Päiväunet aiheuttavat maailmantuskaa

Minä en voi nukkua päiväunia. Se on sinällään harmillista, sillä päiväunille nukahtaminen on yksi nautinnollisimmista tunteista minkä tiedän. Jos nukun päiväunia, se on aina vahinko. Luen sängyssä kirjaa tai imetän vauvaa ja pikkuhiljaa alan luistua pehmeään, miellyttävään olotilaan. Silmät lurpshtavat kiinni ja ajattelen, että avaan ne aivan juuri, ihan pian. Jos en avaa välittömästi, kaikki on menetetty ja minä vaivun ihanaan päiväuneen.

Ongelma on vain siinä, että päiväunilta herääminen on yksi iljettävimpiä tunteita minkä tiedän. Ensinnäkin, aina kun nukun päikkäreitä, kuolaan kuin lobotomian saanut. Aivot eivät millään tahdo enää syttyä uudelleen ja olo on äärimmäisen tahmea. Suussa maistuu raadolta. Joudun pakottamaan silmiä uudestaan ja uudestaan auki. Pää alkaa usein särkeä ja keho tuntuu hikisen nihkeältä.

Suurin ongelma on kuitenkin henkinen: jostain syystä päikkäreiltä herääminen aiheuttaa minussa valtavaa maailmantuskaa. Tulee sellainen olo, että olen sijoiltani, en kuulu tähän paikkaan tai aikaan, enkä oikein mihinkään muuallekaan. Hellittämätön apeus täyttää mieleni. On kuin olisin unissani käynyt suutelemassa ankeuttajaa, joka on riistänyt sielustani viimeiset ilon rippeet. Mitään ei ole jäljellä.

Vain V A Koskenniemen sanat kaikuvat päässäni: ”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin.” Oikeastaan samastun vahvasti Muumilaakson viimeiseen jaksoon, jossa Muumipeikko herää keskitalvella, eli liian aikaisin, ja tajuaa, että hän on ainoa, joka on hereillä. (Vaikka perheeni olisi paikalla ja täysin hereillä.) Muumipeikko on täysin paniikissa, yksin maailmassa!

J

Jos on käynyt niin hirvittävästi, että olen nukahtanut vahingossa päiväunille talvella niin, että nukahtaessa on ollut valoisaa ja herätessäni on pimeää, asiat ovat todella huonosti. Silloin mikään ei voi pelastaa loputtomalta apeudelta. No, tarkalleen ottaen apeus poistuu kehostani ja mielestäni seuraavien yöunien saattelemana.Ongelmana on vain se, että yleensä lyhyetkin päikkärit tarkoittavat sitä, etten nukahda illalla kovinkaan helposti. Ei ole tavatonta, että valvon 20 minuutin päikkäreiden takia kokonaisen yön. Siinä on heikko vaihtokaupan suhde.

Okei, aivan kaikkein pahimmat päiväunikokemukset ovat olleet sellaisia, että olen rillutellut jatkoilla koko yön, tullut aamulla kotiin, nukkunut pari tuntia ja herännyt. Tämä on minulle paras resepti saada täysin hysteerinen ja totaalisen hallitsematon itkukohtaus, jota ei saa katki oikein millään. Olen kolme kertaa asettanut itseni tähän tilanteeseen, ja sen jälkeen päättänyt, etten käy enää jatkoilla. Enkä varsinkaan vedä roséviiniä Halkolaiturilla auringon noustessa. Se ei ole ikinä sen arvoista. Tällöin pään täyttää sellaiset eksistentialisen kriisin aatokset, miten ”nyt oli hauskaa, mutta sitä hauskuutta ei saa koskaan takaisin, elämä kuluu ja pian minä ja läheiseni ovat kuolleet ja sitten ei ole enää mitään jäljellä”. Sellaista kivaa!

Päiväuniangstini on siitä hankala, että välillä en nuku öisin. Olen kärsinyt kausittaisesta unettomuudesta viimeiset 15 vuotta elämästäni, ja yleensä ihmiset antavat hyödyllisenä neuvona, että nuku sitten päiväunia. Tekisi mieli sanoa, että käytännössä katsoen olen allerginen päiväunille.

Välillä myös kehotetaan, että jos väsyttää, niin nuku silloin kun vauva nukkuu, myös päivisin. Minulle tämä ei vain tomi. Sitä paitsi saan enemmän energiaa siitä, että teen omia juttujani silloin, kun vauva nukkuu. Vaikkapa luen kirjaa tai katson jotain sarjaa tai kirjoitan blogia.

Jotain hyvää tässä päiväuniangstissa on. Pieni Alppunen on yleensä aika pökkeröisellä tuulella, kiukkuinen ja jopa vähän surullinen herätessään päiväunilta. Ymmärrän täysin miltä hänestä tuntuu, ja tästä syystä osaankin olla erityisen hellä ja armollinen silloin, kun herättelen pikkuista kultaa.

Pyrimme nykyään siihen, että hän ei nukkuisi kotona ollenkaan päiväunia. Mielestäni tämä on vain palvelus pienelle, joka sitten nopeammin nukahtaa illalla, jos ei ole nukkunut päikkäreitä. Päiväkodissa on ilmeisesti vähän pakko nukkua päikkärit, muuten pyytäisin, että lopettaisivat siellä ne.

Olisi ihanaa olla ihminen, joka virkistyy päikkäreistä (älkää tulko sanomaan, että taika on siinä, että nukkuu tarpeeksi lyhyet päiväunet – minulle kahdenkin minuutin päikkärit aiheuttavat turmion), sillä niiden nukkuminen on niin lokoisaa. Mutta ei se vain toimi ei!

Onko kellään muulla ongelmia päikkäreiden kanssa?

Kuvat: Kesältä, jolloin pippis oli vielä tallessa.

Lue myös:

Unettomuus yhdistää

Kommentit (30)
  1. Täsmälleen sama ongelma päikkäreiden kanssa. Siis se heräämisen jälkeinen olo on karsea, kuin darra ja yyh. Sun kuvaus olotilasta päikkäreiden jälkeen on todella tutun kuuloinen. En myöskään oikein osaa nukahtaa päiväunille. Ainoa poikkeus on että jos oon kunnon flunssassa, mutta silloin olo nyt on karsea muutenkin. Tästä päiväunivammasta johtuen vauva-aikana olin aikasta zombie, siis päiväunia nukuin vauva/taaperovuosina yhden käden sormilla laskettavan määrän. Ja todella paljon ärsytti lähipiirin kommentit ”nuku päiväunet kun vauva nukkuu”. Juu ei toimi, ei.

    Mies on eri maata, se nukkuu päiväunia useamman kerran viikossa (töiden jälkeen, viikonloppuisin). Outo tyyppi. Niinpä meillä lapsen päiväunista luopuminen oli ehkä isoin pala miehelle 😀 Lapsi taas on kaipa enemmän miehen sorttinen, eli heräsi päiväunilta iloisena tirppana (paitsi muutaman kerran kun jouduttiin herättämään, niin silkkana pikku-demonina…siksi koitan välttää lapsen herättämistä). Nykyään päiväunet on kaukainen muisto vain, lapsukainen kun aloitti jo koulun. Meillä olikin päivälepo mukana ohjelmassa kotipäivisin aika pitkään (tarkoittaa että lapsi pötkötteli ja kuunteli musaa, nukahti jos nukahti, mies nukkui päikkärit ja mä nettailin ;)).

    Päiväkodissa ”päivälepo” koski ihan eskareitakin, mutta eipä siellä enää monikaan tainnut nukkua, enempi se oli sellainen hetki että rauhotuttiin hetkeksi, luettiin, kuunneltiin musiikkia ja sit sai sipistellä kaverinkin kanssa jos ei häirinnyt muita (eskarit myös menivät pk:ssa vikana päivälevolle ja nousivat ekana hiljaisiin touhuihin). Alppu on vielä sen verran pieni, että taitaa olla päiväkodin päiväunet usealle samanikäiselle tarpeen. Mutta voi kannattaa kysyä, että riittäisikö Alpulle, että lepäilee tovin ja saisi sitten nousta rauhallisiin puuhiin, koska eihän se kivaa ole jos yöunet kärsii.

    1. Semmonen koko perheen lepohetki on kyllä ihana perinne, että vähän köllötellään sängyssä ja nautitaan elämästä.

      Kunhan en ITSE nukahda. Pahin on noi Alpun Autot-kirjat. Voivat olla jotain 100-sivuisia ja nukahdan aivan älyttömän usein kesken niiden lukemisen. Ovat siis niin jumalattoman tylsiä. Siksi ne on pakko säästää vain iltakirjoiksi.

  2. Käsittääkseni ainakin Helsingissä päiväkotien henkilökunta pyrkii pitämään muksun hereillä tai herättämään esimerkiksi puolen tunnin päiväunien jälkeen, jos vanhemmat pyytävät. Lapsen kannalta se on hieman tympeää, kun joutuu pötköttelemään ensin pimeässä peiton alla ja kuuntelemaan, kun kaverit kuorsaavat vieressä, eikä itse saa nukahtaa. Päiväkodissa päikkäripökkerö on jaettu tila ja uskoisin, ettei se tunnu yhtä pahalta, kun kaikki muutkin ovat yhtä lailla tukka pystyssä ja tunteet pinnassa. On todella hellyttävää kun lapset heräävät päiväunilta vuorotellen yhtä kuutamolla ja törmäilevät eteiseen etsimään tossuja!

    Itse kuulun myös niihin ihmisiin, jotka eivät nuku päiväunia. Koskaan. No okei, ehkä lentokoneessa. Olen ilmoittanut ehkä 3-vuotiaana, etten nuku päiväunia, ja pidin pääni. Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että päivällä voi oikaista pitkäkseen tai löhötä, mutta ei silloin kuulu nukkua! Päiväunet eivät lisää toimeliaisuutta, ne sopivat mulle ainoastaan jos on migreeni tai flunssa eikä muutenkaan voi tehdä mitään ja on tylsää!

    1. Joo, mä ajattelin vasussa jubailla tästä päiväuniaiheesta, kun A on aika usein valitellut, ettei halua päiväkotiin, kun siellä pimeässä hereillä makaaminen on niin tylsää. A ei siis vaan saa unta siellä. Tajuan kuitenkin aivan täysin, että semmonen lepohetki täytyy olla, johon kaikki osallistuu, enkä tietenkään aio henkilökunnalle alkaa tästä mitään rettelöidä 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *