiran kakkaan. (Ehdotan keskuskuoppaan siirtymistä kaikille koiranomistajille, jotka eivät kerää otuksiensa jätöksiä.)

Lauantaina matkattiin ilahduttavan tyhjässä lastenvaunussa Turkuun nauttimaan lisää elämästä äitini luona. Sunnuntaiaamuna pääsiäispupu oli käynyt piilottamassa 15 suklaamunaa pitkin pihaa. Alpun vanhempi serkku uhosi kovasti löytävänsä kaikki suklaamunat, mikä herätti minussa pienen kilpailuvietin, mutta en sitten kuitenkaan viitsinyt rökittää itseäni 26 vuotta nuorempaa ihmistä sata nolla. Oma lapseni löysi yhden munan, avustettuna. 

Oma kohokohtani oli pääsiäisen kello kahdentoista kuohuva, brunssi sekä tietenkin pääsiäisillallinen. Sama toistui maanantaina, kuten myös jatkuva pieni äklötys. Makean syöminen on ihanaa!

Olin myös ylpeä kaksivuotiaastani, joka näytti hauskalta suorissa vihreissä housuissaan ja valkoisessa kauluspaidassaan. Kauas on tultu kahden vuoden takaisesta perussuomalainen taksikuski -lookista. Hän sai myös elämänsä ensimmäisen Kinder-munan, josta paljastui iki-ihana lelu: PYÖLÄ. Pyölä ajeli ympäri asuntoa loppupääsiäisen.

Sunnuntai-iltapäivänä suuntasimme kolmen lapsen ja kahden naisen voimin Turun Seikkailupuistoon, jota olen ennenkin ylistänyt monisanaisesti. Tällä kertaa siellä oli noitien kokoontumisajot.

Alppu kieltäytyi kohteliaasti kasvomaalauksesta: "Ei." Hän innostui kuitenkin heittämään pallolla noitaa vapauteen ja askaroimaan itselleen upean taikasauvan. Eniten hän innostui muovisesta dinosauruksesta, eikä luultavasti kellekään rakennuksessa jäänyt epäselväksi, että hänen kädessään oli: "INOAU'U!"

Alla vasemmalla meidän kaikkien sauvat, oikealla Alpun luomus (jossa serkku hieman auttoi).

Pääsiäinen on ollut ihana! Aion antautua vielä kerran pääsiäisaterian rääppeille ja sitten ottaa junan kohti Helsinkiä ja arkea, joka niin ikään tuntuu nyt oikein mainiolta. Toki kolmas kahden tunnin jakso junassa kaksivuotiaan kanssa neljän päivän sisällä ei nyt suoranaisesti innosta, mutta mutta. Naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä. Ehkä otan pari suklaamunaa matkaevääksi. 

 

Lue myös:

Pääsiäinen 2017

Pääsiäinen 2016

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

Kommentoi