Paras vauvakirja

Juliaihminen

 

Mä suhtauduin vauvakirjan ostamiseen hämmentävän neuroottisesti. Tutkailin viime kesänä kaikki helsinkiläiset kirjakaupat läpi ja selailin todella analyyttisesti yli kymmenen tarjolla olevaa vauvakirjaa. Halusin kirjan olevan täydellinen, koska ajattelen, että poika voi sitten aikanaan selailla sitä ja vähän muodostella identiteettiään tiedostaen omaa historiaansa. (Kyllä, liitelin ylevissä aatoksissa raskausaikana.)

Asioita joita en halunnut: liikaa sukupuolittuneisuutta, oikeiden vauvojen kuvia (miksi joku haluaisi vauvakirjaansa satunnaisia kuvapankkikuvia muista vauvoista?!) tai liikaa nostalgiameininkiä (sorry Kulta-aika lapsuuden -kirja, historia havisi vähän liian lujaa).

Lopulta löysin ja ostin täydellisen yksilön: Hannamari Ruohosen Vauvan oma kirja (WSOY). Siinä on palaset kohdallaan:

Aivan ihan kuvitus: Tyylikäs, mutta reipas ja värikäs. Miellyttää lapsosta ja tämän vanhempaa.

Ei liian strukturoituja sivuja: Reilusti tilaa kirjoittaa omia pikku horinoitaan. (Ja mähän halusin selittää juurta jaksaen bebbelle vaikkapa sen, miten hänen äitinsä ja isänsä tapasivat.) Etenkin "Päivä elämästäni" -aukeamat ovat mainioita, koska pieniä arkisia juttuja on kiva muistella myöhemmin.

Tarpeeksi struktuuria: Kysytään tarpeellisia juttuja, kuten "ensimmäinen julkaisukelpoinen kuva minusta" (hyvä lisäys, koska ihan sitä ekaa kuvaa ei kyllä voi vavvasta laittaa, koska siinä näkyy äitiä ja ruumiineritteitä vähän turhan paljon), "mitä minusta sanottiin", "miksi sain juuri tämän nimen" ja "miltä perheestäni tuntui, kun synnyin". Lisäksi listattiin kivoja ensimmäisiä, kuten hymyä, naurua, ulkoilua tai kutiamista.

Ei vanhanaikaisia odotuksia: Sukupuu on semmonen aukeama hedelmiä, ei perinteikäs puu. Mun vanhemmat ovat esimerkiksi eronneet, joten semmonen peruspuu ei oikein toimisi. Lisäksi siihen voi lisätä muita tyyppejä, joiden kokee kuuluvan vauvan perheeseen. Myös syntymäkertomuksen kohdalla ohjeistetaan: "Syntymäkertomus tai tarina siitä, miten päädyin perheeseen." (Eli adoptio on yhtä legitiimi vaihtis.)

Terveisiä vauvalle -kohtia on paljon: Ollaan pyydetty kaikkia meillä käyneitä vieraita nyt parin kuukauden aikana kirjoittamaan tai piirtämään terkut bebbelle. Niitä on jo nyt älyttömän ihana lukea, saati sitten joskus tulevaisuudessa!

 

No okei, on tietenkin muitakin kivoja vavvelikirjoja, kuten vaikka Tatun ja Patun vauvakirja, josta täällä mainittiinkin. Mutta tätä voin suositella omalla käyttökokemuksella.

 

 

Kommentit

Meille tuli bébé

Minä olen myös epätoivoisesti yrittänyt selvittää mikä vauvakirja olisi paras. Tämän samaisen kirjan totesin todella potentiaaliseksi. Toinen finalisti on Suomalaisessa joskus bongaamani Tarina minusta, joka pikaisesti katsottuna miellytti. Se vaatii kuitenkin vielä lähempää tutustumista. Päätös olisi syytä tehdä pian, koska bébé on jo kuukauden ikäinen ja muistini unenpuutteen takia huono - jää pian sivut tyhjiksi, kun mamma ei vaan enää muista.

Meille tuli bébé

edit. Paras tarina minusta :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo siis tärkeintähän lopulta on se, että sitä muistais ja jaksais ja ehtis täyttää. Moni vauvakirja päältä kaunis, mutta tyhjä sisältä!

Enfant Terrible

Sitä täydellistä vauvakirjaa on täälläkin etsitty! Sekä mies, että minä. :D Mies päätyi Mauri Kunnaksen vauvakirjaan (ehdottomasti keltaiseen) ja minä olen nyt päättänyt tehdä vauvakirjan itse. Sellaisen scrapbook tyylisen, katsotaan mitä käy.

Juliaihminen
Juliaihminen

Se Mauri Kunnaksen on kanssa tosi kiva!! Ja itse tehty vasta hieno onkin. Siinä lapso voi todella kokea, että mama on halunnut panostaa sen historian ylöskirjaamiseen ja identiteetin luomiseen! Tää on serious busines!

Enfant Terrible

Joo, mä yritän nyt astua tähän seriousmamailuun x) katsotaan sitten, kun naama hikisenä ja punaisena liimailen söpöjä tarroja kirjaan hysteerisenä pienissä hormonihuuruissa, että olisiko pitänyt mennä helpomman kautta :D 

Juliaihminen
Juliaihminen

Todellakin, ja muista että jos yks tarra menee vinoon, myös lapsen identiteetti saattaa kieroutua. Sitten kun se haluaa teininä alkaa harrastaa tanhuamista, osaat kyllä jäljittää sen siihen väärin aseteltuun tarraan!

Enfant Terrible

Mites mahdolliset kirjoitusvirheet? Tai mitä jos maalaan jonkun sivun vaaleanpunaiseksi ja se lapsi vihaa vaaleanpunaista? Rumasti tehty rusetti? Liian koukeroinen käsiala? 

Niin ne neuvolassa vaan sanoi, että lasta on vaikeaa pilata, mutta kattokaa nyt! Yksi vino tarra ja lapsesi harrastaa tanhuamista, rumasta rusetista alkaa pitsinnypläys ja koukeroinen käsiala aiheuttaa sen, että tyypin lempiruoaksi tulee maksalaatikko rusinoilla. Yh. 

Siis mutta nyt tuli suorituspaineita, ootko sä ehtinyt kirjoittamaan noin paljon ja noin pienellä käsialalla?! :D Meillä on sellainen missä on pehmonalle kannessa, mun makuun sopi tuollainen aika neutraali, jossa on paljon kysymyksiä ja vähemmän tilaan omille jutuille. Mut tykkäsin kun sinne sai taskuihin kortteja ja lehtileikkeitä... Mut kauhean vaikea löytää nykyään aikaa täyttämiseen! Yritin imettäessä toisella kädellä kirjoittaa, ei hyvä :D

Juliaihminen
Juliaihminen

Kaikki tuo nukkekotikäsialalla tehty materiaali on kirjotettu aikana eVs. Ennen Vauvan syntymää. Sittemmin siihen on laitetti ylimalkaisesti päivämäärä ekasta ulkoilusta ja hymystä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämä "Vauvan oma kirja" päätyi meillekin.

Toinen suosikkini on "Vekarakas", johon ei kylläkään noissa suurimmissa kirjakaupoissa enää törmää livenä. Netistä saa.
Vekarakas on pienempää kokoa, sopii varmasti mainiosti, jos ei ole pitkien sepustusten laatija. On kivan näköinen esine (http://www.satukala.com/#pfolio/973), humoristinen, muttei aivan Tatu ja Patu, ja ymmärtää erilaisia perhemuotoja, kuten Vauvan oma kirja.

Kommentoi