Paras vauvakirja

paras vauvakirja.jpg

 

paras vauvakirja2.jpg

paras vauvakirja4.jpg

paras vauvakirja5.jpg

Mä suhtauduin vauvakirjan ostamiseen hämmentävän neuroottisesti. Tutkailin viime kesänä kaikki helsinkiläiset kirjakaupat läpi ja selailin todella analyyttisesti yli kymmenen tarjolla olevaa vauvakirjaa. Halusin kirjan olevan täydellinen, koska ajattelen, että poika voi sitten aikanaan selailla sitä ja vähän muodostella identiteettiään tiedostaen omaa historiaansa. (Kyllä, liitelin ylevissä aatoksissa raskausaikana.)

Asioita joita en halunnut: liikaa sukupuolittuneisuutta, oikeiden vauvojen kuvia (miksi joku haluaisi vauvakirjaansa satunnaisia kuvapankkikuvia muista vauvoista?!) tai liikaa nostalgiameininkiä (sorry Kulta-aika lapsuuden -kirja, historia havisi vähän liian lujaa).

Lopulta löysin ja ostin täydellisen yksilön: Hannamari Ruohosen Vauvan oma kirja (WSOY). Siinä on palaset kohdallaan:

Aivan ihan kuvitus: Tyylikäs, mutta reipas ja värikäs. Miellyttää lapsosta ja tämän vanhempaa.

Ei liian strukturoituja sivuja: Reilusti tilaa kirjoittaa omia pikku horinoitaan. (Ja mähän halusin selittää juurta jaksaen bebbelle vaikkapa sen, miten hänen äitinsä ja isänsä tapasivat.) Etenkin ”Päivä elämästäni” -aukeamat ovat mainioita, koska pieniä arkisia juttuja on kiva muistella myöhemmin.

Tarpeeksi struktuuria: Kysytään tarpeellisia juttuja, kuten ”ensimmäinen julkaisukelpoinen kuva minusta” (hyvä lisäys, koska ihan sitä ekaa kuvaa ei kyllä voi vavvasta laittaa, koska siinä näkyy äitiä ja ruumiineritteitä vähän turhan paljon), ”mitä minusta sanottiin”, ”miksi sain juuri tämän nimen” ja ”miltä perheestäni tuntui, kun synnyin”. Lisäksi listattiin kivoja ensimmäisiä, kuten hymyä, naurua, ulkoilua tai kutiamista.

Ei vanhanaikaisia odotuksia: Sukupuu on semmonen aukeama hedelmiä, ei perinteikäs puu. Mun vanhemmat ovat esimerkiksi eronneet, joten semmonen peruspuu ei oikein toimisi. Lisäksi siihen voi lisätä muita tyyppejä, joiden kokee kuuluvan vauvan perheeseen. Myös syntymäkertomuksen kohdalla ohjeistetaan: ”Syntymäkertomus tai tarina siitä, miten päädyin perheeseen.” (Eli adoptio on yhtä legitiimi vaihtis.)

Terveisiä vauvalle -kohtia on paljon: Ollaan pyydetty kaikkia meillä käyneitä vieraita nyt parin kuukauden aikana kirjoittamaan tai piirtämään terkut bebbelle. Niitä on jo nyt älyttömän ihana lukea, saati sitten joskus tulevaisuudessa!

 

No okei, on tietenkin muitakin kivoja vavvelikirjoja, kuten vaikka Tatun ja Patun vauvakirja, josta täällä mainittiinkin. Mutta tätä voin suositella omalla käyttökokemuksella.

 

 

Kommentit (11)
  1. Minä olen myös epätoivoisesti yrittänyt selvittää mikä vauvakirja olisi paras. Tämän samaisen kirjan totesin todella potentiaaliseksi. Toinen finalisti on Suomalaisessa joskus bongaamani Tarina minusta, joka pikaisesti katsottuna miellytti. Se vaatii kuitenkin vielä lähempää tutustumista. Päätös olisi syytä tehdä pian, koska bébé on jo kuukauden ikäinen ja muistini unenpuutteen takia huono – jää pian sivut tyhjiksi, kun mamma ei vaan enää muista.

    1. edit. Paras tarina minusta 🙂

    2. Joo siis tärkeintähän lopulta on se, että sitä muistais ja jaksais ja ehtis täyttää. Moni vauvakirja päältä kaunis, mutta tyhjä sisältä!

  2. Sitä täydellistä vauvakirjaa on täälläkin etsitty! Sekä mies, että minä. 😀 Mies päätyi Mauri Kunnaksen vauvakirjaan (ehdottomasti keltaiseen) ja minä olen nyt päättänyt tehdä vauvakirjan itse. Sellaisen scrapbook tyylisen, katsotaan mitä käy.

    1. Se Mauri Kunnaksen on kanssa tosi kiva!! Ja itse tehty vasta hieno onkin. Siinä lapso voi todella kokea, että mama on halunnut panostaa sen historian ylöskirjaamiseen ja identiteetin luomiseen! Tää on serious busines!

      1. Joo, mä yritän nyt astua tähän seriousmamailuun x) katsotaan sitten, kun naama hikisenä ja punaisena liimailen söpöjä tarroja kirjaan hysteerisenä pienissä hormonihuuruissa, että olisiko pitänyt mennä helpomman kautta 😀 

        1. Todellakin, ja muista että jos yks tarra menee vinoon, myös lapsen identiteetti saattaa kieroutua. Sitten kun se haluaa teininä alkaa harrastaa tanhuamista, osaat kyllä jäljittää sen siihen väärin aseteltuun tarraan!

          1. Mites mahdolliset kirjoitusvirheet? Tai mitä jos maalaan jonkun sivun vaaleanpunaiseksi ja se lapsi vihaa vaaleanpunaista? Rumasti tehty rusetti? Liian koukeroinen käsiala? 

            Niin ne neuvolassa vaan sanoi, että lasta on vaikeaa pilata, mutta kattokaa nyt! Yksi vino tarra ja lapsesi harrastaa tanhuamista, rumasta rusetista alkaa pitsinnypläys ja koukeroinen käsiala aiheuttaa sen, että tyypin lempiruoaksi tulee maksalaatikko rusinoilla. Yh. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *

Instagram did not return a 200.