Perhevalmennusasu

Juliaihminen

Oltiin tänään Tikin kanssa ensimmäisessä perhevalmennuksessa. Mä olin kasannut tälle tapahtumalle paljon paineita. Mulla ei nimittäin ole nimeksikään kavereita, jotka olisivat jo tai jäisivät pian äitiyslomalle. Mun synkimmissä painajaisissa koko äikkäri tulee olemaan yhtä suurta erakoitumista ilman minkäänlaista sosiaalista elämää Howard Hughes -tyyliin . Annan kaikkeni sille, että näin ei käy (siksi tämän bloginkin muuten perustin).

No, koska Vallilan neuvolan perhevalmennuksessa mulla olisi kaikki saumat tutustua johonkin kivaan samassa elämäntilanteessa olevaan hahmoon, panokset olivat kovat. Kaikki nimittäin lähtee ensivaikutelmasta, toisin sanoen: perhevalmennusasusta!

Asun pitää kertoa kertoa montaa eri tarinaa yhtä aikaa:

1. Mä olen helposti lähestyttävä mukava ihminen, johon kannattaa tietenkin tutustua. Ja jonka lapsesta tulisi varmasti mukava kaveri sen tutustujan lapselle.

2. Mä olen cool ihminen, josta kuka hyvänsä ei saa mamafrendiä, vaan tietenkin vain coolit ja hauskat tyypit. Sillä eihän tässä mitään desperaadoja sentään olla!

3. Mun tulee myös näyttää siltä, että olen työssäkäyvä kunnon kansalainen, mutta kuitenkin aika semmonen boheemi mujer, joka fiilistelee erityisesti kaikkia taiteilijarenttuja. Ja no, ideologialtaan vihreä, mutta en kuitenkaan mikään vassarihippi, toisaalta on vasemmistosympatiaa, toisaalta pientä oikeistoflirttailua, mutta kokoomusta en koskaan äänestäisi, tai siis koskaan ei voi sanoa koskaan... Ja tuota öö.. sitten vielä se, että musta kestovaipat on kannattava juttu, mutta en ole varma, onko musta niihin (ainakaan en aio itse käyttää sellaisia, en ole mikään Vaipat Madonnan konserttiin -fanaatikko), mutta en tuomitse ketään, joka käyttää tai ei käytä, toisaalta tykkään tuomita ihmisiä ja eniten tuomitsen itseäni, oikeastaan päivittäin. Lisäksi suhtaudun vähän ironisesti kaikkeen, mutta toisaalta tykkään ihmisistä, jotka ottavat asiat vakavasti, ja pyrin ottamaan itsekin asiat vakavasti, koska siten elämästä saa lopulta eniten irti.

Tota noin. Näillä lähdettiin liikkeelle. Mitä mieltä olette, onnistuuko tämä mun asuvalinta representoimaan tätä kaikkea ja houkuttelemaan samanhenkisiä ihmisiä mun uusiksi bff:ksi (best friends forever)? (Ja huomatkaa myös rohkeudesta ja tyylitajusta kertova huulipuna!)

Nyt pitää mennä, mutta kerron teille pian, miten perhevalmennuksessa kävi!

 

Kommentit

Elina U.
Lentoaskeleita

Siis ensin täytyy sanoa, että ONNEKSI aloitit tämän blogin, tämä on nyt jo ihan mun lemppareita! :D <3

Ja toiseksi, oikein hyvä perhevalmennusasu! Tossa vaiheessa on vielä tavallaan helppoa, mutta sitten kun bebe syntyy, niin täytyykin olla hämmentävän tarkkana. Yht äkkiä huomaakin ilmaisevansa ties mitä omien ja vauvan vaatevalintojen kanssa (ruskovillaa vai Poppia, vai ehkäpä rennosti molempia kuten minä, vai sitten korostetun "ai siis mikä P.o.p"- linja).

Juliaihminen
Juliaihminen

Omg! Sä olet ihan oikeassa! En edes ajatellut tuota, mutta edessä on vielä todella suuria päätöksiä! Esimerkiksi, kun lapsi menee päiväkotiin, hankinko sille repuksi Fjällrävenin vai nahkaisen salkun! Onneksi täällä on tarjolla vertaistukea näihin elämän vaikeisiin valintatilanteisiin.

Laura T.
M O L

Tykkään asusta. Tykkään myös susta! Eli ei: et tule erakoitumaan beben kanssa, koska Mansesta kuuluu.

Juliaihminen
Juliaihminen

Manesn törähdyksiä todellakin odotellessa! <3

Alisa W
Suusta suuhun

Noi valinnat on merkittäviä! Muistan tarkalleen missä vaatteissa astelin esikoista odottaessani ensimmäiseen perhevalmennukseen ja siitä päivästä on aikalailla viisi vuotta nyt. Hitto olin suunnitellut sitä asua viikkoja. Värit olivat lähes samat kuin sulla, mutta yläosa tumman harmaa. Ja huulilla tietty luottopuna :* Näytät upealta!

Juliaihminen
Juliaihminen

Kiitos!! <3

Ah, ihanaa kun ymmärrät! 

Minna V. (Ei varmistettu)

Tosi hieno asukokonaisuus ja huulipuna! Ja siis tosi kiva tämä blogi, oon innokkaasti lukenut jo kaikki sun postaukset, myös ne "vain preggoilijoille" tarkoitetut, kas kun nehän menee mulla ihan ammattikirjallisuudesta! :D Mä odotan kyllä jo niin mielenkiinnolla että pääsen lukemaan millainen perhevalmennuskokemus teillä on ollut, niistä valmennuksista kun kuulee välillä niin monenlaista. Mutta toivottavasti teillä oli kaikinpuolin kiva ja hyödyllinen kokemus Vallilasta! Ja toivottavasti löytyi mahdollisia bff:iä, Vallila alueena ainakin on varmasti potentiaalinen :)

Juliaihminen
Juliaihminen

Mahtava kuulla! :) Ja perhevalmennuskokemus on ihan just pian tulossa!

riik
3h+kasvimaa

Hei älä sitten traumatisoidu siitä perhevalmennuksesta!

Tai ehkä se oli vaan täällä maalla, kun se koko setti on aika fiasko. Mulle jäi lähinnä mieleen jotkut puolapuilla roikkuvat naiset 70-luvulta peräisin olevissa synnytysvalmennuskuvissa... Ja tissikuvat. Ja se, että tissitulehduksessa laitetaan kaalinlehdet rintsikoihin.

Loistava perhevalmennusasu. Mä muistan myös olleeni (Viiskulman neuvolassa) ihan paniikissa et kai nyt olen vähän staili ja pinkkiä huulipunaa on juu, mutta en oo mikään "yritän liikaa ja täs on mun nahkalippis"-hipsteri enkä ainakaan näytä sit miltään burberryhuivimammalta Kaivopuistosta mut en sit kuitenkaan miltään juuttisäkkivappojalapselleni-äityliltä, niin vähän aikaa luoda joku naapurustomamakontakti. Kauheet paineet! Sä näytät jopa niin COOLILTA että olisin ollut ihan niin että toi nainen on varmasti joku galleristimama! Niin ja siis, ei, mä en löytänyt mamakamua perhevalmennuksesta - mutta MLL:n muskarista niitä sit aikanaan löytyi! Ne ja MLL:n perhekahvilat on tosi hyviä paikkoja bondailla naapuruston mammeliinien kanssa! T: prezelikaveri

Juliaihminen
Juliaihminen

Juuttisäkkivaippojalapselleni-äityli ilahdutti syvästi mun päivääni!

Hertta
Lilou's Crush

Apua, mulla ei ole aaaaavistustakaan, mitä mulla oli päällä (samoin siellä viiskulmassa, terkut edelliselle :) aikanaan! Kävin tosin vain kahdesti tai kolmesti, synnytys-videota en tarkoituksella halunnut mennä katsomaan, ja kas, sittenhän se jo syntyi ennen mitään tutustumisia sun muita.

Mutta viitaten sun bff-postaukseen, mä sain sieltä mun parin kerran visiteerauksilta aivan ihanan kaverin lähikulmilta! Tiet sittemmin töiden ja muuttojen ja kaiken vuoksi erosi, mutta tämä ihana neito soitti yllättäen vuosien jälkeen, ja voi kuinka minä ilahduin! Ihana nainen! (ja kamala, kun ei ole FB:ssä).

Lahja (Ei varmistettu) http://lahjamaailmalle.blogspot.fi

Neljän kuukauden äitiyslomakokemuksella, jos yhtään oot tähän mennessä pitänyt elämästäs ja ystävistäsi, niin on ihan mahdollista viettää se vauva-aika oikein hyvää elämää edelleen tavaten samoja ystäviä ja tehden myös paljon samoja juttuja kuin ennenkin. Tai siis ainakaan mulla oma persoonallisuus ei vauvan myötä radikaalisti muuttunut. Edelleen pidän vanhojen kavereiden juttuja kiinnostavina ja haluan puhua pääosin muusta, kuin lapsen kehityksestä tms (ne pääsee kuitenkin aina hehkuttamaan mummoille). Sen verran kiinnostaa vauvajutut, että lueskelen välillä aihetta sivuavia blogeja, siitä saa sitte sen vertaistuen mitä välillä kaipaa. Uskoisin, että hiekkalaatikon reunalla sitte tutustuu melko vaivattomasti muihin, joilla on samanikäisiä skidejä, kun sen aika tulee. Ja ettei tuu väärää kuvaa niin tietysti on kiva, että haluaa tutustua uusiinkin ihmisiin, mutta pointti oli, että ei kannata vanhojakaan ystäviä unohtaa ja päiviin ei kumminkaan tuu varsinaisesti lisää tunteja skidin myötä :D

Lahja (Ei varmistettu)

Kuulostipa muuten siltä että otin sun bffn löytymisen tosissaan :) mutta siis oon miettinyt pitkin matkaa, miks monet kysyy, onko löytynyt jo äitikavereita.

Juliaihminen
Juliaihminen

Joo, oon ehottomasti samaa mieltä siitä, etten halua hyljätä vanhoja kavereita lapsen saapumisen jälkeen.

Mä ehkä ennemminkin mietin sitä, että kun melkein mun kaikki kaverit on päivätöissä, että olisi jotain seuraa sitten vaikka aamupäivillä tai lounailla, jos tulee semmonen fiilis, että haluaisi tavata ihmisiä. Toisaalta aika moni mun kaveri on myös freelancer, eli uskon että niiltä irtoisi aikaa pitkiin lounaisiin muutenkin.

Kommentoi