Paras tapa verkostoitua

omenapuiden alla3.jpg

Mä olen vihdoin ymmärtänyt, mitä hyvä verkostoituminen tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että tutustuu omasta mielestä kivoihin ihmisiin, viettää niiden kanssa aikaa ja sitten yhtäkkiä ne ylenevät johonkin johtotehtäviin tai tekevät siistejä juttuja, ja voilà, ihminen on upeasti verkostoitunut. Nyt, kolmen kympin oikealla puolella, ystäväni ovat alkaneet julkaista kirjoja, johtaa yrityksiä ja yletä asiantuntijatehtävissä. Ihan itsekkäistä syistä voin olla vain ja ainoastaan iloinen heidän puolestaan. Oikeastaan heidän menestyksensä sataa nyt myös minun laariin.

Joskus parikymppisenä koin paineita siitä, että ”pitäisi tuntea oikeita ihmisiä”. En tajunnut, että kyllähän mä tunnen juuri oikeita ihmisiä, eli sellaisia tyyppejä, jotka ovat mun mielestäni mukavia ja hauskoja.

Pointtina on siis se, että uusiin ihmisiin on hankala tutustua, jos ajattelee silmät kiiluen, että tuosta tyypistä on mulle hyötyä. Sellainen on jokaiselle osapuolelle kiusallista.

omenapuiden alla9.jpg

Ystäväni kertoi amerikkalaiskaveristaan, jonka verkostoitumissääntö on tällainen: Kun tutustut uuteen ihmiseen (vaikka työtapahtumassa), älä koskaan ensimmäisellä tapaamiskerralla mieti, mitä hyötyä hänestä voisi olla sinulle. Ei välttämättä kannata edes puhu kauhean syvällisesti mistään bisneksestä, vaan tutustua ihmiseen kokonaisuutena. Sitten vasta vaikkapa kolmannella tai neljännellä tapaamiskerralla voi tulla mieleen, mitä juttuja voitaisiin tehdä yhdessä niin, että molemmat hyötyisivät siitä.

Mun yksi vahva verkostoitumissääntö on myös se, että kohtele kaikkia ihmisiä kivasti. Okei, joskus saatan olla väsyneenä vähän ankea möllöttäjä, mutta silloin olen möllöttäjä joka suuntaan, en valitusti joillekin. On huvittavaa, kun jotkut ihmiset (yleensä mua paljon vanhemmat) ovat kohdelleet mua välinpitämättömästi tai surkeasti, ja sitten yhtäkkiä kun olen ”todistanut olevani jotain” (no, en nyt tiedä olenko todistanut vielä olevani yhtään mitään), saankin osakseni ihan kivaa kohtelua. Tosin usein tällaisenkin käytöksen takana on silkka ujous, jonka mä olen epävarmana lorttona tulkinnut ylimielisyydeksi. ”Miksei se moikannut!? Koska se haluaa esittää, että se ei tunne mua! Mulkvisti!” (Oikea vastaus: Koska mua ujostutti ja sitä ujostutti ja koska mä en myöskään moikannut sitä.)

Ja siis: mua edelleen ujostuttaa tosi usein mennä juttelemaan ihmisille. Juuri olin yhdessä tapahtumassa, jossa kelasin, että haluaisin puhua tolle kiinnostavalle tyypille, mutta en vain pystynyt. Ratkaisin tämän ongelman tietysti kommentoimalla myöhemmin hänen Insta Storyaan. Niin normaali ihminen tekee!

En tietenkään ajattele verkostoitumisen kannalta sitä, että kohtelen ihmisiä mukavasti. Ennemminkin ajattelen, että mulla on hyvä kotikasvatus ja on ihan luonnollista olla ystävällinen muille ihmisille. Kuuluu ihan normaaleihin kohteliaisuussääntöihin, että kaikkia tervehditään tasapuolisesti, kaikki otetaan keskustelussa huomioon ja kaikille hymyillään, ei vain niille, jotka ovat jollain mitta-asteikolla minua coolimpia. (Koska sellainen mitta-asteikkohan leijuu koko ajan ilmassa. Kyllä kyllä.) 

Ja vielä yksi verkostoitumissääntö! Mun kokemuksen mukaan kannattaa esitellä mahdollisimman paljon ihmisiä toisilleen eikä suhtautua keihinkään mustasukkaisesti. (Tai kuten nykyään kaikki sanovat, introta ihmisiä toisilleen, LOL!) Musta on kivaa pitää juhlia, joihin kutsun eri kaveriporukoita ja sitten vähän miksailla jengiä. Ai ai, tämän takia on syntynyt vahvoja ystävyyssuhteita, bisnesideoita, jopa avioliittoja ja vavveleita! (Otan toki kaiken kunnian näistä itselleni, etenkin niistä vauvoista.) 

omenapuiden alla7.jpg

Olisi vähän hurskastelua sanoa, että verkostoituminen on jotenkin pinnallista tai saatanallista. Juurihan mä kirjoitin pitkät pätkät työtapahtumissa minglaamisesta. Totta kai ihmisiin kannattaa tutustua ihan tarkoituksella, siitä on aina hyötyä niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työssäkin. Saa kutsuja kivoilta ihmisiltä kahville tai juhliin, hyvät keskustelut tuovat uusia ideoita ja hauskoille tyypeille voi ehdottaa yhteistyötä.

Tämän horinan pääpointti on se, että on paljon helpompaa ja paineettomampaa tutustua ihmiseen, kun on vilpittömästi kiinnostunut hänestä. Heti jos alan ajatella liikaa, mikä jonkun coolin tyypin status on, menen lukkoon ja ölisen vain jotain epäkiinnostavaa shaibulaa suustani. Mutta jos kelailen, että toi big boss on tommonen ihminen siinä missä minäkin, niin on paljon helpompi alkaa jutella toiselle. Ihan jo tästäkin syystä kannattaa nähdä kaikki ihmiset saman arvoisina, oli tyyppi sitten toimari, taikuri tai talkkari. Siitä on eniten hyötyä itselle. 

 

Tuleeko mieleen jotain hyviä verkostoitumistapoja?

 

Kuvat: Myös maireasti hymyileminen on hyvä tapa verkostoitua. Toki joku voi pitää vähän chacha-choochoona, kun vain hymyilee autuaasti ympäriinsä, mutta semmosta se on!

 

Lue myös:

Minglaamisen ABC

Ammatin kysyminen on tylsä aloitus

 

 

JULIAIHMINEN FACEBOOKISSA

 

Kommentit (8)
  1. saaracecilia
    10.11.2017, 13:17

    Tää on niin totta! Vihaan verkostoitumista, mutta rakastan uusiin ihmisiin tutustumista. Periaatteessahan ne ovat yksi ja sama asia, mutta liitän verkostoitumiseen sellaisen ihmeellisen paineen, jota en koe keskustellessani esimerkiksi kaverin tupareissa uuden tyypin kanssa.

    Ongelma onkin varsinkin työpaikkaliitännäisissä tilaisuuksissa uskaltautua juttelemaan muille ihmisille. Olen aina mielessäni älyttömän tyytyväinen, jos paikalla on esimerkiksi plaseeraus tai jos koulutuspäivässä koko porukka menee syömään samaan paikkaan: siinä lounastaessa tai muuten ihmisten vieressä ”pakotettuna” istuessa tulee juteltua niitä näitä ja ”verkostoituminen” on helppoa. Samalla ei myöskään ole sellaista oloa, että joutuu jotenkin viihdyttämään keskustelukumppaniaan ja olemaan niiden mielestä kiinnostava, sillä niidenkin on pakko istua siinä. Jos taas pitää itse tehdä itseään tykö (onpas muuten suomalainen sanonta), niin hikipisarat kihoaa otsalle ja toivon aina olevani jossain muualla.

    Ihailin syvästi taannoin erästä opiskelijatyttöä, joka tuli rohkeasti tervehtimään pomoani, koska halusi meiltä harjoittelupaikan. Itse en ikinä maailmassa uskaltaisi mennä esittäytymään samalla tavalla ihmisille, jonka haluaisin tavata. Jonkinlaista rohkeutta tulisi kerätä, sillä useimmiten ne korkeankin tason tyypit mielellään keskustelevat kaikkien kanssa.

    Olen myös koko syksyn käynyt työpaikkani kielikurssilla, jossa on vaihteleva kokoonpano ihmisiä koko organisaatiosta. En ollut paikalla ensimmäisillä tunneilla, joten en tiedä kaikkien nimiä enkä varsinkaan heidän asemaansa. On ollut hauska ja samalla ehkä vähän surullistakin huomata, miten suhtautuminen ihmisiin muuttuu, kun kuulee sen Marjan, jonka kanssa on jutellut kaikkea henkilökohtaista maan ja taivaan väliltä, olevankin aika iso jefe koko organisaatiossa. Jos olisin tiennyt sen ensimmäisestä päivästä lähtien, olisin varmasti jännittänyt jokaista sanaani. Toisaalta nyt, kun jää on murrettu, en taida jännittääkään enää. Marja (nimi muutettu) on meinaan aika mukava tyyppi isoksi jefeksi.

    1. Tuo on niin totta! Sille todella on syynsä, että joissain tilaisuuksissa on jotain ns pakotettua ohjelmaa/tutustumista. Tällöin vastuu tilanteen ylläpitämisestä juurikin sun kuvailemalla tavalla ikään kuin jakautuu myös ”tilanteen auktoriteetille”. 

      Ystäväni oli pari viikkoa sitten tupareissa, jossa oli joku tutustumisleikki. Siinä jakauduttiin jollain systeemillä pareiksi tuntemattomien kanssa. Aluksi ystäväni oli ollut kauhuissaan ja vähän sillee, että ”lauantai-ilta, kuka jaksaa tällaista”, mutta lopulta se oli vapauttanut juhlien tunnelma n.

      Ja tuo tietämättä jefuihin tutustuminen on kanssa upeeta! Se on myös erittäin hyvä muistutus siitä, että kaikille kannattaa olla mukava. Joskaan, kuten sanoin, ei kohteliaisuuden motiivin kuulu olla se, että joku ”saattaakin olla big boss”.

  2. Hyvä teksti! Mun mielestä verkostoituminen ja tutustuminen on helpompaa, jos miettii, mitä iloa mun tuntemisesta voisi olla tuolle toiselle. Se vähentää vaivaantumisen tunnetta, koska siinä tavallaan tekee toiselle palveluksen 😀 Lisäksi siten pääsee helpommin lähemmäs sitä ajatusta, miksi toinen haluaisi tehdä yhteistyötä.

    Yksi asia, johon olen verkostoituessa kiinkittänyt paljon huomiota, on se, miten uusi tuttavuus puhuu muista ihmisistä. Monet yrittävät bongailla dissaamalla jotain kolmatta osapuolta (tätä muuten harrastavat miehetkin). Se ei tee vaikutusta ja herättää lisäksi epäluulon, miten itsestä tullaan jatkossa puhumaan muille. Sen sijaan ihmiset, jotka kehuvat tai puhuvat kauniisti niistäkin, jotka eivät ole paikalla, vaikuttavat sekä skarpeilta että luotettavilta.

    Ylipäänsä olen sitä mieltä, että kivat tyypit pääsevät oikeasti pisimmälle vähimmällä vaivalla. Monilla huippupaikoilla on kyllä hankaliakin tyyppejä, he ovat kuitenkin usein joutuneet taistelemaan asemastaan hampaat veressä.

    1. monet yrittää *bondailla* ei bongailla…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.