Palkkatorni voi kahlita ihmisen

pitkospuilla julia.jpg

Eräs ystäväni mietti kerran, että hän haluaisi vaihtaa duunia kiinnostavampaan, mutta viiden tonnin palkka piti hänet työssään.

”Kun toiset ovat palkkakuopassa, niin minä olen palkkatornissa”, hän huokasi. 

Musta tämä oli nerokas termi, joten otin sen heti käyttöön. Ja tein aiheesta Me Naisiin tietenkin myös jutun. Haastattelin 36-vuotiasta ekonomia, joka vaihtoi isopalkkaisesta duunista kymppitonneja pienempään palkkaan ja huomattavasti mielekkäämpään työhön. (Jutun voi lukea saitilta.)

Kun palkkatornista puhuu, pitää ensin sanoa kaikki mahdolliset disclamerit: Se on todellinen ensimmäisen maailman ongelma. Totta kai vaikeampaa on niillä, jotka velkaantuvat, kun raha ei vain riitä toimeentuloon. Mutta se, että maailmassa on yksi iso ongelma, ei tarkoita, että toisesta pienemmästä ongelmasta ei saisi puhua ollenkaan. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu!

pitkospuilla julia2.jpg

No niin. Tuon Mimmien jutun haastateltava vaihtoi työhön, koska haluaisi duunin, joka vastaa paremmin hänen arvojaan. Siinä palkan trade off oli siis selkeä halu parantaa maailmaa. Mutta sitten on paljon ihan sellaisia duuneja, että niissä ei kyse ole mistään maailmanparannuksesta, vaan ihan siitä, että tekisi mieli tehdä jotain uutta ja kivaa. Tai että vanha alkaa puuduttaa, mutta pienempi palkka estää sen.

Olen jutellut it-alalla viestinnässä työskentelevän ihmisen kanssa, joka halusi vaihtaa kiinnostavampien asioiden viestimiseen. (It-alan palkat ovat viestinnän saralla muita parempia.) Keskustelin myös isossa valtionyhtiössä työskentelevän tyypin kanssa, joka halusi mennä startuppiin, mutta palkan puolittuminen esti.

Ongelma voi olla se, että on tottunut niin korkeaan elämänlaatuun. On iso asuntolaina, auto ja lapsilla kalliit harrastukset. Lisäksi on ihanaa, kun raha riittää helposti wolttaamiseen tai ex tempore -matkoihin vaikka Tallinnaan. Nämä asiat ovat elämässä oikeasti tärkeitä ja kivoja juttuja, eikä niitä pidä mielestäni vähätellä tai ajatella, että ”onpa pinnallista”. Siksi tämä on ihan relevantti pohdinto, johon ei löydy automaattisen oikeaa vastausta.

Kyllä mä itsekin mietin kovasti ennen irtisanoutumistani, että mitäs nyt sitten, kun mun tulotaso laskee jäädessäni vakiduunista yrittäjäksi. (No, ei se laskenut, vaan nousi.)

pitkospuilla ylimäärä.jpg

Toinen ongelma, joka esimerkiksi tätä palkkatorni-termin keksinyttä ystävääni vaivasi oli se, että palkan putoaminen tuntui henkisesti siltä, että nyt hän menee elämässään taaksepäin. Kyse ei siis niinkään ollut siitä, että hän olisi rakentanut itselleen korkean elintason, jonka ylläpitäminen vaatii ehdottomasti x summan rahaa, vaan siitä, että sitä on tottunut ajatukseen, että palkan kuuluu aina nousta. Mutta ei se nykyään läheskään aina enää nouse, kun vaihtaa työpaikkaa. Moni onnistuu neuvottelemaan seuraavassa paikassa isomman palkan, mutta tämä ei ole automaatio.

Toisaalta juttelin myös yhden toisen ystäväni kanssa, joka oli valmistunut diplomi-insinööriksi, työskennellyt omalla alallaan vuoden ja tajunnut, että onpa paskaa. Sitten hän oli mennyt opiskelemaan vielä ympäristöjohtamisen maisteriohjelman, ja sen jälkeen tehnyt älyttömän mielekkäitä töitä. Nyt hän pystyy käytännössä itse määrittelemään tulotasonsa. Jälkikäteen on helppo viisastella, mutta tuo vuoden pudotus takaisin opiskelijabudjettiin oli sijoitus tulevaisuuteen, joka sitten taas on maksanut itsensä takaisin.

Ylipäänsä monia juttuja voi ajatella niin, että palkka putoaa nyt hetkeksi, mutta sitten sen voi kuroa niin. Tai sitten käy ihan kunnolla niin, että palkka putoaa lopullisesti, mutta työ on vain niin mielekästä, että se on sen arvoista. Näitä joutuu aika paljon pähkäilemään, ja niihin vaikuttaa moni muukin kuin työ ja palkka. Esimerkiksi se, onko puolisolla työtä, onko lapsia, ja no ylipäänsä, millainen se elämän kuuluisa kulurakenne on. 

Jopas mä nyt olen näistä palkka-asioista taas horissut. Jotenkin ovat pyörineet mielessä, kun olen kirjoittanut tuota rahakirjaa.

 

Tunnistatko palkkatorni-ilmiötä omassa tai läheistesi elämässä?

 

Kuvat: Käytin yrittäjän vapauttani tässä yhtenä maanantaina ja tein siskon ja lasten kanssa retken Lammassaareen.

 

Lue myös:

Kyllä töitä saa tehdä rahan takia

Palkkaneuvottelujeni mokat ja onnistumiset

Pyydä aina tiettyä summaa, älä vain ”lisää”

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

Kommentit (30)
  1. Pahimmillaan tämä ilmiö aiheuttaa sen, ettei vaihdeta työpaikkaa, vaikka terveys olisi menossa esim. sisäilmaongelman vuoksi. Mulla on lähipiirissä ihminen, joka on sairastellut vuosia, menettänyt peruskuntonsa ym. ja sinnittelee edelleen samassa työpaikassa, koska palkka on parempi kuin mahdollisissa vaihtoehdoissa.

    1. Ah, nämä on niiiiin hankalia juttuja! Ja usein kyse ei ole vain palkasta, vaan vaikkapa uskalluksesta ym. Mutta on tuo myös ennen kaikkea työnantajan vikaa, jos ei järjestä sisäilmaa kuntoon ja jengi sairastuu 🙁

    2. Näitä on, itse lähdin sisäilmaongelmien takia vaikka ei ollut silloin uutta työtä tiedossa ja sain 6 viikonkarenssin. Tuli vain sellaine olo että en halua terveyttä uhrata. Olin  ennakoinut ja säästänyt, että tiesin pärjääväni. Mies myös tuki päätöstäni. Ymmärrän kyllä että kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.

      1. Sisäilmaongelmat on aivan karseita! Ja sitten kun niitä ei tule kaikille, niin se on ihan sellaista arpapeliä, että mihin puututaan ja mitä vaikka pidetään jonain pseudovaivana 🙁

        1. työpaikallani kävivät homekoirat ja kaksi eri koiraa merkkasi samat paikat, omistaja oli silti sitä mieltä että ongelmaa ei ole. Mitään sille asialle ei koskaan tehty ja siellä ne silloiset kollegat istuvat homeisessa toimistossa edelleen 🙁 

          Tuo välinpitämättömyys (asenne oli että ”akkojen kotkotuksia”) oli mulle viimeinen niitti.

    3. Eikä aina ole kyse ihan pelkästä palkan tippumisestakaan, vaikka sekin iso syy on. Minulla on läheinen, joka on töissään (ja muualla) sairastunut sisäilmasta ja on sen vuoksi osasairaseläkkeellä samassa paikassa. Mutta ei sitä niin vain vaihdeta, kun on yli 50-vuotias ja jo tosiaan sairastunut. Kuka ottaisi töihin? Ja siihen päälle vielä laskee palkka kun jo ansaitut lisät menetetään.

      1. Näinpä juuri. Harmi, ettei näitä korjata ikinä. Koulut, päiväkodit, sairaalat ym. kunnalliset laitokset on niin retuperällä että oksat helvettiin.

  2. Tein sen virheen että luin MeNaisten jutun kommentit, ja nyt tekis taas mieli mennä ruudun kautta läimimään noitakin saatanan urpoja naamalle.

    1. Dear god, nyt mäkin kävin lukemassa kommentit, tuli paha mieli haastateltavan puolesta. Sovinismi ei ole hävinnyt minnekään maailmasta, se on ainakin varmaa se!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *