Paluu arkeen ja päiväkotiin

Kaupallinen yhteistyö: Reima World

puistossa reima4.jpg

Ne kutka ovat jaksaneet seurata mun Insta Storyni ahdistuksen syövereissä kieriskelyä tietävät, että arkeen palaaminen sujui maanantaina yhtä helposti kuin 1-vuotiaan origamitaitteluhetki. Eli ei sujunut.

Hommat karkasi vähän työhuoneella käsistä, ja lopulta minä ja Raisa haaveiltiin siitä, että joku tulisi järjestämään meidät pois päiväjärjestyksestä. Mun pitää oikolukea tällä viikolla 300-sivuinen rahakirjani, ja jotenkin noihin vedoksiin tarttuessa läpi humahti sellainen silmitön häpeä ja ahdistus. Että tällaista paskaa sitten on tullut joristua. (Joku kommentoi hyvin, että nyt oli kyllä todella hyvä mainospuhe kirjalle. Että terveisiä vaan, muistakaa lukea kirja syyskuussa, kun se ilmestyy!)

puistossa reima5.jpg

Alpun päiväkodin aloitus sujui yhtä mallikkaasti kuin oma ensimmäinen työpäiväni. Kun jätin hänet maanantaina päiväkotiin, kohtaus oli käytännössä katsoen suoraan Vesa-Matti Loirin nuoruuden elokuvasta Pojat (1962), jossa Vesa-Matti roikkuu epätoivoissan liikkuvan junan perässä ja huutaa suu auki tuskaansa: ”Äitiiiiiih, äitiih!”

(Eli siis tältä.)

Minut valtasi epätoivo: ollaanko loman jälkeen palattu taas samaan pisteeseen kuin vuosi sitten, jolloin aloitettiin päiväkoti? Silloin pikkuinen nimittäin itki joka aamu jäädessään päiväkotiin.

Onneksi ystäväni Niina (ja Alpun päiväkotikaverin äiti) laittoi sattumalta pian kuvaviestin, jossa pojat leikkivät yhdessä roska-autolla. Ja ilmeisesti loppupäiväkin oli mennyt hyvin. Eli kyse on aina juuri niistä ensimmäisestä kolmesta minuutista, jotka minä olen näkemässä. Pitää siis karaista syömensä!

puistossa reima6.jpg

Päiväkodin aloitus oli vuosi sitten aikamoinen shokki koko perheelle, ja mulla oli sillon suuri joukko kaiken maailman huolia päikyn alkamisesta. Juuri mikään niistä ei realisoitunut, mutta oli se silti rankkaa aikaa. Mitä jos lapsi ei ala nukkua päiväunia? Jos se ei totu päiväkodissa olemiseen? Mitä kaikkea lapselle pitää hankkia päiväkotiin ja saako se sieltä ystäviä?

Mua pyydettiin kirjoittamaan ensimmäisen päiväkotivuoden aloittamisen fiiliksistä ja vinkeistä vieraspostaus Reiman blogiin (hohoo, englanniksi!). Jos joku on aloittamassa päiväkotitaivaltaan, postauksen voi käydä lukemassa tuolta. Reima World on uusi saitti, jossa on bloggaajien vieraskirjoituksia, esimerkiksi Puutalobabyn Krista kirjoitti taannoin uv-vaatteista ja vastuulisuudesta.

Sinne on tulossa muutenkin lisää hyvää settiä tämän syksyn aikana, kannattaa alkaa seurata Reimaa vaikka facessa tai instassa.

puistossa reima.jpg

 

Onneksi arjen aloittaminen on kuitenkin nyt helpompaa kuin vuosi sitten. Tuttu paikka, tutut hoitajat ja lapset (vaikka osa onkin vaihtunut) sekä perus rutiinit kaivautuvat tuon lähes kuuden viikon loman alta. Lohduttaudun sillä, että Alppu viihtyy oikeasti päiväkodissa hyvin, ja ne tekevät siellä ihania juttuja. Käyvät retkillä, opettelevat kiva kaveri -taitoja, kuuntelevat satuja, hassuttelevat, jumppaavat ja niin edelleen. Se on mahtava paikka olla.

Totta puhuakseni mun tekisi itse mieli jäädä sinne hengailemaan sen sijaan, että lähtisin sieltä töihin. (Niiden aamupalakin näyttää aina niin herkulliselta, mitä luksusta!) Ehkä lopulta mun oma sopeutuminen arkeen ja siihen, että lounaalla ei enää voi ottaa bisseä, on kuitenkin rankempi kuin lapsen päiväkotibisnekset.

Tiistai oli onneksi jo orastavan hyvä, ja keskiviikosta tulee varmasti parempi. Torstai on toivoa täynnä, ja perjantaina olenkin taas lomalla (kiitos nelipäiväisen työviikon). M mmm!

 

Miten teillä on alkanut arki?

 

 

Kuvat: Alpun välikausivaatteeina toimivat Reiman Quilt-takki, Lite-lenkkarit ja Erft-housut.

 

 

Lue myös:

Päiväkodin ensimmäiset kaksi viikkoa 

 

FACEBOOK // INSTAGRAM // BLOGLOVIN

 

 

 

Kommentit (10)
  1. Kuulostaa niin tutulta tuo oman tekstin lukeminen. Ite väsäilen väikkäriä ja totesin yks päivä miehelle luettuani omaa tekstiä ”vittu mitä paskaa”. Että tosiaan täälläkin kova arvostus omaa tekstiä kohtaan ajoittain:) Mutta sit on myös niitä päiviä, että miettii miten mä oon osannu noin fiksusti kirjoittaa hahaa. Nostan kyl hattua sulle ku kirjotat työksesi! Oon tehny kaikennäköistä hommaa siivouksesta lastensuojeluun, mutta kirjoittaminen on ollut mulle kaikista rankinta työtä ikinä. Mutta siis paskaa rahakirjaasi jo kovasti ootellessa hahaa:) Toivottavasti se tulee bookbeattiin äänikirjaversiona, näin äitiyslomalla äänikirjat on vauvan jälkeen parasta:)

    1. Tsemppiä väikkärin kanssa! (Ja Julialle kirjan kanssa!) Voin kertoa että kun sitä omaa väikkäriä katsoo 10 vuoden päästä, on lähinnä ällistynyt että tajusinko mä tuolloin noin paljon ja vitsi kun on siisti todistus 😀 Hyvin on onnistunut degeneroitumaan vuosien mittaan 😀

      Meillä alkoi lapsen vika vuosi päiväkodissa (tai siis eskarilainen hän on jo huomisesta lähtien, mikä on niiiin eri asia 😉 mutta siis meillä eskari on tutussa omassa päiväkodissa ja ihana niin). Meillä lapsen eka vuosi (1,5v. ->) oli vähän takkuinen (juurikin ne aamut, muuten meni hyvin) ja pelättiin että mitähän kesäloman jälkeen käy. No ei käynyt mitään ihmeempää, tai siis silleen ihmeellisesti kävi että lapsi on tokasta syksystään asti mennyt päiväkotiin iloissa suin, mikä on ihan älyttömän mahtavaa. Sillä on siellä parhaat kaverit ja ihanat aikuiset. Lähinnä ongelmia tuottaa se, että tyhmät vanhemmat tulevat välillä hakemaan liian aikaisin (klo 16). Ja ven kestä tätä ajatusta, että mun pieni joka oli vasta päiväkodin pienimpiä on nyt päiväkodin vanhimpia lapsia. Niin iso (mutta niin pieni). Eskarivuodesta hänellä on kovat odotukset ja toivon että eskariope pystyy tarjoamaan meidän sujuvasti lukevalle nakerolle motivoivaa ja haastavaa tekemistä.

      1. Tuo on kyllä jumalan tosi, että jonain päivänä se lapsonen on ihan semmonen iso. Jo nyt tuntuu hassulta, kun se on oman ryhmän vanhimmasta päästä, vähän semmonen esimerkki niille öliseville pikkuisille. <3

         

    2. Voispa sen nimen vielä muuttaa! Paska rahakirja olisi niin hyvä!

  2. Kannattaisiko antaa ulkopuoliselle kirja oikoluettavaksi? Aina ei osaa suhtautua omaan tekstiinsä realistisesti edes. Ulkopuolinen näkee joskus paremmin : )

    1. Se olisi aivan täynnä kirjoitusvirheitä, jos vain minä oikolukisin sen 😀

      Onneksi sillä on muutama ammattilaisoikolukija ja -editori Gummeruksen puolesta. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *